Ei se rakkaus kaikkea kestä...

Meni n. 3v. miehen kanssa, joka osoittautui kaikesta syyttäjäksi. Alussa imarteli ja oli niin "rakasrakas"-tyyppiä, mutta kun yhteen muutettiin n. vuoden seurustelun jälkeen, niin alkoi helvetti. Liikaa alkoholia, liikaa kaikkea. Vain erotiikka toimi loistavasti. Alko-ongelmaa yrittänyt hoitaa klinikalla vaihtelevin tuloksin.. mutta kun ei käytä holia, niin on kuitenkin ilkeä ja etsimällä etsii vikoja minusta. Minulla ei olisi saanut olla ystäviä, ei harrastuksia. Molempia on aika paljon ja se vei tietysti häneltä huomion (hänen mielestään), vaikka sovitin kyllä aikaa hänellekin.
En jaksanut antaa jatkuvaa huomiota aikuiselle miehelle (iältään aikuinen, ei muuten) ja onneksi muutti vuoden asumisen jälkeen pois, sain siis hänet muuttamaan ja sekin oli väsytystaistelua. Minä ainakin väsyin... Nyt tilanne onkin hiipunut, asunut n.9kk muualla ja tavattiin alussa paljonkin, mutta viime kuukausina vähemmän ja vähemmän... koska aina kun hän tuli luokseni, aloitti huutamisen ja nimittelyn ja epäluuloisen jauhamisen..
Surullista kuitenkin, vaikka suhde oli rasittava, oli siinä tietysti hyvät hetket, joita kaipaan.. Vuorovaikutuksen ja oikeiden keskustelujen puute alusta lähtien lopultakin aiheutti välirikon, koska eihän se pelkkä erotiikka kanna, jos sängyn ulkopuolella vain puhaltaa koillistuuli...
Sitä jään ihmettelemään taas kerran, että vaikka näen ihmisestä jo ensitapaamisessa ettei kaikki skulaa, niin jatkuu se suhteeseen asti kuitenkin ja kaikki ne ongelmat näin jo kuitenkin 1 kk:den sisällä tapaamisesta....Ihminen uskoo aina hyvään... minä ainakin..