Jätettynä tuntuu oman elämän uudelleen rakentaminen henkisesti rankalta. Miten päästä eroon siitä että miettii mitä menetti, miten osaisi suunnata katseensa tulevaan ja löytää iloa ja onnea elämään takaisin? Kauan teillä on mennyt erosta selviämiseen?
Miten olette selvinneet avioerosta?
rankkaaon
12154
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Mies muuttaa huomenna pois. Olen aivan palasina enkä tiedä miten tästä surusta, pettymyksestä ja arkisista asioista selviän.
Kannattaa aloittaa ajatuksesta, ettei löydä samaa iloa ja onnea takaisin. On löydettävä uudet ilon ja onnen aiheet. Ne puolestaan löytyy, kun miettii mistä nauttii, mikä kiinnostaa, mikä saa sinut värähtelemään positiivista energiaa ;).
Hei rankkaaon.
Erosta ja muista elämän kriiseistä selviytymiseen vaikuttaa moni asia. Tässäkin avauksessa kyselit vertaistukea: monesti sen tuoma apu onkin todella tarpeen. Monilla paikkakunnilla järjestetään myös eroryhmiä. Niitä voi järjestää esim. seurakunnat, mutta muutkin toimijat. Näissä eroryhmissä käydään muiedn samaa kokeneiden kanssa läpi eroprosessia ja jälleenrakentumista. Ryhmään ei voi osallistua aivan tuoreeltaan eron tullessa vaan esim puolisen vuotta sen jälkeen.
Sitä ennen kannattaa tietenkin hakea jokin luotettava keskustelukumppani, jolle voi aidosti näyttää pahan olonsa ja joka jaksaa kuunnella ja tukea, ilman ylhäältäpäin tulevaa neuvontaa tai vähättelmistä. Monilla on sellaisia ystäviä tai sukulaisia, mutta mikäli ei ole, tai mikäli erokriisi on voimakas, voi hakea apua myös perheasiain neuvottelukeskuksista, joiden tiedot löydät oman paikkakuntasi seurakuntien sivuilta.
Ihan lyhyesti tiivistettynä: hyväksy tunteet, joita sinulla on. Luota siihen, että uudelleenrakentuminen alkaa tapahtua sinussa sitten kun prosessi sisälläsi etenee siihen. Sinulla on kyky uudistua, luoda elämää uudelleen. Sitä ennen pitää olla kyky surra, kyky pettyä ym. Tämän matkan aikana hyvä keskusteluyhteys on kullanarvoista.
Merja, diakoni
Eroseminaari auttoi minua toipumaan shokkierosta. Pystyin saamaan taas elämäni palaset kohdilleen ja jaksoin yksin 24/7 kahden ihanan lapsen äitinä. Lapset ovat jo isoja ja olen toipunut erosta täysin. Eroseminaari on vertaisryhmä eronneille ja heille, jotka haluavat parantaa parisuhteitaan. Omista virheistä voi oppia eikä tarvitse tehdä samoja virheitä uudelleen.
Jaa vaan sitä ei ole lähimaillakaan. Pienellä paikkakunnalta et apua saa ellet tee jotain pahaa/ rikosta. Meitä jätettyjä vaan on ja itse on selvittävä. Ei voi jokaiselle tutulle ruikuttaa,loppuu kaverit. Onneksi tämä netti on ja saa kirjoitella ja ruikuttaa huonoa oloa.
Minua auttoi kahden ystävän ero, he menivät vähän omaani edellä. Siinä vatvottiin, keskusteltiin, surtiin yhdessä. Ammattiapu ei minuun tehonnut, he puhuivat teoriaa. Vain itse kokenut sopi minulle parhaiten.
Useimmat naiset selviää helposti, koska ovat itse jättäjiä. Pettäminen ja jättäminen murtaa naista paljon enemmän kuin miestä. En oikein tiedä mistä se johtuu, mutta näin on. Sitä pitäisi selvittää. Ehkä pettävät miehet ovat paljon julmempia kuin jättävöt naiset. Moni nainen järjestää miehensä asioita ja tukee. Jättävä mies kohtelee hylkäämäänsä naista kuin vierasta koiraa. Kaikki ihmisyyteen liittyvä unohtuu sen rinnalla että uutta ihastusta palvotaan. Se on todella pelottavaa, eikä asiaa ymmärrä monikaan nainen, koska he eroavat itse useimmiten.
Tunne-elämältään normaalin rajoissa olevat selviytyvät mistä pitää. Perinteisesti miesten tunne-elämä on ollut kovin köyhää, koska heitä ei kannusteta näyttämään tunteitaan. Tai ole kannustettu, nykyisin on paremmin tämäkin asia. Parisuhteen ongelmat ja erot niiden myötä johtuvat paljolti miesten tunne-elämänongelmista. Sietokyvyn rajat ne tulee naisellakin vastaan.
Varmasti totta. Jos nyt miehellä oli kuitenkin halu puhua tunne-elämästä. Sain ja sain vastaukseksi "en jaksa". Se vain risoo kun lapsetkin menee puhumattomiksi. Niitä alan ammattilaisia ei ole varsinkaan täällä korpiseuduilla. Elää pitää ja et voi lähteä satojen kilometrien päähän eroryhmiin,kun tuo leipä on kortilla jo nyt! Ilmeisesti olen ainoa jolla tällaisia ongelmia. Elämästä valuu hukkaaan vuosia ,aivan turhaan.
"Jättävä mies kohtelee hylkäämäänsä naista kuin vierasta koiraa. Kaikki ihmisyyteen liittyvä unohtuu sen rinnalla että uutta ihastusta palvotaan." Tuo on kyllä niin totta ja pelottavaa nimenomaan ja hirveän satuttavaa ja jotenkin lokaa koko menneen yhteisen ajan. Hyvä kuulla että muutkin ovat kokeneet vastaavaa kun tämä kohtelu tuntuu niin käsittämättömältä edes ollaakseen totta.
Myös tämän kokenut.
Ajan mittaan siitä varmaankin selviää. Pakko ajatella niin. Kun itse ymmärtää ja sisäistää eron tarpeellisuuden, että muussa tapauksessa huono elämä jatkuu, se toivottavasti toimii valopilkkuna tunnelin päässä. Tässä vaiheessa sitä ei voi ymmärtää. Tuntee itsensä epäonnistuneeksi ja huonoksi ihmiseksi. Se on siinä pahinta. Eivät niinkään käytännön asiat, vaikka oma vaivansa niissäkin on. Kokonaisuus tuntuu raskaalta.
Kun olisi edes yksi ihminen joka vain kuuntelee yrittämättä neuvoa tai ruotimatta asiaa. Taikka toimii kaverina niin ettei asiasta edes puhuta. Että olisi edes jotain uskoa elämän jatkumisesta ja saa henkistä tukea yksinelämiseen. Lähtee kaveriksi leffaan, tai ulos, tai viettää joskus koti-illan hyvän ruuan parissa. Niin ettei aina tarvitse yksin laittaa itselle ruokaa tai olla laittamatta, koska se ei tunnu mielekkäältä.
Kun jää itsetunnon murehtimiselta paremmin energiaa käytännön asioihin niin avioerosta selviää paremmin. Henkisellä tasolla. Jos niskassa on yhteistä omaisuutta, ositusriitaa tms., silloin kaveri tai ystävä on vieläkin tärkeämpi. Ei tarvitse jakaa neuvoja tai opastaa jos ei nimenomaisesti pyydetä, eikä varsinkaan tuputa asian toista näkökulmaa, asettumista exänsä saappaisiin. Ainakaan minä en tässä vaiheessa halua ymmärtää toista osapuolta. Sen aika on myöhemmin.