Minulla on ongelma parisuhteen kanssa. Olen nuori nainen ja ollut yli puoli vuotta parisuhteessa oman ikäiseni miehen kanssa. Ongelmia on niin seksin kuin muidenkin tarpeiden kohdalla.
Kumppanini on tavallinen nuori mies, melko tunteellinen ja seksuaalinen ihminen. Hän kiintyy voimakkaasti ihmisiin ja käsittelee asiat tunnepohjalta. Ei mikään ruudinkeksijä, mutta käytännöllinen ja mukava ekstrovertti.
Itse olen enemmän laskelmoiva ja analyyttinen, eikä tunne-elämäni ole niin ihmeellistä. Temperamentiltani olen sellainen, että joskus tuntuu vähän joktain ja harvemmin on voimakkaita tunnereaktioita. Toisin kuin hän, minä tarvitsen paljon aikaa itsekseni.
Ongelmista yksi on seksi. Minulla on kausia, kun ei vaan kiinnosta. Ei ollenkaan. Ei auta yrittää kun hormonitasot sen verran epätasapainossa, että ei vaan kiinnosta. Kyse ei ole siitä, että juuri hän ei vetoa minuun, vaan se koskee kaikkia seksuaalisia haluja; niitä ei ole. Vuodessa on ehkä noin viisi kuukautta, kun kiinnostaa, joskus parin kuukauden ajan ja jonkun ajan päästä pari kuukautta samanlaista jaksoa. Mieheni on taas halukas harrastamaan seksiä useamman kerran päivässä, enkä koe tilannetta reiluksi kummankaan kannalta. Minun puolestani avoin suhde olisi ok, hänelle ei. En kuitenkaan halua antaa pillua vain velvollusuuden tunteesta kun minä en saa siitä mitään irti (ei, hän ei ole huono vaan minä en saa orgasmista hyvän olon tunnetta fyysisesti saati psyykkisesti näiden kausien aikana).
Sitten tämä aika. Minusta tuntuu ettei sitä ole, kun viikosta viitenä päivänä on töitä. Töiden jälkeen haluan mennä kotiin, olla yksin kissojeni kanssa ja mennä nukkumaan ja palautua. Viikonloppuna näemme yhtenä päivänä, kun muuten en vaan jaksa tehdä töitä tai muutakaan. Hän haluaisi ymmärrettävästi nähdä useammin, kun on työttömänäkin nyt. Sosiaaliset tarpeemme eivät kohtaa. Hän tuskin pystyy olemaan tyytyväinen tähän tilanteeseen vaikka väittää muuta.
Olemmeko vain liian erilaisia vai onko tällaista mahdollista saada toimimaan?
Kumppanini on tavallinen nuori mies, melko tunteellinen ja seksuaalinen ihminen. Hän kiintyy voimakkaasti ihmisiin ja käsittelee asiat tunnepohjalta. Ei mikään ruudinkeksijä, mutta käytännöllinen ja mukava ekstrovertti.
Itse olen enemmän laskelmoiva ja analyyttinen, eikä tunne-elämäni ole niin ihmeellistä. Temperamentiltani olen sellainen, että joskus tuntuu vähän joktain ja harvemmin on voimakkaita tunnereaktioita. Toisin kuin hän, minä tarvitsen paljon aikaa itsekseni.
Ongelmista yksi on seksi. Minulla on kausia, kun ei vaan kiinnosta. Ei ollenkaan. Ei auta yrittää kun hormonitasot sen verran epätasapainossa, että ei vaan kiinnosta. Kyse ei ole siitä, että juuri hän ei vetoa minuun, vaan se koskee kaikkia seksuaalisia haluja; niitä ei ole. Vuodessa on ehkä noin viisi kuukautta, kun kiinnostaa, joskus parin kuukauden ajan ja jonkun ajan päästä pari kuukautta samanlaista jaksoa. Mieheni on taas halukas harrastamaan seksiä useamman kerran päivässä, enkä koe tilannetta reiluksi kummankaan kannalta. Minun puolestani avoin suhde olisi ok, hänelle ei. En kuitenkaan halua antaa pillua vain velvollusuuden tunteesta kun minä en saa siitä mitään irti (ei, hän ei ole huono vaan minä en saa orgasmista hyvän olon tunnetta fyysisesti saati psyykkisesti näiden kausien aikana).
Sitten tämä aika. Minusta tuntuu ettei sitä ole, kun viikosta viitenä päivänä on töitä. Töiden jälkeen haluan mennä kotiin, olla yksin kissojeni kanssa ja mennä nukkumaan ja palautua. Viikonloppuna näemme yhtenä päivänä, kun muuten en vaan jaksa tehdä töitä tai muutakaan. Hän haluaisi ymmärrettävästi nähdä useammin, kun on työttömänäkin nyt. Sosiaaliset tarpeemme eivät kohtaa. Hän tuskin pystyy olemaan tyytyväinen tähän tilanteeseen vaikka väittää muuta.
Olemmeko vain liian erilaisia vai onko tällaista mahdollista saada toimimaan?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Sanotaan, että vastakohdat täydentävät toisinaan, mutta tässä tapauksessa ne ovatkin pelkkää hevonpaskaa. Sinä olet turhan kylmä ja analyyttinen tapaus pojalle joka ajattelee kyrvällään ja jonka sielu puhkuu tulta.
Keksi jotain muuta.
Ei nyt ihan noinkaan. Tulemme hyvin toimeen ja saatamme jutella tunteja putkeen. Tällä hetkellä tilanne vaan on huonompi.
Ja kun kylmä ihminen minä en oo ollenkaan, muuten olisin jo "keksinyt jotain muuta", eikä mieskään olisi kattonut näin pitkään. Olen tarpeeksi empaattinen näkemään tämän tilanteen olevan vaikeampi hänelle, kuten erokin olisi.
Pahalta vaikuttaa. Toisaalta seksi menee pieleen ennen pitkää melkein kaikissa suhteissa, joten ero ei välttämättä paranna tilannetta.
Kyllä tuo aika huonolle yhtälölle näyttää. Jos seksitarpeen erot ovat ongelma jo nyt kun ei asuta yhdessä ja nähdään lähinnä viikonloppuisin, voinet kuvitella millainen ongelma se on jos joskus asutte yhdessä ja nukutte joka yö vierekkäin.
Mies todella rakastaa sinua eikä siksi halua nähdä että olette liian erilaisia. Toivoo varmaan että asiat vähitellen parantuisivat. Valitettaavasti näin tapahtuu harvoin koska ihmisen seksuaalisuus ja tunne-elämä on sellainen kuin se on eikä sitä kauheasti voi muuttaa.
Henkisesti teillä varmaan synkkaa ihan hyvin mutta se valitettavasti harvoin riittää pitkän parisuhteen perustaksi jos seksi sitten samalla mättää pahasti.
Mehän asuimme pari kuukautta yhdessä, kun etsin asuntoa. Silloin ongelmaa ei ollut ja työtilanteemme olivat päinvastaiset.
Nyt kun oma elämäntilanteeni on paremmalla mallilla, niin parisuhde menee taas alamäkeen.
Ehkä täytyy tehdä päätöksiä suhteen lopettamiseksi tai yrittää ihan frendinä uudestaan. En vain tiedä, onnistuuko sekään noin kovin tunteellisen kaverin kanssa, vai olisiko kaverisuhde hänen kanssaan mahdoton...
"Mehän asuimme pari kuukautta yhdessä, kun etsin asuntoa. Silloin ongelmaa ei ollut ja työtilanteemme olivat päinvastaiset."
Sinulla oli ilmeisesti silloin seksuaalisesti halukkaampi kausi meneillään? Entä jos ei olisi ollut niin olisko yhteiselo onnistunut silti hyvin?
"Ehkä täytyy tehdä päätöksiä suhteen lopettamiseksi tai yrittää ihan frendinä uudestaan. En vain tiedä, onnistuuko sekään noin kovin tunteellisen kaverin kanssa, vai olisiko kaverisuhde hänen kanssaan mahdoton..."
En suosittele kaverisuhdetta jos toisella on vielä tunteita ja toiveita suhteen jatkon suhteen mutta itse haluat olla vain kaveri. Se on oikeasti henkistä kidutusta toista kohtaan vaikka sitä ei niin tarkoittaisikaan.
Oli kyllä, mutta uskon, että eläminen olisi voinut sujua kohtalaisesti. Tosin huonommin kuin miten se nyt onnistui.
Ja niin, itsekin voisin kuvitella, että hänen kannaltaan olisi hankalaa olla kavereita, kun hänen tunteensa ovat voimakkaampia kuin minun. Tietysti välitän hänestä paljon mutta pystyn ajattelemaan suhdetta rationaalisemmin, eikä se tällä hetkellä toimi. Minulle riittäisi kerran viikossa näkeminen, vähäinen fyysinen kosketus ja seksi. Hänelle ei, sen näkee siitäkin, että mitä vähemmän näemne, sitä enemmän hän kaipaa läheisyyttä ja huomiota. Ymmärrän häntä kyllä mutta minullekin tämä on raskasta.
Tuntuu hieman pahalta, kun hän yrittää sopeutua tilanteeseen, mutta yrityksestä huolimatta tästä aiheutuu hänelle vain mielipahaa.
Sitten ongelmana on se toisen jättäminen. Onhan se vaikeaa varsinkin kun tulemme hyvin toimeen, mutta tuskin tämä tästä mihinkään etenee. Tai sitten vain otan tämän puheeksi ja katsomme jos tilanteeseen saisi mitään ratkaisua.
Työttömän ja kokopäivätöissä olevan seurustelu on vaikeaa. Työtön odottaa kotona, että toinen tulee ja tehdään jotain, kun taas töissä käyvä odottaa, että pääsee lepäämään. Ratkaisuna hänen pitää hakea töitä ja odotellessa hommata jokin vapaaehtoistyö, opiskelu tms.
Eri seksihalut ovat ongelmallisia, mutta harvalla on ihan täsmälleen samat. Sinä kuitenkin haluat edes joskus. Näette kerran viikossa ja silloin mies haluaa monesti päivässä, ikään kuin viikon seksit kerralla. Mutta halusiko hän vähemmän silloin kun asuitte yhdessä? Kuinka paljon voit kompromissina joustaa, kuinka paljon hän?
Kun asuimme saman katon alla, hän kävi töissä ja itse olin sen pätkän työttömänä. Niin päin se toimi paremnin, kun hän ei työpäivän jälkeen ollut kuluttanut kaikkia voimavarojaan. Töiden jälkeen minulla ei ole juuri intressejä edes keskustella toisten kanssa, sillä vaikka työni on fyysistä käytännön tekemistä, tulee siinä sivussa juteltua työkavereiden kanssa.
Hänen seksihaluissaan ei juuri ollut muutosta töissä käydessään. Itselläni se taas vaikuttaa niin kokonaisvaltaisesti, että luulen että hänen on vaikea ymmärtää sitä.
Minä yritän joustaa parhaani mukaan, mutta aika tiukkaa tekee. Seksin harrastaminen velvollisuudentunteesta ei varmaan ole kenellekään hyväksi pidemmän päälle. Hän on kyllä kykenevä kompromissiin, mutta en tiedä kuinka vajaaksi hänen tarpeensa jäävät. Jos saisin järjestettyä tapaamisen edes toisen kerran viikossa, tilanne paranisi jo paljon. Sitä en tosin tiedä, kuinka paljon hän kokee saavansa irti muutamasta lisätunnista, sen enempää en pysty tässä joustamaan. Kyse on kuitenkin myös omasta hyvinvoinnistani, mikä on nyt se ensisijainen juttu.