Työttömien täytyisi löytää sellainen yhteiskunta joka ottaa heidät, ja hyväksyy heidät mukaan tekemään työtä. Suomalainen yhteiskunta on jo liian hieno ja sivistynyt ja itsekäs, työntekijätkin jo liian snobeja. Se ei hyväksy enää sitä että kaikkien pitäisi saada tasapuolisemmin osansa tästä yhteiskunnasta. Työttömiä ei enää hyväksytä kunnon työhön, vaan työpaikkoja hallitsevat ne, jotka ovat olleet niissä kymmeniä vuosia tai joilla on riittävä määrä suhteita. Työttömät tietävät mitä rasismi tarkoittaa, se rehottaa työelämässä kuin rikkaruoho. Työtön ei saa täällä oikeasti edes mahdollisuutta, vaan jos työtön pääsee töihin, on se aina kuin joku vähän toisarvoinen työ, josta voidaan karistaa sen työn tekijä pois kuin roska matolta.
Eli suomessa ovat ne joilla on säännöllinen työ eliittiä, ja työttömät ja osa-aika pätkätyöläiset toisen ja kolmannen luokan porukkaa, jolla ei oikeasti ole arvoa (ei työ eikä ihmisarvoa). Selvä luokkajako ihmisten välillä on ollut jo kauan, vaikka sitä ei virallisesti vain ole julkistettu. Vastaavaa kuin kastijako Intiassa mutta työperäistä.
Tämä hieno elitistinen yhteiskunta ei ole työttömän yhteiskunta, vaan jotakin aivan muuta. Suomalais-amerikkalaisen elämäntyylin unelma toteutuessaan onkin todella karu. Suomenkin tulee sama eriarvoisuus kuin sen mallimaassa, ihmisryhmiä joilla ei ole varaa käydä edes lääkärissä ei pysty hoidattamaan itseään ja heidän elämänsä on vain selviytymistä päivästä toiseen. Toisesta päästä tungetaan ylihienoja laitteita ja ollaan huippumaa niiden kehittelyssä mutta kuitenkin roikutaan teknisessä hirressä, jos nämä kalliit innovaatiot eivät mene kaupaksi silmukka heti kiristyy, suomi on niin pieni maa ettei se saa samanlaista asemaa koskaan kuin maailman johtavat markkinamaat. Nokiakin vaikka oli suuri yritys, ei kyennyt kumminkaan viemään markkinoita maailmalla siihen suuntaan johon se halusi, vaan muut tuli paremmilla ja veivät kaiken. Eli aina on silmukka kaulan ympärillä. Eikä se tekninen innovaatio vaikka onkin hyvä asia sinänsä, meitä kaikkia elätä, pieniä ryhmiä vain.
Missä olisi sellainen yhteiskunta joka tarvitsisi suomalaisia työttömiä tekemään työtä ja siten edesauttamaan sen yhteiskunnan hyvinvoinnin kasvua? Sellainen pitäisi löytää. Se ei ole varmasti kyllä mikään teollinen huippumaa ehkä vaan sellainen joka tarvitsee oikeasti sellaisia ihmisiä,jotka tekevät työtä, suomi ei tarvitse. Samalla suomikin pääsisi nykyisistä työttömistään eroon ja jäljelle jäisi vain pakolaisten työllistäminen. Pakolaiset vaihtuisivat siten työttömien tilalle. Täällä suomessa ihminen pakotetaan olemaan ilman työtä ja palkkaa, eikä täällä ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia. Yhteiskunta on sama kuin sen ihmiset, ja suomessa ihmiset ovat jo sellaisia ettei toisista paljoa välitetä vaan riittää että itsellä on mitä muista. On varmasti sellaisia yhteiskuntia maailmassa jossa suomalainen työ ja osaaminen otettaisiin vastaan mielihyvin. Sellaisen maan yhteiskuntaa minäkin olisin mielelläni rakentamassa ennemminkin kuin tämän kaltaisen nykysuomen, jossa yhtä työpaikkaa hakee satoja työttömiä ja paikan saa joku sitten yrityksen sisäisellä siirrolla tai ohituskaistaa käyttäen sukulais-suhteilla.
Tuo työnhakukin voi olla todella täysin sitä, että vaikka työpaikkaan laittaisi hakemuksen kuinka päteviä työttömiä henkilöitä tahansa, on se jo etukäteen päätetty kuka sinne pääsee, se on joku työntekijän, pomon sukulainen tai muu tuttu, ohituskaistaa käyttäen. Paikkailmoitus on vain feikki, johon ihmiset turhaan lähettävät hakemuksensa. Yrityksen työntekijän valinta voi olla vaikka kuinka puolueellinen eikä sitä kukaan ulkopuolinen eikä välttämättä yrityksen sisäpuolinen henkilö näe. Ja se voi olla sellainen että työntekijä otetaan ennen houkuttelemalla toisesta firmasta kuin työttömien porukasta.
Minusta työttömien pitäisi tehdä kerran sellainen temppu että lopettaa koko työnhakeminen vaikka kuukaudeksi, kukaan ei laittaisi hakemusta mihinkään paikkaan. Työnhakulakko.
Mutta todennäköisesti ne paikat täyttyisivät kuitenkin, jostakin ne vain työntekijät paikkoihin tulisivat.
Eli suomessa ovat ne joilla on säännöllinen työ eliittiä, ja työttömät ja osa-aika pätkätyöläiset toisen ja kolmannen luokan porukkaa, jolla ei oikeasti ole arvoa (ei työ eikä ihmisarvoa). Selvä luokkajako ihmisten välillä on ollut jo kauan, vaikka sitä ei virallisesti vain ole julkistettu. Vastaavaa kuin kastijako Intiassa mutta työperäistä.
Tämä hieno elitistinen yhteiskunta ei ole työttömän yhteiskunta, vaan jotakin aivan muuta. Suomalais-amerikkalaisen elämäntyylin unelma toteutuessaan onkin todella karu. Suomenkin tulee sama eriarvoisuus kuin sen mallimaassa, ihmisryhmiä joilla ei ole varaa käydä edes lääkärissä ei pysty hoidattamaan itseään ja heidän elämänsä on vain selviytymistä päivästä toiseen. Toisesta päästä tungetaan ylihienoja laitteita ja ollaan huippumaa niiden kehittelyssä mutta kuitenkin roikutaan teknisessä hirressä, jos nämä kalliit innovaatiot eivät mene kaupaksi silmukka heti kiristyy, suomi on niin pieni maa ettei se saa samanlaista asemaa koskaan kuin maailman johtavat markkinamaat. Nokiakin vaikka oli suuri yritys, ei kyennyt kumminkaan viemään markkinoita maailmalla siihen suuntaan johon se halusi, vaan muut tuli paremmilla ja veivät kaiken. Eli aina on silmukka kaulan ympärillä. Eikä se tekninen innovaatio vaikka onkin hyvä asia sinänsä, meitä kaikkia elätä, pieniä ryhmiä vain.
Missä olisi sellainen yhteiskunta joka tarvitsisi suomalaisia työttömiä tekemään työtä ja siten edesauttamaan sen yhteiskunnan hyvinvoinnin kasvua? Sellainen pitäisi löytää. Se ei ole varmasti kyllä mikään teollinen huippumaa ehkä vaan sellainen joka tarvitsee oikeasti sellaisia ihmisiä,jotka tekevät työtä, suomi ei tarvitse. Samalla suomikin pääsisi nykyisistä työttömistään eroon ja jäljelle jäisi vain pakolaisten työllistäminen. Pakolaiset vaihtuisivat siten työttömien tilalle. Täällä suomessa ihminen pakotetaan olemaan ilman työtä ja palkkaa, eikä täällä ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia. Yhteiskunta on sama kuin sen ihmiset, ja suomessa ihmiset ovat jo sellaisia ettei toisista paljoa välitetä vaan riittää että itsellä on mitä muista. On varmasti sellaisia yhteiskuntia maailmassa jossa suomalainen työ ja osaaminen otettaisiin vastaan mielihyvin. Sellaisen maan yhteiskuntaa minäkin olisin mielelläni rakentamassa ennemminkin kuin tämän kaltaisen nykysuomen, jossa yhtä työpaikkaa hakee satoja työttömiä ja paikan saa joku sitten yrityksen sisäisellä siirrolla tai ohituskaistaa käyttäen sukulais-suhteilla.
Tuo työnhakukin voi olla todella täysin sitä, että vaikka työpaikkaan laittaisi hakemuksen kuinka päteviä työttömiä henkilöitä tahansa, on se jo etukäteen päätetty kuka sinne pääsee, se on joku työntekijän, pomon sukulainen tai muu tuttu, ohituskaistaa käyttäen. Paikkailmoitus on vain feikki, johon ihmiset turhaan lähettävät hakemuksensa. Yrityksen työntekijän valinta voi olla vaikka kuinka puolueellinen eikä sitä kukaan ulkopuolinen eikä välttämättä yrityksen sisäpuolinen henkilö näe. Ja se voi olla sellainen että työntekijä otetaan ennen houkuttelemalla toisesta firmasta kuin työttömien porukasta.
Minusta työttömien pitäisi tehdä kerran sellainen temppu että lopettaa koko työnhakeminen vaikka kuukaudeksi, kukaan ei laittaisi hakemusta mihinkään paikkaan. Työnhakulakko.
Mutta todennäköisesti ne paikat täyttyisivät kuitenkin, jostakin ne vain työntekijät paikkoihin tulisivat.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ennenkin on ollut sellaista että suomessa huonojen aikojen vallitessa ihmiset ovat sankoin joukoin lähteneet ulkomaille, sinne missä heitä kaivataan ja tarvitaan. Työttömien pitäisi olla globaaleja maailmankansalaisia, joilla ei ole kotimaata nimeltä suomi, vaan se on aina kotimaa ja siellä on koti ja elämä, jossa sinulla on elämisen mahdollisuudet muutenkin kuin kituuttamalla. Suomi ei ole työttömien kotimaa, se ei hyväksy sitä, ettei töitä tehdä, mutta sillä ei ole myöskään tarjota työtä. ei mahdollisuuksia työn tekemiseen eikä yrittämiseen. Eikö silloin kuuluisi lähteä koko maasta? Työttömien maastapako.
Se ei ole sivistynyt yhteiskunta sellainen, joka ei pidä huolta jäsenistään. Sivistynyt yhteiskunta ei toimi kuten barbaarit, jotka jättävät heikot ja sairaat heitteille, tappavat toisinajattelijat ja ylipäätään rakentavat eriarvoisuutta.
Vielä 70- ja 80-luvuilla tässä maassa vallitsi yleinen kehitysusko, usko kehitykseen ja usko sivistykseen. Tasa-arvo, vapaus, ja muut sellaiset arvot olivat kurssissa. Nykyhallitus, joka on käytännössä ollut vallassa viime vuosikymmenet, ei piittaa sellaisista asioista. Suurin osa kansasta nöyrrytetään, kurjistetaan ja väheksytään rikkaiden yritysjohtajien menestyksen tähden.
Yhteiskunta joka syrjii jäseniään, harjoittaa vihapolitiikaa, eikä sitä voi pitää sivistyneenä. Koulutuksen, kulttuurin ja muun aivan elintärkeän asian mitätöinti ja nujertaminen taloudellisen kasvun nimissä on ensinnäkin lyhytnäköistä, mutta se on myös barbarian merkki.
Jos halutaan palata luokkayhteiskuntaan, on jo palattu. Jos halutan palata pimeälle keskiajalle, sekin onnistuu. Poliittinen tahto jos on siihen suuntaan, silloin kykyäkin siihen löytyy. Kaikki totalitarismit ovat aina ensi töikseen tappaneet intelligentsian, kulttuuriväen ja vastustajansa, lisäksi ne ovat tappaneet väheksyttyjä ihmisryhmiä.
Suomi voisi osallistua kehitysyhteistyöhön lähettämällä aina työttömistä koostuvan joukon kohdemaahan tekemään työtä ja opettamaan väestölle sitä osaamista, jota me täällä osaamme. Palkka voisi olla t-korvaus joka kohdemaan valuutalla saattaa olla yllättävänkin iso raha. Tai aivan oikea palkkaa jos kohdemaa pystyy sitä maksamaan, siis sikäläisten taksojen mukaan. Kaikkihan yleensä noissa maissa on halvempaa joen pienempikin palkka riittäisi.