Avioon kelpaamattomuus

Jeesuksen sanat voivat tuntua kovilta niiden sydämissä, jotka kaipaavat ja rukoilevat itselleeen puolisoa ja perhe-elämää. Monien meidän itsetuntomme on heikoilla ja usein tunteissamme koemme, että kukaan toista sukupuolta oleva ei voi minua todella rakastaa. Todisteena siitä, ettemme ole kyllin rakastettavia, on se, että elämme yksineläjän arkea. Itsesyytösten todistus on raju: koska kukaan ei ole minua huolinut, minun täytyy olla avioliittoon kelpaamaton.

Ensiksikin määrittelen kristillisen avioliiton seuraavasti: avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto, jossa he tulevat sekä seksuaalisesti, että henkisesti yhdeksi niin, että Raamattu kutsuu tätä "yhdeksi lihaksi tulemiseksi". Miestä ja naista vetävät yhteen toisaalta henkinen tarve löytää "toinen puolisko" ja toisaalta saada tyydyttää seksuaaliset tarpeet rakkaudellisessa suhteessa toiseen sukupuoleen. Avioliitto toteutuu miehen ja naisen sitoutuessa julkisesti yhteiseen elämään ja tätä liittoa juhlitaan häissä. Jos mahdollista ja Jumala suo, niin avioparin tarkoitus on perustaa perhe eli suvun jatkaminen.

On ihmisiä, jotka "äitinsä kohdusta saakka" ovat avioliittoon kelpaamattomia. Tällainen tilanne on esimerkisi monien vaikeasti vammaisina syntyneiden kohdalla, joiden elämässä aviollinen elämä ei ole mahdollista. Raja ei tietenkään ole ahdoton, eikä kaikki vammaisuus estä avioliittoa. Asia on kipeä ja hyvin henkilökohtainen, eivätkä ulkopuoliset voi mennä määrittelemään tätä - Jeesus sanookin: "Joka voi sen itseensä sovittaa, se sovittakoon."

Me kaikki olemme monin tavoin rikkinäisiä ja haavoitettuja. Moni yksineläjä voi lapsuuden traumoista katkeroitua niin, että ei pääse lainkaan yli menneistä elämään omaa elämäänsä tässä ja nyt. Vanhempien rakkaudettomuus, suoranainen fyysinen ja henkinen julmuus, hylätyksi tuleminen jo vauvana sekä suuret menetykset ja rakkaudessa pettymykset voivat viedä kaiken toivomme rakkaudesta, luottamuksesta ja ihmisten välisestä hyvästä suhteesta. Syytämme menneisyyden ihmisiä ja kokemuksia ja sydämemme huutaa, että muut ovat pilanneet elämämme. Otamme omalle kohdallemme Jeesuksen sanat: "ihmiset ovat tehneet avioon kelpaamattomiksi".

Jos toivoa ei ole, ei ole enää elämääkään. On mahdollista, että joku torjuu kaikki vastakkaisen sukupuolen tutustumisyritykset, ei ota itse koskaan kontaktia mahdollisiin aviopuolisokandidaatteihin, leimaa kaikki "miehet vain seksiä hakeviksi" ja naiset "nalkuttajiksi" ja toteaa, että minä en toista sukupuolta elämääni sotkemaan tarvitse. Sydän voi olla kova ja katkera - riippumatta siitä, mitä kaikkea menneisyydessä on tapahtunut, niin avioliiton jyrkästi omalta kohdaltaan torjuva on "avioliittoon kelpaamaton". Joskus kaikki torjunta on kuitenkin vain pintaa - suru, pettymys ja kaipaus naamioituvat kovien sanojen taakse. Tässäkin tapauksessa ulkopuolisten nopeat johtopäätökset voivat viedä harhaan. Kukin meistä voi sydämessään pysähtyä Jeesuksen sanojen edessä: "Joka voi sen itseensä sovittaa, se sovittakoon."

Helpolla meitä ei päästetä viimeisimänkään toteamuksen kohdalla: "...taivasten valtakunnan tähden ovat tehneet itsensä avioon kelpaamattomiksi." Jumalan valtakunnan työntekijöistä lähes kaikki menevät naimisiin, opetuslapsista Pietari oli avioliitossa ja hän oli Jerusalemin alkuseurakunnan paimen ja merkittävä johtaja. Meistä ei tule jalompia työntekijötä yksinelämisen osan valinnalla. Hyvin monilla yksinelävillä lähetystyöntekijöillä on sydämessä raskas suru ja kaipaus aviolliseen elämään. Mitä ilmeisintä on se, että vain aniharvalla on Raamatussa mainittu yksinelämisen armolahja. Paavali kirjoittaa:
1. Kor 7 "Soisin kaikkien ihmisten olevan niinkuin minäkin; mutta kullakin on oma lahjansa (karisma = armolahja) Jumalalta, yhdellä yksi, toisella toinen. Naimattomille ja leskille minä taas sanon: heille on hyvä, jos pysyvät sellaisina kuin minäkin; mutta jos eivät voi itseään hillitä, niin menkööt naimisiin; sillä parempi on naida kuin palaa."

Paavali siis toivoo, että olisi muitakin yksinelämisen armolahjan omaavia. Avioliittoa edeltää normaalisti ihastuminen ja halu tyydyttää seksuaaliset tarpeet - Paavalin mukaan on parempi mennä naimisiin kuin yrittää "kuollettaa seksuaalisia haluja". On kuitenkin myös Paavalin kaltaisia, jotka voivat sovittaa itseensä ja hyväksyä Jumalan edessä yksinelämisen osansa ja kokea voivansa keskittyä paremmin siinä osassa Jumalan valtakunna työhön.

Jos voit sovittaa itseesi sanat ja kokea sen edessä sisäistä rauhaa ja varmuutta, niin olet hyvässä osassa: "....niitä, jotka taivasten valtakunnan tähden ovat tehneet itsensä avioon kelpaamattomiksi". Tällaisella ihmisellä on seksuaalisia tarpeita ja haluja, mutta hän ei koe ylitsepääsemättömiä kiusauksia. He eivät kaipaa avioliittoa onnen antajaksi, vaan kokevat yksinelämisen osan parhaammaksi vaihtoehdoksi.

Esimerkiksi ruma ihminen on usein avioon kelpaamaton.
Jos on niin ruma että ei yksinkertaisesti kelpaa kenellekään, on hän kelpaamaton.

Homot ja lesbot sekä sukuelimensä silponeet (transihmiset) ovat avioon kelpaamattomia.