Ootteko te ikinä miettiny, et onko teidän kanssa kiva asua??
Tuli vaan mieleen, kun ainoa mies jonka kanssa oon asunut (isukin lisäksi siis) on mun veli, jonka kanssa asuttiin kämppiksinä reilut puoli vuotta ja mulla meinas mennä hermot!
Mun veli aiheutti mulle traumoja miehen kanssa asumisesta. Se jätti aina tavaroitansa joka puolelle ja sit raivos mulle, kun ei se niitä mistään löydä. Aivan kun mä niihin olisin koskenut pitkällä tikullakaan... ja kylppäri muistutti uima-allasta aina kun se suihkusta tuli.
Pöljä mies jonka kanssa ei ollut kiva asua -jos ei oteta huomioon sitä, et se tekee tosi hyvää ruokaa. Mikä on plussaa naiselle joka ei osaa kokkailla. ;)
Muutin tän viikon maanantaina omaan asuntoon, kun hermot meinas aina välillä mennä veli kullan kanssa...
Tuli vaan mieleen, kun ainoa mies jonka kanssa oon asunut (isukin lisäksi siis) on mun veli, jonka kanssa asuttiin kämppiksinä reilut puoli vuotta ja mulla meinas mennä hermot!
Mun veli aiheutti mulle traumoja miehen kanssa asumisesta. Se jätti aina tavaroitansa joka puolelle ja sit raivos mulle, kun ei se niitä mistään löydä. Aivan kun mä niihin olisin koskenut pitkällä tikullakaan... ja kylppäri muistutti uima-allasta aina kun se suihkusta tuli.
Pöljä mies jonka kanssa ei ollut kiva asua -jos ei oteta huomioon sitä, et se tekee tosi hyvää ruokaa. Mikä on plussaa naiselle joka ei osaa kokkailla. ;)
Muutin tän viikon maanantaina omaan asuntoon, kun hermot meinas aina välillä mennä veli kullan kanssa...
Vastaukset 33
Vanhimmat
Tuskin olisi.. Olen laiska siivoamaan, jätän kaikki tavarat miten sattuu, laiska tiskaamaan jne. Tykkään oikein kun on vähän sekaista tulee kodikkaampi olo. Siivoan vasta kun on TODELLA sekaista ja tiskaan kun keittiössä ei mahdu tekemään ruokaa.
Lisäksi vihaan toisten roskaamista ja vielä enemmän vihaan jos joku keräilee minun roskiani...Jos roskaa niin kyllä sitten itse myös siivoan! Tuskin tulee yllätyksen, että asusta yksin :).
elähä kuole nälkhän.
asua.kiehnäisin usein kainalossa..
ja muutakin.
sotkeminen ja tavaroiden levittely.
Tämä on yksi niistä asioista, joihin kannattaa kiinnittää huomiota jo seurusteluvaiheessa, ettei tule ikäviä yllätyksiä.
Minulla on ikäviä kokemuksia vain naisista, jotka matkoilla levittäytyvät tavaroineen koko huoneistoon ja jättävät siivoamatta jälkensä viivyttyään tuntitolkulla kylppärissä.
Sanoinkin joskus leikilläni, että mieluummin jakaisin hotellihuoneen työ- ja opiskelumatkoilla miehen kuin naisen kanssa, jos voisin vapaasti valita. (Moneen vuoteen ei tosin ole tarvinnut jakaa huonetta.)
Voin vakuuttaa, että sinulla on toivoa. Eivät kaikki miehet ole veljesi kaltaisia. - Vaikka naiset usein opettavatkin heidät sellaisiksi.
olen asustellut puolisen vuotta miesystäväni kanssa ja saan nalkuttaa joka päivä siivoamisesta ja sotkemisesta. Itse olen siisti ja haluan, että paikat ovat suht`koht järjestyksessä. Veljenikin on samanlainen; korjaa omat jälkensä, mutta mieheni on täysin kaaosmainen ja saa minut päivittäin vittuuntumaan ja kyllästymään. Olen melkein kädestäpitäen joutunut neuvomaan ja opettamaan siisteyttä ja paikkojen järjestelyä, mutta hidasta se on ollut. Mulla olisi muutakin tekemistä kuin juosta perässä ja vahtia. Niin älyttömältä kuin se kuulostaakin, niin olen jopa ajatellut yhteiselon tämän vuoksi mahdottomaksi ellei muutosta tule pian. Hänen ei vaan koskaan ole tarvinnut tehdä mitään, muuta kuin armeijassa(sielläkin kuulemma fuskasi), järjestykseen liittyvää. Tekee vaan asioita, jätää tavarat juuri siihen paikkaan korjaamatta niitä ilman käskemistä, ei laita astioita tiskikoneeseen, vaan jättää likaisena mun korjattavaksi, kerää kaikenmaailman paperipalasta ja lippusta, säilyttää niitä siellä täällä jne. Lista on loputon. Mielestäni asuinmukavuuteen vaikuttaa yleinen siisteys ja järjestys. Mitä tehdä tällaisen kanssa?
En vois koskaan asua tollasen naisen kanssa samassa asunnossa, kuin millanen sun mies on! En oo mikään siivoushullu vaan imuroin ja pyyhin pölyt aina tarpeen tullen. Lakanat vaihdetaan parin viikon välein ja tiskata pitää ennenkun astioista kerääntyy vuori. Mut tällein on helppo elää kun asuu yksin! Jos mulla olis puolisko, jonka puolesta joutuisin noi kaikki tekemään ni hermo menisi varmasti!!
Yhtä luonteenpiirrettä vaan en oo ittestäni viel ratkassu; mun käsittämätön halu särmätä kaikki! Vaatekaapin sisältö on yhtä särmästi jiirissä kun armeja-aikoina konsanaan. Mikroaaltouunin päällä on pinossa kaikki kauppakuitit viimeseltä vuodelta reunat tasattuna ja kaikki postiluukusta tulleet jo maksetut laskut on samassa särmässä pinossa kirjahyllyssä, tietenkin aikajärjestyksessä kuten kauppakuititkin.
Muovipussit viikkaan tasasiks kolmioiks ja laitan tonne alalaatikkoon. Lehtipinot, sohvalla lojuvat vaatteet, cd-levyt jne. saavat saman kohtelun. Mun kavereitten mielestä toi on aika huvittavaa ja naispuoleiset on käyny ihmettelee vaatekaappia naureskellen "ei juma, mistä tollasia miehiä saa". No, kukin taaplaa tavallaan =D
Onhan se hienoa, että mies osaa huolehtia omista vaatteistaan, papereistaan ja tavaroistaan ettei naisen tarvitse koko ajan juosta harjan ja rätin kanssa perässä. Seurustelin kerran sellaisen kanssa, joka oli ehkä samanlainen kuin sinä. Kaikki oli todella järjestyksessä vaatekaappia myöten. T- paidatkin olivat viikattuna tiiliskivimäiseen järjestykseen kaappiin ja jos sieltä otti jotain, niin hyvin varovasti. Kun söin tv:n äärellä, niin leipää piti pitää lautasella ja syödä niin ettei muruja tulisi lattialle. Olen itsekkin aikalailla samanlainen. Nykyinen miesystäväni ei välitä eikä tajua tällaisia juttuja. Se elää niin että tuntuu ettei se ajattele muita kuin sitä omaa hyvinvointiaan ja mukavuutta. Jos yhdessä asutaan, niin eikö molempien pitäisi huolehtia ensin omista tavaroistaan ja sitten siitä, että kaikki on kivasti järjestyksessä. Kodikasta saa olla, en mittaa kuitenkaan mittanauhalla, että matot ovat suorassa niinkuin tätini tekee. Sano miten mieheen saisi järjestystä, kun se itse ei osaa?
Jos kerran yhdessä asutaan ni tottakai molempien tulis huolehtia tavaroistaan ja asunnon siisteydestä. Se ei varmaan oo mukavaa jos toinen joutuu tekemään kotityöt molempien edestä. Tota mittanauhalla järjestelyä mäkään en ymmärrä mut se taitaa olla vaan tosi friikkien juttuja =)
Mitenhän sille sun miehelle vois opettaa uudenlaista elämäntyyliä... ite opin armejassa noi kaikki särmäysjutut lukuunottamatta vaatekaapin särmäystä, joka on ollu hallusssa pennusta asti. Voi olla mahdollista, et jossei se sun miehes haluu oppia elämää muute ku kaaoksessa ni tehtävä on aika mahdoton.
Mun yks kaveri on just sellane kävelevä kaaos. Sen muijakaverit, kämppis ja muut kaverit on kaikki valittaneet jo vuosia et ne lautaset ei tod. jää sinne sohvan alle jne. Silti tulosta ei oo syntyny eikä tavat oo parantunu. Mä en oikeesti keksi millä tollasen käytöksen vois saada kuriin. Kai nekin luonteenpiirteet pitää ottaa huomioon jo kumppania valittaessa =/
Hirveen huolehtivainen se on omasta ulkonäöstänsä ja puhteudestansa, mikä tietty on plussaa, mutta tavaroiden päivittäinen taaksensa jättäminen on ärsyttävää!! Vaikka olen monta kertaa toivonut, pyytänyt ja viimeisellä käskenyt tekemään niin ja näin; laittamaan tavarat oikeisiin paikkoihi, niin ei vaan mene perille. Joskus mietin, että onko tajunnassa vikaa vai eikö hän kuuntele minua ollenkaan vai onko kenties välinpitämätön. Ollaan keskusteltu asioista ja hän sanoo, että haluaa oppia huolehtivaisemmaksi ja järjestyksenomaisemmaksi, mutta käytäntö on ihan toista.
On vaan niin toivotonta sanoa joka päivä samoista asioista ja tunnen nalkuttavani joka asiasta enkä halua olla sellainen. En ole ajatellut suhteeni olevan sellainen, se pilaa molempien fiilikset. Sit jos en sano mistään, niin kaikki jää levälleen ja inhoan sekamelskaa ja epäjärjestystä. Mitään ei koskaan löydy ja se on mielestäni esteettinen kysymys myös.
Huonot puolet, Olen vähän sinnepäin tyyppi. Syön olkkarissa kun katon telkkaa ja astiat raivaan sit illalla pois tai ainaki aamulla. Teen koulutehtävät telkkarin ääressä, vaikka en ee oikeestaan katso sitä. Kirjeet ja laskut jää siihen missä niitä on tarvittu. Eli maksetut laskut löytyy hyllystä tietokoneen luota maksamattomat muistitaulusta. En elä mitenkää säännöllistä elämää, harrastukset vie aikaa, tulen ja meen vähän miten sattuu, ruoat laitan kun on nälkä jne.
Hyviä puolia löytys: Hoidan omat hommani, siivoon laitan ruoan, vien roskat, käyn kaupassa. On mun luona ihan siistii mut se järjestys on nätisti sanottuna käytännöllinen, mut kyllä olohuoneeseen ja keittiöön voi tuoda vieraan koska vaan. Vessaki on aina siisti minun jäljiltäni. ja se rengas... :D kyllä mie pistän kannenki kiinni.
Bonuksia: Itse pidän itseäni taitavana ja ahkerana hierojana. Joku väittää että mulla olis mystiset kädet jotka saa rauhottumaan, mut mene ja tiedä. Tykkään yllättää iloisesti, ja kyllä ymmärrän romantiikan ja hellimisen päälle.
---------------
mun mutsi kirjoittele tänne? :D
Tosin sekään ei ole käyny mun kämpillä aikoihin...
Tällainen saa taas miettimään kuka mua kiusaa.
Minä luulen että mieheni on minun kanssa asumiseen tyytyväinen, olen "kodinhengetär", tykkään kun paikat on siistissä kunnossa ja koti puhdas, tykkään siivota, ja tehdä ruokaa (vaikka ruuan laadusta en takaa ;)
Mutta miehessä ei vaivaa kun yksi asia ne vaatteiden jättäminen yhteen kasaan makkariin,mutta minä tomerana tyttönä en kysy mitään vaan heivaan ne suoraan pyykkin,ja mies tietää että jos ne on lattialta hävinnyt niin osaa mennä kattomaan pyykistä tavaroitaan!Eikä rupea jäkättämään että missä mun vaatteet on!Minua ei tämä mieheni tapa ärsytä...vaikka voishan ne tavarat joskus laittaa paikalleen :) jotenkin sovitaan täydellisesti yhteen että osataan pitää huolta kodista ja toisistamme huolta!
Sellaisen naisen mieki tahtosin sit joskus =D
Sinä siis olet oikeasti olemassa. Ruoanki oppii laittamaan aikanaan :D
Elossa ollaan ja kaikkia tarkoitin mitä laitoin,ja ruuan laitto on hallussa,mutta kun ei aina keksi mitä laittaa, ellei mies sano suoraan mitä syö!
Jokaiselle naiselle ois varmaan tervettä asua ensin sellasen miehen kanssa (esim oma veli), jota kohtaan ei ole romanttisia tunteita. Sitten kun ensihuuma on ohi ja toisen tavarat alkaa ärsyttää, niin eipähän tule yllätyksenä.
Vähän ehkä yleistetään, jos sanotaan, että miehellä on huonoja tapoja, jotka voivat ärsyttää yhdessä asuttaessa. Tottakai kaikilla meillä on huonot tapamme ja huonot päivämme, mutta ainakin oma mieheni hoitaa osuutensa kodista ja töittensä ja urheilunsa ohella tekee usein ylimääräisiäkin hommia säästääkseen aikaani ja hermojani, kun opiskelu rasittaa. Nyt vaihdamme ihanaan uuteen kaksioon ja olen varma, että se pysyy tyylikkäänä -ei miehestäni huolimatta vaan osittain hänen toimintansa ansiosta-.
Luultavasti olisi hyvin hankala asuinkumppani. Olen varsin huoleton tavaroideni sijainnin suhteen, mutta muutamasta pikkujutusta ärsyynnyn helposti. Esimerkiksi jos kahvipussi on suljettu huolimattomasti, alahuuleni alkaa nykimään.
Puritanistisen siivoushullun kanssa elämisen voisin luultavasti rinnastaa helvettiin. Kokkailijanaisen kanssa päätyisimme riitelemään kuka saa tehdä ruokaa minäkin päivänä ja kuinka paljon valkosipulia tai chiliä on liikaa.
No onneksihan(?) tuohon kysymykseen ei koskaan saada kokemukseen perustuvaa vastausta.
Asuin juuri 4 vuotta naisen kanssa yhdessä. Hyvinhän se suju. Olen laiska ja yleensä en jaksa tehdä mitään. Kyllä minä omissa sotkuissani viihdyn. Toisaalta heti kun tuli vähänkin sanomista niin siivosin koko kämpän lattiasta kattoon, niin että siihen meni aikaa 6h tai jotain. No, sitten sai taas pari viikkoa elellä kuin halusi, kuhan välistä kantoi vähän astioita keittiöön ja joskus jopa tiskasi niitä.
Olemme kumpikin opiskelijoita ja käymme töissä. Ei mua ainakaan kiinnosta kkäyttää niitä 1-3 tuntia päivässä siivoamiseen, niitä ainoita jolloin saa tehdä mitä haluaa. Luojan kiitos tämä nainen ei ollut siivoushullu, muutoin ei olisi homma toiminut. Kuitenkin kyllä kämppä oli aina siistimpi kuin monen muun parin luona, jonne välistä tuli tehtyä yllätysvierailuja. Kyllä meille aina pystyi ihmiset tuleen yllättäen
Neiti imuroi ja minä pesin pyykit. Tiskaamisesta tapeltiin. Ruokaa teki se joka sattui oleen kotona kun tuli nälkä. Ja sitten tein ehkä kerran/2kk sen suursiivouksen, saattoi joskus mennä pidempäänkin. Vituttaa vaan vieläkin kun tämä onni loppui
Haluaisin nähdä naisen joka osaa kokata!!
Miksiköhän kaikki huippukokit on miehiä.......
mun yleinen mielipiteeni on se, että nalkutus tai öykkäröinti on lapsellista siinä suhteessa, että jos ihminen on kerran eronnut tai läheinen on kuollut ei vaan jaksa kiinnostaa noin älyttömästi jonkun tavat, tai niistä osaa puhua toista kunnioittavasti!
ei tanssi koirakaan käskystä...
itse siivoan kun ehdin, eli arvostaisin eniten kumppanin älyä!!!!!!!!!tajuta se että jos heilun 12 h työssä hänen kanssaan riennoissa, jotta suhde toimisi, niin ei ole mehuja enää kuurata kämppää katosta lattiaan...vaan se siirtyy muutaman päivän. mun kumppani haluaisi että astiat viedään heti ja joku hiton haju kammo sillä on..aina se väittää että jossain on likaa, vaikka olisin juuri tullut pesulta tunnin...aika sairasta ja loukkaannun aina...ei se es tajua että toinen voi loukkaantua. olen miettinyt usein jo sen viemistä lekuriin, mutta ei taida onnistua. itse olen luova ihminen, joka teen ja siivoan sitten kun siltä tuntuu...eli yleensä viimeistään seuraavana aamuna siivoan jälkeni kokonaan. mun kumppani haluaa armeija järjestyksen himaan, jossa ei ostella turhia tavaroita ja kaikki helvatun roinat on järjestyksessä . mua kun ei kiinnosta kiillottaa maallista mammonaa, en osaa sillein arvostaa jotain roinaa niin paljoa. Saanen vielä kertoa että tiskaan siis joka päivä enivei....eli hermot meinaa mennä siihen että mikään ei riitä tälle , ja jos mulla on likainen lakana hänen mielestään...se huutaa ja lähtee...en mene perään....siihen loppu se romantiikka... joskus se vaihtaa juuri puhtaan lakanankin uuteen...ei ole puhdas hänen mielestään. tiedän,,,kuulostaa jo psyykkisesti sairaala ja sitä tuo onkin. pakkomielle tai jotain muuta...en tahdo aina jaksaa kuunnella.......sen haave on joku helvetin 24h sekunnit päälle suihkussa 3 h ollut ja lakanat lillunu 5 h pyykisää 5 kertaa....jne jne.....ja minä olen siis tämän suhteen nainen.......kirjoittakaa jos elätte samassa oudossa helvetissä....vaikka ketju onkin muuten vanhentunut-
Mjaah....ainakin eräs Susanna saisi asua residenssissäni täysylöspidolla ja saisi sexiäkin bonuksena
Tuskin olisi.
Kyllä meillä tykätään asua, vaikkei tämä mikään hotelli olekaan.
ei tarvi kuule miättii ku tulis niinku palautetta iha pyytämättäki.
tää ei olis vissii kovi helppo mistää kohdist, mut tää osais kyl kans kokata et niinku ei täysi hyädytön kuite.
heh, hauska kysymys :D
asun ite tyttökämppiksen kanssa, ja mun kanssa on siinä mielessä kiva asua, että siivoan mutisematta.. tiiän, että jostain sanominen ei kuitenkaan auta asiaa yhtään, tulee vaan turhaa riitaa... niin on parempi vaan hiljaa ite alkaa siivota... mun kämppiksellä on kissa, mutta se ei varmaan ees tiedä, miltä tuntuu siivota se ammoniakkipommiastia, kun oon sen viimeset puol vuotta hiekat sekä vaihtanu että ostanu :/
ja samoin tekoripset ja hiuslisäkkeet viemäristä...
Ite sit myönnän olevani siinä mielessä ärsyttävä kämppis, että vaikka sotkua siedän, niin hajuja en ollenkaan... eli sisätupakoitsijat saa saman tien porttikiellon multa, samoin kolmen päivän krapulahajun omaavat ihmiset :=
Ei se varmaan herkkua olisi, ainakaan kovin sottaiselle ihmiselle :D Ite oon suht siisti, sotkua syntyy toki ja ei aina jaksa siivota heti mutta suurimmalta osin kämppä näyttää hyvältä. Eniten ärsyttää roskien jättäminen sijoilleen; esim. otat sosipitsan jääkaapista ja avaat sen pöydällä niin muovit jää siihen vaikka roskis olisi vieressä. Aaarg! sillon kiehuu :D
Avopuoliso on sottaista tyyppiä, onneksi sitä on pikkuhiljaa saanu kuolittua siivommaksi. Ennen astiat jäi olohuoneeseen päiviksi, nykyään kiltisti vähintään saman päivän aikana ne liukuu keittiöön :) ja tiskaakin suht usein. Minä taasen imuroin ja pyykkään.
Neuvoa niille joita siivoton avomies ärsyttää. Nalkutus ei auta (ei ainakaan meillä) joten otin järeämmät aseet käyttöön. Aina kun jäi astoita minne sattuu tai vaatteita pitkin laattiaa yms. keräsin kaikki nätisti sängylle avokin puolelle :D alkuun siitä sai kuulla, mutta pitemmän päälle on oppinut :D varsinkin kun vastaa että niitä ei keräänny sänkyyn jos ite korjaat omat jälkes pois ;)
ex-äämän ryjät on hävitetty jo ja tilalle mahtuu, mutta vain siisti ja raitis voi laittaa hakemuksen CV bikinkuvalla
Mun kanssa on kiva ja helppo asua. Mä imuroin ja pesen lasttioita säännöllissti. Tiskaan astiat aina ruokailun jälkeen ja muutenkin pidän tavarat kaapeissa. Mun veli asui joskus mun luona niin se ei koskaan tiskannut, joten heitin sen lautaset roskiin kun en itse niitä halunnut tiskata ja kohta ei ollut enään ku yks lautanen mistä syödä. ja se oli mun lautanen joten veli jäi ilman ruokaa.
ei. ärsyttää jo ajatuski.
Ei minun kanssani on mahdotonta asua. Koti on paikka jossa en jousta senttiäkään joten valitsen yksinasumisen. Enkä pidä sitä edes puutteena vain luonteenpiirteenä.
Hyvä mittari on kysyä työtovereilta että kannattaisiko tämän ihmisen kanssa asua? He tietävät sinusta lähes kaiken ja tapasi paremmin kuin seurustelukumppani jonka kanssa et ydessä asu mutta seurustelet.
Riippuu keltä kysytään. Nyksän mielestä mun kanssa on kiva asua ja elää.