Oletko selvinnyt avioerosta? Kerro miten. Jokainen terve ihminen olipa jätetty tai sietämättömän suhteen päättäjä, käy läpi eron jälkeistä tunteiden vuoristorataa. Pettymys, suru, viha, ikävä, epävarmuus, tpiveikkuus yms vaihtelevat.
Olen suhteen päättäjä. En ole pettäjä. Jätin miestäni pitkän liiton jälkeen hänen tunteettomuuden, välinpitämättömyden , snobismin, negatiivisuuden, osaamattomuuden puhua, pussata ja välittää yms. vuoksi. Suhteemme oli myös seksitön miehen 15 v. pojan tasolle pysähtyminen vuoksi, hän ei myöskään oppinut mitään eikä ollut halukas kehittymään.
Olen 37 v, en täydellinen, mutta pidän itestani huolta. Olen "näyttävä" ja "edustuskelpoinen", empaattinen, kiltti ja avoin. Toki osaan olla myös hankala.
Nyt käyn läpi kaikkia niitä tunteita, jätetty mies taas ei käy, hänen elämänsä on Tinderiä täynnä ja rullaa. Itse en näe mitään järkeä aloittaa uutota suhdetta tai edes seksisuhdetta ennen kun saan prosessoitua tämän kuvion. Meillä on lapsia, he asuvat vuoroviikoin minulla ja tämä vain pahentaa morkkista. Tunnen itseäni niin itsekkääksi siaksi kun menin rikkomaan perheen. Olen voinut kuitenkin pahoin jo yli 7 vuotta suhteessa, mutta itseäni vähättellen pysyin siinä lasten vuoksi.
Minua surettaa ja itkettää, mutta toisaalta on helpompi olla kun päätös on tehty. Haluaisinkin kysyä miten olette päässeet eroa ylitse? Mikä auttoi, mitä ei kannata tehdä? Minulla ei ole eronneita kaveripiirissä eikä kaskustelyseuraa aiheesta. En viitsi ystäviä kuormittaa murheillani eivätkä he ehkä osaisi auttaakaan .
Kiitos vastauksista etukäteen.
Olen suhteen päättäjä. En ole pettäjä. Jätin miestäni pitkän liiton jälkeen hänen tunteettomuuden, välinpitämättömyden , snobismin, negatiivisuuden, osaamattomuuden puhua, pussata ja välittää yms. vuoksi. Suhteemme oli myös seksitön miehen 15 v. pojan tasolle pysähtyminen vuoksi, hän ei myöskään oppinut mitään eikä ollut halukas kehittymään.
Olen 37 v, en täydellinen, mutta pidän itestani huolta. Olen "näyttävä" ja "edustuskelpoinen", empaattinen, kiltti ja avoin. Toki osaan olla myös hankala.
Nyt käyn läpi kaikkia niitä tunteita, jätetty mies taas ei käy, hänen elämänsä on Tinderiä täynnä ja rullaa. Itse en näe mitään järkeä aloittaa uutota suhdetta tai edes seksisuhdetta ennen kun saan prosessoitua tämän kuvion. Meillä on lapsia, he asuvat vuoroviikoin minulla ja tämä vain pahentaa morkkista. Tunnen itseäni niin itsekkääksi siaksi kun menin rikkomaan perheen. Olen voinut kuitenkin pahoin jo yli 7 vuotta suhteessa, mutta itseäni vähättellen pysyin siinä lasten vuoksi.
Minua surettaa ja itkettää, mutta toisaalta on helpompi olla kun päätös on tehty. Haluaisinkin kysyä miten olette päässeet eroa ylitse? Mikä auttoi, mitä ei kannata tehdä? Minulla ei ole eronneita kaveripiirissä eikä kaskustelyseuraa aiheesta. En viitsi ystäviä kuormittaa murheillani eivätkä he ehkä osaisi auttaakaan .
Kiitos vastauksista etukäteen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Olin hautonut eroa seitsemän vuotta ennen sen toteutumista ( puhunut siitä kolme vuotta), joten tunteet tulivat siinä vuosien aikana hyvin selviksi. Viimeiset kaksi vuotta tunsin tehneeni Oscarin arvoisen roolisuorituksen yhä uudelleen ja uudelleen. Se oli raskainta. Eron jälkeen olin vain helpottunut, tunsin itseni onnistuneeksi! Lapseni olivat teinejä, ja he fanittivat eroaikeitani, koska isänsä kohteli heitä väärin, kuten minuakin.
Toivottavasti vuoroviikot teillä sujuvat. Vaikka ei tuo tunteettomuus, ja välinpitämättömyys oikein puolla sitä, sori. Varmasti lapseni olisivat tulleet isänsä kanssa pähkähulluiksi, jos olisivat joutuneet asumaan hänen kanssaan yhden viikonlopunkin. Sitä odottelin, että nuorinkin olisi täyttänyt 12 vuotta ennen eroa. Silti exälle tuli kaamea vimma vaatia vuoroasumista, vaikkei koskaan liiton aikana osallistunut mihinkään (paitsi kiusaamiseen siis).
Miehesi ja sinun parisuhde on rikki. Koska siitä ei toimivaa saa, on ero hyvä vaihtoehto. Et sinä ole perhettä rikkonut. Lapset kärsivät eroa paljon enemmän eläessään vanhempiensa riidan keskellä, kylmässä tunneilmapiirissä. Kiinnitä lastesi hyvinvointiin ehdotonta huomioita, sillä itse en kovin paljon usko siihen, että tunteeton ja välinpitämätön mies on vanhemmaksi sopiva. Toivotaan, että miehesi tuntee vähintään empatian rippeitä lapsiaan kohtaan.
Hei anilian,
Viestiäsi lukiessa mietin, että sinulla on jo nyt aika hyvä ote erosta yli selviämiseen. Viestistäsi heijastuu se, että olet pohtinut sekä suhdetta että omia reaktioitasi.
Oma tuntumani on se, että paras tapa päästä erosta sekä siihen liittyvistä tunteista ylitse on mahdollisimman hyvin käydä ne lävitse. Siis miettii mitä eri tunteiden takana on: mistä asioista suhteessa esimerkiksi pettymys ja viha nousevat? Ja koska ne ovat alun alkaen syntyneet? Onko takana esimerkiksi joku tapahtuma tai toimintamalli, joka sitten ajan myötä on kasvanut vihaksi.
Tunteita voi käydä tietenkin lävitse monella tavalla. Jos ei halua tai voi puhua ystävän kanssa, voi myös kirjoittaa. Käy esimerkiksi lävitse kaikki suhteen vaiheet ja miettii miltä ne näyttävät nyt eron jälkeen. Jos tuollaiseen kirjoitusprosessiin lähtee, on ehkä hyvä etukäteen tiedostaa, että varsinkin jos suhteessa on ollut traumaattisia asioita, prosessi voi olla aika raskas. Mutta samalla se on myös niin perusteellinen kuin siitä tekee.
Tai jos on kuvataiteisiin suuntautunut ihminen, tunteet voi esimerkiksi maalata. Ylipäänsä ehkä oleellista on käyttää niitä ilmaisutapoja, mitkä kokee itselleen luonteviksi ja yrittää niiden avulla käsitellä tunteita.
Samalla haluan kuitenkin myös rohkaista sinua. Vaikka avioerossa on paljon käsiteltävää, uskon, että ajan kanssa elämä muuttuu vain paremmaksi. Samoin uskon, että myös lapsien kannalta hyvin hoidettu ero on lopulta parempi asia kuin toimimaton perhe.
Vilppu H.
pappi
Hyvin ,mies huolehtii lapsista. Ihana vapaus saa mennä viikonloppuisin ,, ja tulla. Joskus tulee pahamieli kun palaa ravintolasta ja miettii kuinka turvallista oli elämä ennen. Pahaolo menee ohi kun ottaa yömyssyt kaverien kanssa.
Erotessani, sitten kun vihdoin ja viimein se päivä koitti, tunsin vain ihanaa vapauden tunnetta, ja olin tyytyväinen itseeni, onnellinen. Näistä tunteista en vieläkään ole päässyt yli, enkä aiokaan :)
Paljon vaikeampaa oli liiton aikana, vuosia, elää ahdistuksen, välillä aika epätoivoistenkin tunteiden kanssa, vain kärsien. yhä ihmettelen miten toisen ihmisen pelkkä läsnäolokin, tai oikeastaan pelkkä pikainen ajatus hänestä, VOI saada aikaan niin huonoja fiiliksiä. Kadottaa oman itsensä siihen huonoon parisuhteeseen.
Tuo on jännää ,saada miehestä huonoja fiiliksiä? miksi menit ja roikuit hänessä ja olit mustasukkainen? Minä vaan olen vihainen kun eli pettäjän kanssa pitkään luullen että hän rakasti minua. Ei puhunut omista tunteista mitään. Miksi pilasit miehen elämän ? Puhuit muiden ongelmista,muttet omistasi. Elin valheessa ,tämä painaa mieltä edelleen.
No olisikin ollut jännää saada miehestä huonoja fiiliksiä. Maailman suurin pettymys se aluksi oli, sitten kun viimein myönsi itselleen. Exänikin vain vei energiaa, ei antanut mitään positiivista. Tämän toteaminen oli elämäni yksi pahimmista paikoista. Jos saisin valita eron omasta aloitteesta (näistä syistä) tai pettävän miehen välillä , valitsisin satavarmasti pettävän miehen.
En ihan täysin ymmärtänyt kirjoitustasi. Mutta sen sanon, ettei kukaan voi pilata toisen elämää. Jos näin ajattelee, se on tyypillistä, kun ei ota vastuuta omista tunteistaan.
Happoradio esittää asian näin:
"älä huuda että pilasin elämäsi, kyllä se sinä olit, joka lähdit minun matkaani"
Kun vuosien mittaisen yksinäisyyden parisuhteessa on jo jaksanut kantaa, on lopulta siihen verrattuna lopullisen irtiriuhtaisemisen aiheuttama kipu pientä, vaikka siihen sisältyy valtava stressipiikki, koko elämähän menee uusiksi. Olen kiltti ja sopeutuva nainen, joka näiden ominaisuuksiensa vuoksi kesti 20 vuotta henkisesti epätyydyttävässä liitossa. Olen ylpeä itsestäni, että kykenin viimein kohtaamaan tarpeeni ja huomaamaan, miten vaikea liitto syö sisintäni ja kuluttaa voimani. Koen, että eron myötä oma syvin itseni vahvistuu, ja niin vaikeita kokemuksia on jo läpikäytynä, ja olen noista selvinnyt -kirjoittamalla, ystävien avulla, pitämällä huolta arkirytmistä, käymällä psykologilla, vahvistanut omaa sosiaalista verkostoa, yrittänyt pitää huolta unesta ym. -että vaikka vieläkin olisi vaikeaa tulossa, luotan selviämiseen.
Ihana lukea ja kuulla tuollaista. Suhteet voi tosiaan olla todella kuluttavia, mutta kyllähän siinä ihmisen tietynlaiset unelmat murskaantuu.
Itse en kokenut mitään "unelmien murskaantumista" erossa. Tarinani melko samankaltainen kuin nimimerkillä Sitkeä_sydän. Ero oli pikemminkin onni ja autuus, sitten kun sen vihdoin viimein sai aikaiseksi. Tietenkin ihan periaatteesta toivoin, ettei ex mies olisi muuttunut vuosien varrella vastakohdakseen, mutta kun näin oli tapahtunut, ei sille mitään voi. Shit happens.
Aika....
Jos käyn yöelämässä, on seuraavana päivänä mieli ihan maassa ja ikävä vaimoa ja lapsia. Tuntuu että kaikki ikäiseni(36) ovat varattuja ja muutenkin olen huono tutustumaan uusiin ihmisiin joten tunnen olevani aika yksin. Komeaksi on kehuttu usein, mutta koska en ole ns pelimies, en pääse edes kahville kenenkään kanssa. Olisi mukava edes jutella jollekin. Pitäisi vaan uskoa että turha mennä baariin patsastelemaan, ei ole minun juttu
Sama kokemus yöelämässä käymisestä. En kaipaa exää, mutta mitään hohtoa siinä ei ole ja se ennemminkin lisää yksinäisyyden tunnetta. Olen samanikäinen ja tuntuu että tässä iässä on muutenkin paljon vaikeampi tutustua uusiin ihmisiin kuin "nuorena".
Silti haluan luottaa ja uskoa, että lopulta tästä seuraa jotakin hyvää. Tämä vuosi oli syvältä, mutta mistä sitä tietää vaikka ensi vuosi olisikin jo toivoa täynnä - tai ainakin sitä seuraava :)
Suosittelen omasta kokemuksestani eroseminaaria. Siellä on mahdollista työstää kaikki eroon liittyvät tunteet/asenteet riittävän perusteellisesti, oppiakseen menneistä virheistä, antaakseen anteeksi itselle/toisella, saadakseen paremman itsetunnon ja rohkeutta kääntää katse tulevaan, harjoitella uusia tapoja toimia ja saada aikaan toimivampia ihmissuhteita. Auttaakseen myös läheisiä ihmisiä toipumaan erokriisitään. Seminaari oli kerrassaan käänteentekevä kokemus. Voit tutustua aiheeseen hankkimalla ensin vaikka kirjan Jälleenrakennus - kun suhteesi päättyy, sitä käytetään perusteoksena eroseminaareissa. Voimia ja parempaa elämää jatkossa!
Ero...Parhaasta ystävästä...rakkaasta ihmisestä jonka kanssa on naurettu...jaettu..matkailtu....itketty...piereskelty....hellitty...ihoa kosketeltu...rakasteltu..etäännytty.......ero.....yksin..........elämää on edessä.....onko...on...rakasta itseäsi...SININÄKIN OLET RAKASTETTAVA ....:)))))
Hyvin! Ero oli vapauttava kokemus, helpotus, mutta liiton viimeiset vuodet aiheuttivat todella riesaa. Viimeisten vuosien harmillisista tunnelatauksista pääsi kyllä erossa eroon.
Niin, ja lisään vielä, että vuoristorataa ei ollut. Tai se meni ainoastaan hissuksiin alamäkeä kohti, välillä nopeammilla nykäyksillä.