Harha menojen maksamisesta

Myönnän, että kuvittelin niin. Toisaalta, miksi se ei voisi olla niin. Millä tavalla ensimmäinen liitto on niin paljon arvokkaampi kuin toinen. Jos viisikymppisenä menettää ensimmäisen puolisonsa, sitä on hyvällä onnella ehtinyt olla yhdessä 25 vuotta. Jos silloin solmii uuden liiton, ehtii olla toisen kanssa jopa yli 40 vuotta. Tuntimääräisesti sitä on toisen kanssa vielä moninkertaisen ajan verrattuna ensimmäiseen suhteeseen. Eläkeläisenähän sitä on toisen kanssa aamusta iltaan. Se liitto vasta onkin tuki ja turva toiselle. En ymmärrä, että itseisarvo olisi elää mahdollisimman pihisti toista kohtaan, jotta voi jättää omille lapsille perintöä. Eikö ole nautinto jakaa omasta hyvästä sille toiselle, jos rakastaa. Minusta olisi ainakin naurettavaa pihtailla, jos itsellä on jotain , mitä toisella ei ole. En minäkään lähde yksin mökille nauttimaan ja jätä toista helteellä hikoilemaan pienen asunnon pätsiin, tai mene autollani ja sano toiselle, että tule sitten perässä julkisella, jos yleensä pääset. Mitä, jos söisin yksin marjani ja ruokani jne. Kaikkea vaan ei voida osoittaa kaupan kuiteilla.

En haluaisikaan. Tunnen olevani siinä luukussa kuin häkkilintu. Kun ikkunasta katsoo ulos, ei tiedä, onko kesä vai talvi - vain vastapäisen talon seinä ja asvaltti alhaalla. Ruokahuusollikin on siinä vaikeaa, kun ei ole pakastinta eikä säilytystiloja. Kotona minulla sentään on niin marjat, mehut, perunat ja juurekset varastossa talveksi. Kaikella sillä on arvonsa, vaikka ei olekaan esittää kuitteja niistä. Mökkinaapuri antaa hirvenlihaa, ja kalaa saan myös niin paljon kuin haluan.
Vastaan vielä nimimerkille Mekk: Samaa minäkin olen ihmetellyt, johon hän vaan kommentoi, että ei halua luopua sellaisesta rahankäytöstä, mihin on tottunut ja toisekseen hän ei halua ottaa lainaa, mieluummin on vailla huolia omistusasunnon velvoitteista ja sitovuudesta. Minusta vuokranmaksaminen tuossa iässä on hukkaan heitettyä rahaa. Yritin näyttää lukuja siitä, kuinka asunnot ovat nousseet sinäkin aikana, kun hän on asunut 13 vuotta vuokralla. Jäärä mikä jäärä.

Tuossa 13v on mennyt vuokrina yksi asunnon hinta ja sen asunnon voi ostaa vähän helvemmasta pikasta eikä siiltä alueelta missä vuokralla asuu. Aikoinaan kun perheemme asui vuokralla kaksiossa niin tuli halvemmeksi ostaa oma rivarikolmiö kun maksaa markkaikana 3000 markaa vuokraa. Nyt kämppä'maksettu ja asumien halpaa

Ajattelen: täydellistä ihmistä ei ole. Tämän ikäisenä varsinkaan ei ole vapailla markkinoilla kovin kummoisia valikoimia. Sitä paitsi, olen uskollista ja sitoutuvaa tyyppiä, ja olen kasvanut häneen kiinni monella tapaa, myös fyysisesti. En haluaisi olla yksin. Olisi aika säälittävää yrittää pyydystellä viihteellä miestä itselle. Olen sitä paitsi ollut aina yliluottavainen. Nytkin uskon, että tämä vielä muuttuu hyväksi, kunhan aikaa kuluu. Välillä vaan harmittaa niin turkasesti, että täytyy murista itsekseen tai purkaa tunteitaan paperille.

Sinä päivänä, kun hän sanoisi, että minun pitäisi maksaa asumisesta tässä luukussa, pakkaisin muuttokuorman peräkärryyni ja lähtisin välittömästi kohti omaa kotiani. Tännepä jäisi yksin itkemään ja viettämään ankeita viikonloppuja askeettiseen kämppäänsä. Minun ei tarvitse olla töiden takia täällä. Minä saan kyllä kotini läheltäkin työn. Olen vain sen takia tässä kämpässä, että hän ei voi löytää töitä minun kotiani läheltä.
Tuollainen henkilö kuin 8745 ihan puistattaa minua. Onneksi en ihan sellaista ole tavannut. Ihminen joka ei osaa laskea, kuinka monta työpäivää ja kuinka monta vapaapäivää vuodessa on ja toisilla on myös etäpäiviä. Kun on alle kaksisataa työpäivää paikalla ja nekin niin, että tulee vasta maanantaina kaupunkiin ja viimeistään perjantaina lähdetään minun kotiini. niin laskepa, kumpi on velkaa. Vuokra kaksiosta on 650 e ja minimaalinen sähkölasku päälle, jos taas minun 280 neliöiselle kodille lasketaan vuokra, lämmitys, vakuutus ja asumismenot, ollaan ihan toisissa luvuissa. Kukaan ei saa myöskään 200 000 euron arvoista kesähuvilaa ilmaiseksi käyttöönsä eikä myöskään autoa. Sitä paitsi kotona tehtävälle työllekin pitää laskea arvo. Jos ei arvosta sitä, niin siivotkoon itse tai palkatkoon siivoojan.