Eli tyttöystäväni pakkasi kamansa jonkinaikaa sitten monivuotisen suhteen jälkeen. Puhuimme vastikään asioista ja päädyimme lopputulokseen että molemmat ovat olleet tyhmiä ja rakastamme toisiamme kuitenkin. Mutta paluuta entiseen ei kuulemma ole vaan toinen haluaa olla omillaan ja vain kavereita. En sitten viitsi häiritä häntä sen enempää vaikka ikävä onkin. Koska en saa häntä takaisin ilmeisesti millään enää. Itse olen sitä mieltä että ihmiset joko ovat yhdessä jos toisiaan rakastavat tai sitten eivät ole, kaveriksi minusta ei oikein ole kun en tiedä miten se voisi toimia ja milloin voisin olla yhteydessä häneen. Tänään, huomenna, viikon päästä. Ja loppujen lopuksi minulla menee varmaan vuosia ja toinen on tosiaan jatkanut elämäänsä mutta minä haluaisin vain pitää häntä hyvänä, toisin kuin aiemmin jolloin homma ei toiminut. Pitäisikö tästä vain mennä ajan kanssa yli vai vielä yrittää olla kaveria? Luulen että kaveruus tappaa rakkauden, enkä sitä haluaisi.
Kaikkiko loppui.
fkk
61215
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
jokseenkin tuttua...
tuttua...
Helpommalla itse selviät, kun sanot, ettet halua olla vain kaveri. Joko olette yhdessä tai sitten ette. Enemmän se sattuu kun näet toista etkä voi häntä enää koskaa saada, näet miten hän päivä päivältä kasvaa sinusta erilleen. Kerrasta poikki vaan.
On vaan niin vaikeaa luovuttaa kokonaan.
Mutta tietysti kyllähän se erotaan ystävinä-juttu on jotain romaaneista luettua p###aa.
Joten kai se pitää uskoa, ja kaiken lisäksi ei toisellakaan näy olevan hirveästi kiinnostusta sitten edes siihen ystävyyteen.
Joo samaa bullshittiä tarjottiin mullekin: ollaan ystäviä blaablaa.
Mä sanoin: no mulla on noita ystäviä ihan tarpeeksi jo, moikka ja hyvää jatkoa.
Juu aikansa kirveli, mutta olin tyytyväinen etten lähtenyt pelleilemään mitään ystävyysjuttua, se olisi vaan pitkittänyt erontuskaa. No, vuosi meni ja hupsista keikkaa löytyi mahtava kumppani, on ihan haalistunut muisto entinen kärsimys vaikka silloin kun tilanne oli päällä niin tuntui että ei ikinä tästä selviää. SIIS: kannatan tuota linjaa että joko ollaan tai ei olla ei mitään ehkä-linjaa..
kaveruus vain repii vanhat haavat uudestaan auki.