Jeesus sanoi:
"Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua."
Miten voin kieltää itseni?
Enhän minä voi kieltää sitä, kuka tai millainen minä olen?
Mitä Jeesus siis tarkoitti?
"Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua."
Miten voin kieltää itseni?
Enhän minä voi kieltää sitä, kuka tai millainen minä olen?
Mitä Jeesus siis tarkoitti?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Jeesus tarkoitti sitä että ihminen etsii Jumalan tahtoa ja suunnitelmaa elämälleen ja pyrkii toteuttamaan sitä. Silloin Jumala näyttää uskovalle tien jota hänen tulee kulkea. Se on Jeesuksen Kristuksen suraamista, Hänen jalanjäljissään kulkemista. Silloin ihminen ei voi toteuttaa itseään, etsiä omaa etuaan ja omaan mukavuuttaan. Hän joutuu kieltämään nämä kaikki. Hän seuraa Jeesusta eikä itseään, omaan suunnitelmaansa elämälleen.
Tämä on ristin kantamista ja itsensä kieltämistä. Se on itselleen kuolemista, kuoleman tie, niin kuin se oli myös Jeesukselle Kristukselle kuoleman tie. Hän oli totaalisen kuollut itselleen. Hän ei tehnyt omia tekojaan eikä puhunut omiaan. Hän ei etsinyt omaa kunniaa vaan Isän kunniaa. Hän teki Isän tekoja ja puhui Isän Sanoja. Niin Hän toteutti, ei omaa tahtoaan, vaan Isän tahdon elämässään.
Jeesukselle Isän tahdon tekeminen oli Hänen ilonsa ja ruokansa. Hän siis sai iloa ja voimaa Jumalan tahdon tekemisestä. Jeesus sanoi opetuslapsilleen ja myös jokaiselle uskovalle: "Niin kuin Isä on lähettänyt minut maailmaan, niin minäkin lähetän teidät". Joka uskoo minuun, myös hän on tekevä niitä tekoja joita minä teen."
Jeesus tarkoitti sitä, että hän ei olisi sinulle vain joku omien tarpeidesi tyydyttäjä, vaan että olisimme epäitsekkäitä. Jeesushan lupasi, että kun etsimme ensin Jumalan valtakuntaa, niin kaikki muu tarvittava tulee siinä ohessa.
Paitsi että se tarkoittaa epäitsekästä elämää, niin se tarkoittaa myös vapautta omista mielipiteistä ja mielenmuutosta. Oikeastaan mielen vaihtamista toiseen, eli Kristuksen mieleen.
Silloin se tarkoittaa myös uhrautumista ja vaivan näkemistä evankeliumin eteen, jotta mahdollisimman moni, mikäli se minusta riippuu, voisi tulla tuntemaan Jeesuksen ja pelastua.
Eli jos joku pyytää sinulta palvelusta, niin et sano, nyt on kiirei tai jaksa tai muu tekosyy, vaan vaikka se tuntuisi vastenmieliseltäkin, niin sä menet, koska sä toteutat Jumalan Rakkautta. Tätä on itsensä kieltäminen. Periaatteessa yhdellä sanalla; Uhrautumista.
Minusta olisi helpointa elää niin, että tahtoisin luonnostani tehdä Jumalan tahdon, sydämen mielihalusta. Jos en tahdo tehdä Jumalan tahtoa vaan jotakin muuta, niin sittenhän minussa on kaksi "minää", eikö vain? En tahdo olla skitso, joten olisin mieluummin vain yksi minä, jolla on Kristuksen mieli...
En sanoisi, että uskovalla on "kaksi minää". On vain yksi minä, mutta kaksi toisilleen vastakkaista voimaa taistelee sen yhden minän sisällä. Se, kumman voiman valtaan antautuu, määrittelee sen, miten elää.
Jotenkin noin.
Saarnassa kuultua:
Muuan kiinalainen kuvasi sisällään tapahtuvaa taistelua näin:
"On kuin sisälläni olisi kaksi koiraa, jotka tappelevat keskenään. Toinen on valkea koira ja toinen on musta koira, toinen on hyvä koira ja toinen on paha koira."
Kun häneltä kysyttiin, "Kumpi koira on voitolla?" vastasi hän:
"Se koira on voitolla, kumpaa minä ruokin."
Opimme tästä sen, että kristitty voi elämän valinnoillaan vaikuttaa siihen, kumpi voima hänessä on vallassa, hyvän vai pahan voima. Paavali sanoikin osuvasti pyhityksestä kirjoittaessaan:
Roomalaiskirje:
6:12 Älköön siis synti hallitko teidän kuolevaisessa ruumiissanne, niin että olette kuuliaiset sen himoille,
6:13 älkääkä antako jäseniänne vääryyden aseiksi synnille, vaan antakaa itsenne, kuolleista eläviksi tulleina, Jumalalle, ja jäsenenne vanhurskauden aseiksi Jumalalle.
6:14 Sillä synnin ei pidä teitä vallitseman, koska ette ole lain alla, vaan armon alla.
6:15 Kuinka siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme ole lain alla, vaan armon alla? Pois se!
6:16 Ettekö tiedä, että kenen palvelijoiksi, ketä tottelemaan, te antaudutte, sen palvelijoita te olette, jota te tottelette, joko synnin palvelijoita, kuolemaksi, tahi kuuliaisuuden, vanhurskaudeksi?
6:17 Mutta kiitos Jumalalle, että te, jotka ennen olitte synnin palvelijoita, nyt olette tulleet sydämestänne kuuliaisiksi sille opin muodolle, jonka johtoon te olette annetut,
6:18 ja että te synnistä vapautettuina olette tulleet vanhurskauden palvelijoiksi!
Uskovainen siis päättää sen, kenen palvelijaksi ja ketä tottelemaan hän antautuu, eikä se ole kerran elämässä tapahtuva päätös vaan jatkuvaa ja jokapäiväistä valintojen tekemistä. Kiusauksia ei kukaan voi välttää, mutta jokainen voi Jumalan voimalla varjeltua lankeemuksista, jos vain tahtoo.
Itsensä kieltäminen on siis oman synnillisen luontonsa kieltämistä ja uuden luomuksen vanhurskaan ja pyhän luonnon mukaan elämistä.
Meidän tulisi pitää katseemme Jeesuksessa Kristuksessa ja hänessä ristiinnaulittuna, sillä hän valitsi mieluummin ristin häpeän ja kuoleman kuin syntiin lankeamisen. Meidän tulisi suhtautua syntiin samalla vakavuudella kuin Jeesus siihen suhtautui ja niin me saisimme rukouksessa anoen voimaa Jumalalta vastustaa kiusausta aina kuolemaan saakka.
Valitettavasti en ole tässä kovin hyvin onnistunut.
>>>Meidän tulisi suhtautua syntiin samalla vakavuudella kuin Jeesus siihen suhtautui ja niin me saisimme rukouksessa anoen voimaa Jumalalta vastustaa kiusausta aina kuolemaan saakka.
Valitettavasti en ole tässä kovin hyvin onnistunut.<<<
Minä tee sinulle kaksi kysymystä:
1. Oletko saanut Pyhän Hengen ts. oletko täyttynyt Pyhällä Hengellä?
2. Oletko täynnä Pyhää Henkeä ja vaellat Hengessä?
Mikäli vastauksesi molempiin tai toiseen kysymykseen on kieltävä tai, "en tiedä", sinä epäonnistut vaelluksessasi, sinä lankeilet. Mutta mikäli vastauksesi molempiin kysymyksiin on myöntävä, sinulla on voima taistella syntiä vastaan. Pyhä Henki sinussa hallitsee sinua ja käyttäytymistäsi ja synnin himot ovat voitettu. Silloin sinun ei tarvitse taistella kovinkaan paljon sillä kaikki synti kauhistuttaa sinua etkä sinä saata tehdä syntiä.
Pyhä Henki on siis annettu voimaksi syntiä vastaan. Koska Pyhä Henki on myös annettu voimaksi todistaa Jeesuksesta Kristuksesta ja huonon omantunnon omaavalla uskovalla ei ole voimaa eikä rohkeutta todistaa Herrastaan, Jumala on antanut Pyhän Hengen voimaksi syntiä vastaan. Silloin uskova Pyhässä Hengessä selviytyy paremmin pyhityselämässään ja voi puhtaalla omallatunnolla todistaa Pyhän Hengen voimassa Herrasta.
Kohta 2. ei ole toteutunut, mutta suunta on nyt parempaan päin.
On totta, että kun vaeltaa Hengessä ja mielenmuutoksessa, niin synti ei kiehdo, mutta heti kun lakkaa valvomasta ja rukoilemasta, niin se alkaa vetää puoleensa ja langettaa lopulta synnin tekoihin.
Kukaan uskova ei ole aina täynnä Pyhää Henkeä. Siksi me epäonnistumme. Mutta Hengessä eläminen ja vaeltaminen on mahdollista mikäli me etsimme Herran tahtoa ja elämme Hänelle antanutunutta elämää ja tottelemme Häntä. Silloin synti ei todellakaan kiinnosta niin paljoa että lankeasimme. Mutta täydellistä ei vaelluksemme ole koskaan. Jos emme lankea vakaviin tekosynteihin, johonkin syntiin kuitenkin.
Koska me epäonnistumme enemmän tai vähemmän, Jumala on antanut meille puhdistuslähteen. Tässä lähteessä saamma jatkuvasti puhdistuksen kaikesta synnistä. Tämä lähde on Herra Jeesus Kristus ja Hänen verensä. Siinä on puhtautemme.
"Jos me valkeudessa vaellamme" me vaellamme Kristuksessa Jeesukseessa. Hän on valkeus. Hänessä on jatkuva anteeksiantamus.
MÄ OON HUOMANNUT, ETTÄ VOIMA ANNTEEAN SILLÄ HETKELLÄ KUN SITÄ TARVITAAN, ESM JOS NOUSEE TODISTAMAAN, SAA VOIMAN JUURI SIIHEN SILLÄ HETKELLÄ, VAIKKA EI TUTUIS MILTÄÄN JUURI ENNEN KUIN SAA TODISTAA. SIITÄ OON PÄÄTELLYT, ETTÄ ME EMME ELÄ PILVESSÄ, VAAN USKOSSA SILLOIN KUN VOIMA EI VARSINAISESTI OLE KOETTAVISSA YLLÄMME ! MUTTA HÄN TULEE AVUKSEMME AINA OIKEAAN AIKAAN.
Anteeksi, kun tuli isoilla, en "jaksanut" muuttaa :)
Sydämelleni nousi tämä sanan kohta:
1.Pietarin kirje:
1:1 Pietari, Jeesuksen Kristuksen apostoli, valituille muukalaisille, jotka asuvat hajallaan Pontossa, Galatiassa, Kappadokiassa, Aasiassa ja Bityniassa,
1:2 ja jotka Isän Jumalan edeltätietämisen mukaan ovat Hengen pyhittämisen kautta valitut Jeesuksen Kristuksen kuuliaisuuteen ja hänen verellänsä vihmottaviksi. Lisääntyköön teille armo ja rauha.
Sinä sen sanoit. Kaksi minää. Se on tavallaan totta. Vanha ihminen, joka ei tahdo tehdä ja uusi ihminen, joka tahtoo tehdä. Se vaan pitää se ensi askel ottaa. Niin Jumala toimii. Jumalan voima tulee heikkoudessa. Eli kun lähdemme liikkeelle, kun Rakkaus vaatii, niin siihen Jumalan voima tulee. Ei ennakkoon, vaan siihen hetkeen. Jeesuksen kanssa kuljetaan käsi kädessä.
Niin ne armolahjatkin toimii. Ei ne ole kenelläkään etukäteen, vaan ne toimii siinä hetkessä, kun Jumala hyväksi näkee. Jukka veli vertasi niitä työpaikan työkaluihin. Eihän kenelläkään ole omia työkaluja mukana kun tulee töihin. Nehän odottaa siellä työpaikalla ja ne otetaan käyttöön vasta kun työhön aletaan.
No joo onhan niitä yksityisyrittäjiä uskovienkin piireissä, joilla on ihan omat työvälineet, jotka kulkee aina mukana ja niitä käytetään silloin kun itselle sopii, mutta näillä vaan ei sitä tulosta tahdo tulla, vaikka yritys on kova.
Mä kunnioitan enemmän semmoista ihmistä joka tekee hyvää, kuten korjaa autoni, hyvää hyvyyttään ystävyytemme vuoksi kuin ihmistä joilla on uskonnollinen taka-ajatus ja vaatimus kuten että toivoo että se kenen auto korjataan tulee uskoon.
Jeesus sanoo: Minun kuormani on keveä.
Itsensä 'kieltäminen' on antautumista Jumalan johtoon.
Se ei ole yritystä tähyillä mitähän Jumala tälläkin hetkellä minulta odottaa.
Se on elää päivänsä normaaleissa päivän tehtävissä.
lepoavaan
Osuit asian ytimeen, aamen!
Lisäisi tuohon vielä sen, että se on luottamista siihen, että me kelpaamme Isälle Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan, täytetyn työn kautta, emme itsemme kautta, ja että kun olemme saaneet syntimme anteeksi ja Pyhän Hengen sydämeemme todistamaan Jeesuksesta Kristuksesta, olemme pelastuneet kerta kaikkiaan, ja voimme luottaa siihen, että Jumala vie meissä alkamansa hyvän työn päätökseen saakka. Silloin ei tarvitse päteä ja kelvata ja uurastaa sen eteen, että pelastuisi. Sen sijaan voi välittää ilosanomaa muillekin lahjana saatavasta pelastuksesta. Kiitos Herralle!
Luuk.14:27. Ja joka ei kanna ristiänsä ja seuraa minua, se ei voi olla minun opetuslapseni. Biblia. Ja joka ei kanna ristiänsä ja seuraa minua, ei se taida olla minun opetuslapseni.