Minua kiinnostaisi miten ja mitä kautta aloittaa vastakkaisen sukupuolen treffailu eron jälkeen? Pidemmästä suhteesta, kun tulee ero, joka sinällään hyvin käsitelty terapioita ja muuten myöden. Olen tunteellinen ja herkkä, parisuhdeihminen, osaan jutella ja tulen ihmisten kanssa hyvin toimeen ja olen ihan kivan näköinen nelikymppinen nainen. Mutta olen melko ujo, edellinen suhde on kyllä selkeästi romuttanut uskoani ihmisiin ja muutoinkin peräännyn melko helposti, jos asiat menevät läheisiksi. Mitkä olisivat hyviä paikkoja tavata itselle sopivia ihmisiä? Työpaikkani on miesvaltainen, mutta niihin kuvioihin en halua mitään kumppania sotkea, lisäksi monet ovat varattuja. Nettideiteistä tindereistä ym. vastaavista en halua mitään pelkkiä satunnais-ja seksi, ulkonäkö ym. deittejä tavoitella, satuttaisivat vaan jos tuollaiseen pinnallisuuteen ihastuisin. Mutta osaatteko sanoa olisiko jotain nettisivustoja, jossa ihmiset eivät etsisi kumppania ym. seuraa pelkästään ulkonäöllisesti tai hetken huviksi? Eihän kukaan siis todellakaan suhteiden kestosta etukäteen tiedä, mutta tiedän että eronneiden ihmisten houkyttelevuus ei ole mitenkään suurta, vaikka lapsetkin jo isompia olisivat. Kiitos vastauksistanne.
Miten eron jälkeen treffailemaan
melkopettynyt
11486
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Monet ovat kehuneet Eliittikumppanit -treffejä. Tosin ihmettelen miksi kovinkaan monet eivät ole akateemisesti koulututettuja... mutta ei kai sillä niin väliä. Niin, ja tuot julki, että etsit kumppania tositarkoituksella, niin kyllä se menee perille. Tosin se taitaa olla ihan kalleimpia treffipalstoja. Huono puoli, ellei ole rahaa...
Kiitos vastauksesta palava sydän. Eli kumppaniin suhtaudun tositarkoituksella niin, että en halua vaan koko ajan vaihtaa. Muutoin haluan tutustua rauhassa ja tapaileminenkin onnistuu ainakin alkuunsa harvemmin ihan noiden lasten vuoksi eikä lapsillekaan kumppania viitsi sien esitellä ennenkuin on varmuutta syvemmästä, ei siis kovin pian.
Laitetaan tuo eliittikumppanit muistiin, toisaalta itse en haluaisi mahdollista kumppaniehdokasta torpedoida pois vaihtoehdoista pelkän koulutuksen puutteen vuoksi, vaikka itse koulutettu olen. Rakkaus kun aina ei ole siitä riippuvainen, mutta kiitos vinkistä.
Niin, vielä: älä ole pettynyt. Kun lähdet tositarkoituksella treffailemaan, pitää olla utelias, kiinnostunut ja paneutunut. Ei elämä avioeroon lopu paitsi sen entisen siipan kanssa. Uutta matoa koukkuun vaan innolla.
Hei! Olen itsekin nelikymppinen toissavuonna eronnut nainen etsimässä sitä oikeaa ihmistä rinnalleni. Mulla oli pian eron jälkeen kova tarve tavata uusia ihmisiä ja roikuinkin aktiivisesti netin treffipalstoilla. Joka palstalla tutustuin ehkä noin yhteen tai kahteen järkevään ja kivaan ihmiseen. Tapailinkin useita heistä useampia kertoja....Jälkeenpäin voin sanoa, että tuo oli vaihe, jossa opin eniten itsestäni ja sain miehistä kivoja kavereita...muutaman kanssa kaveeraan edelleen. Suurimmaksi ongelmaksi on kuitenkin muodostunut se, että minä haluaisin kumppanin tositarkoituksella ja miehelle yleensä riittää treffikumppani ilman sen suurempia sitoumuksia. Lapset mutkistavat kuviota paljonkin....ja miehet eivät halua tavata alakouluikäistä lapsiani. Nykyisen miesystäväni tapasin ravintolassa...mutta tuntuu, että tämäkin suhde päättyy siihen, ettei se johda treffailua pidemmälle......
Seksiä lienee ollut? Harvoin se mies sen enempää edes haluaa :(
Seksin vonkaajille omat deitit,vaikkapa elimestä kiinnostuneet kumppanit.., :-)
Tämä on mielenkiintoinen aihe, koska itse rämmin vastaavissa pulmissa. Olen eronnut 45-vuotias mies.
Minusta olisi todella kiva tavata vastakkaista sukupuolta edustavia ihmisiä vain tutustumisen ja jutustelun merkeissä, koska se on nyt mielestäni perustavanlaatuinen lähtökohta minkä tahansa kaltaisen ystävyyden kehitykssä, jos on kehittyäkseen.
Minulla on tällä saitilla sekä oli E-kontaktissa ilmoitus, joihin kumpaankin olen saanut peräti yhden yhteydenoton ja omiini, lukemattomiin yhteydenottoihini ei kukaan ole vaivautunut vastaamaan.
Asiallista seuraa etsin asiallisella ilmoituksella ja minua ei lapset haittaa, nehän kuuluvat elämään, eikö? Mutta eipä näytä ketään kiinnostavan. Mitä nämä kaikki ihmiset siis täällä seuranhakupalvelussa tekevät?
Ravintoloissa ja baareissa ei jaksa enää juosta, kun juominen ei kiinnosta eikä känniset ole kivaa seuraa. Eikä sieltä koskaan ole löytynyt mitään järkevää, joten miksi vaivautua edes sinne. Jotenkin tämä ihmisten kohtaaminen on sallittua vain joko netissä, työpaikoilla tai harrastusten yhteydessä mutta ei mitenkään millään muulla tavalla.
Elämme kaksoiselämää. Virtuaalimaailmassa olemme rohkeita ja uskaliaita mutta elävässä elämässä arkoja, ujoja, omaan kuoreemme vetäytyneitä ja varautuneita ihmisiä, jotka kuljemme katse maahan tai jonnekin muualle luotuna paikoissa, joissa on paljon ihmisiä ahtaassa tilassa, esim. hississä, bussissa etc. Näin jätämme monta hyvää tilaisuutta väliin elää tässä hetkessä ja NYT. Sellaisissa tilanteissa voisimme sanoa edes jotain ihmisiä riemastuttavaa mutta useimmin sanomme jotain tyhmää ja piikikästä tai sitten tyydymme puhisemaan hiljaa itseksemme.
Meitä suomalaisia on niin vähän. Olemme tottuneet asumaan yksin, erillään kaukana toisista ja vaadimme tilaa, oman reviirimme ympärillemme. Me emme ole luonnostamme sosiaalisia ihmisiä, vaan hiljattain luolistaan ulos karanneita alkuasukkaita harvaan asutussa maassa, joita useimpia ohjaa primitiiviset tarpeet ja käyttäytymismallit.
Minun vastaukseni kysymykseesi on. Muuta ajattelutapaasi, ponnistele ulos ujoudestasi, sano vaikka "Hei" tervehtiessäsi jotakuta, jossa et ole koskaan ennen tehnyt niin. Ei voi tietää etukäteen, miten vastapuoli siihen reagoi? Siitä voi kehkeytyä hyväkin keskustelu tai sitten ei.
Lähde uusiin harrastuksiin, missä voit kohdata vastakkaista sukupuolta. Esim. Tanssikurssille tai vapaaehtoistöihin. Tee, mikä itsestäsi mielekkäimmältä, mukavimmalta tuntuu niin mukanaolokin uusien tuttavuuksien kanssa on luonnikasta.
Onnea matkaan!
Minä nyt löysin sattuman kautta netistä. Eli ammattini kautta roikun keskustelufoorumilla ja siellä sitten sain mieheltä yv:tä..jutusteltiin monta kuukautta, mutta edellinen suhteen yritys painoi vielä takaraivossa, joten en uskonut siitäkään mitään sen kummempaa tulevan.. Mutta ajattelin antaa hänelle kuitenkin mahdollisuuden ja nyt odottelen häntä meille joulun viettoon.
On mahdontonta sanoa, mistä sen oikean löytää, mutta avoimin mielin ja silmin liikkeellä niin eihän sitä koskaan tiedä.
Huvittavinta oli kyllä meillä, että kummallakin oli profiili samalla nettideitissä, mutta minä torppasin hänet, kun hän mahdollisesti halusi vielä lapsia ja minun lapsiluku on kyllä täynnä. Hän torppasi minut, kun olin liian kaukana.. Nyt tuo välimatka on muuttunut siedettäväksi ja lapsien hankintakin on selvitetty.. Näkyy kelpaavan noiden valmiidenkin seura.
Onnea etsintään ja antakaa toiselle mahdollisuus..ei sitä koskaan tiedä, mistä sen kullan oikeasti löytää..
Tuosta miehen lapsiluvun "ehkä":stä tuli mieleen, että miehet saattavat odottaa enemmän vastauksia, kun jyrkemmillä vastauksilla "ei" tai "kyllä". Todellisuudessa vain saattaa mennä juuri päinvastoin. Muistan itse torpanneeni kaikki miehet, joilla oli tuossa kohdalla muuta kuin "ei".
Netistä löysin, tosi nopeasti. Muuhun olen liian laiska :), ja baareista löytyy tarpeisiini sopimattomia tyyppejä. Joulukuu tietysti hieman poikkeus, koska "amatööritkin" lähtevät silloin bilettämään työporukalla.
Minä löysin uuden kumppanini suomi-24:n treffipalstan kautta. Olin sieltä jo paria käynyt tapaamassa, mutta sitten eräs otti minuun yhteyttä toteamalla, että minä taidan tietää sinut.... ja todellakin oltiin opiskeltu samassa koulussa aikoinaan.
Nettitreffailussa huomasin, että profiilissa ei kannata valehdella mitään. Kerrot rehellisesti kuka olet ja omalla kuvalla.
Kun nettitreffailua myös harrastaa sillä menttaliteetillä, että se oikea voi olla kuka vaan, että aina kannattaa vastata viesteihin jotta näkee onko toinen millainen oikeesti.