Mikä on kirjoituksen alkuperä? Näyttää olevan monenlaisia mielipiteitä asiasta:
Olen nukkekodin nukke, jonka raajoista roikkuu vedettäviä naruja. Tänäänkin valo heijastuu nukkekodin pahviseinille ja keinotekoinen todellisuus pitää minua otteessaan.
Todellisuus imee itseensä vähäisimmänkin valon, peittääkseen vanhempieni häpeän. Isäni on muovia, äitini silikonia. He tuntevat oman kipunsa, mutta eivät minun huolia eikä ajatuksia.
Olohuoneessa pyörii maapallo.
Äitini katselee silikonirintojaan peilistä ja hymyilee. Haluaisin kirkua! Se olisi turhaa, kukaan ei kuulisi sitä.
Istun yksin huoneessani.
Pahviseinät vääntyilevät. Ulkoa, seinien välistä tulee valoa, paljastaen nukkekodin todellisuuden, josta minulla ei ole ulospääsyä.
Jotain uuttakin tapahtuu, valoa heijastuu pahviseinille enemmän kuin eilen. Nukkekodin todellisuus ei kestä viattomuuttani, vaan puolustautuu, pysyäkseen vankilanani.
Teen itsestäni huomaamattoman ja yritän sopeutua, sen täytyy auttaa.
Silmäni on kuin kaksi kaivoa, joissa olisi raikasta vettä keinotekoisuuden vastineeksi. Isäni katsoo minusta läpi, eikä hän näe minua.
- Taitaa tulla talvi, sanoi isä ja katsoo lautalattian pontteihin kerääntynyttä kuuraa.
Uumani on kapea, varteni norsunluuta ja nenäni posliinista tehty. Sydämeni keinuttaisi tuhatta kehtoa, jos olisin vapaa, mutta nukkekoti on vankilani.
Hiljaisuus rikkoutuu kahvinkeittimen korahdukseen ja äidin korkokenkien kopinaan.
- Otatko piparkakun? kysyi isä.
Isäni on muovia, äitini silikonia. Totuus on seinien toisella puolella. Valoa tulee edelleenkin seinien välistä, toiselta puolelta. En tiedä vielä mitä se on, mutta otan siitä selvää.
Olen nukkekodin nukke, jonka raajoista roikkuu vedettäviä naruja. Tänäänkin valo heijastuu nukkekodin pahviseinille ja keinotekoinen todellisuus pitää minua otteessaan.
Todellisuus imee itseensä vähäisimmänkin valon, peittääkseen vanhempieni häpeän. Isäni on muovia, äitini silikonia. He tuntevat oman kipunsa, mutta eivät minun huolia eikä ajatuksia.
Olohuoneessa pyörii maapallo.
Äitini katselee silikonirintojaan peilistä ja hymyilee. Haluaisin kirkua! Se olisi turhaa, kukaan ei kuulisi sitä.
Istun yksin huoneessani.
Pahviseinät vääntyilevät. Ulkoa, seinien välistä tulee valoa, paljastaen nukkekodin todellisuuden, josta minulla ei ole ulospääsyä.
Jotain uuttakin tapahtuu, valoa heijastuu pahviseinille enemmän kuin eilen. Nukkekodin todellisuus ei kestä viattomuuttani, vaan puolustautuu, pysyäkseen vankilanani.
Teen itsestäni huomaamattoman ja yritän sopeutua, sen täytyy auttaa.
Silmäni on kuin kaksi kaivoa, joissa olisi raikasta vettä keinotekoisuuden vastineeksi. Isäni katsoo minusta läpi, eikä hän näe minua.
- Taitaa tulla talvi, sanoi isä ja katsoo lautalattian pontteihin kerääntynyttä kuuraa.
Uumani on kapea, varteni norsunluuta ja nenäni posliinista tehty. Sydämeni keinuttaisi tuhatta kehtoa, jos olisin vapaa, mutta nukkekoti on vankilani.
Hiljaisuus rikkoutuu kahvinkeittimen korahdukseen ja äidin korkokenkien kopinaan.
- Otatko piparkakun? kysyi isä.
Isäni on muovia, äitini silikonia. Totuus on seinien toisella puolella. Valoa tulee edelleenkin seinien välistä, toiselta puolelta. En tiedä vielä mitä se on, mutta otan siitä selvää.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kuulostaa Sami A:n söperrykseltä muutaman vuoden takaa.
Äh, sikäli kuin olen palstaa seurannut, pällihikiateisti yrittää vittuilla henkilökohtaisuuksilla kris-tit-ty nimimerkille, joka lienee nuorehko naisihminen. Pällihiki tekee tuon koska joko luulee, tai haluaa osoittaa, olevansa omassa kategorioinnissaan erittäin "älykäs".
Minusta hän on kaavamainen, mitäänsanomaton idiootti. Kris-tit-ty taas on aivan jotain muuta.
Kyllä tuo ehtaa Samia on - katsokaapa listan kahta ensimmäistä.
https://www.google.fi/search?q=äiti silikoni suomi24 ateismi&ie=utf-8&oe=utf-8&gws_rd=cr&ei=EIhsVq6GBaL-ygPK3LSQAQ
En tiedä kuka se on mutta voisin viedä hänet treffeille.
kaappiin nuuskimaan pallejaan, ellei ole siellä jo
"En tiedä kuka se on mutta voisin viedä hänet treffeille."
Mainio ajatus! Kaksi palstan pahinta homovastustajaa alkaa deittailla!