Löysin tänään todisteita, että miehelläni on ollut suhde jo ainakin kaksi vuotta toiseen naiseen. Mitä tekisitte tässä tilanteessa? Pyydän asiallisia kommentteja.
mitä tehdä
epätoivoinen
182348
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Oletan että todisteet 100 prosenttiset, etkä arvaile MITÄÄN, niin ehdotan :
- pohdi mitä sinä tahdot, onko suhteenne niin "tuusannuuskana" ettei sitä saa millään korjatuksi, vai onko toivoa/tahtoa/voimia ryhtyä korjaaviin liikkeisiin ... löytyykö rakkautta kaikesta huolimatta (tässä vaiheessa tietenkin voit vain arvioida omalta osaltasi tätä)
- osaatko kuvitella tai nähdä, että luottamus vielä mahdollinen välillänne jonain päivänä (ellei sitä ole, ei ole parisuhdetta). Hyvä vastaus on myös että "en tiedä" ... mutta pohdi asiaa.
- ota asia puheeksi miehesi kanssa ... mm. yllä mainitut.
- älä raivoa (voi olla vaikea neuvo toteuttaa) koska silloin toinen pulustuskannalla ja keskustelu mahdotonta ... mutta koeta selvittää miksi petti ... mitä HÄN tahtoo elämältään.
- miettikää kannattaisiko hakea ulkopulista keskusteluapua.
- rakastatko miestäsi, oikeesti?
- rakastaako miehesi sinua vai häntä? ... vain hän voi tuohon vastata.
Aavistanut jo pari vuotta. Luottamus mennyt, mutta rakkaus???? Hän on minua syyllistänyt vuosia, aiheetta. Tästä olen vetänyt johtopäätökseni. Todisteet kuvien ja kirjeiden perusteella 100 %. Valitettavsti
Mitä sinä tahdot elämältäsi?
Mitä hänen pitäisi tehdä jotta voisitte elää kriisin jälkeen onnellisina?
Tahtooko hän elää kanssasi parisuhteessa.. eli mitä miehesi tahtoo omalta elämältään?
Onko sinulla käsitystä mitä miehesi suhteestanne ajattelee ... jos kerran kriisi tavalla tai toisella ollut "kintuilla" jo pari vuotta ... niin eihän suhteenne ole voinut olla "oireeton" ja onnellinen?
Keskusteletteko?
Miksi olette yhdessä?
Luultavasti olen vain hänen kodin hoito koneensa, joka myös pitää lapsista huolen. Lisäksi on omaisuutta, josta hän ei luovu millään. Ennemmin minä....
MITÄ sinä tahdot?
Ja mitä aiot asian eteen tehdä?
Tahdon, että minua rakastetaan - pidetään hyvänä, tahdon, että saan asua samalla paikalla, kuin ennen, tahdon, että lapset ei kärsi. Olen avioerolapsi, joten tiedän että ero helpottaa, mikäli perheessä ei kaikki ole kunnossa, mutta kotia en halua menettää. Miestänikin rakastan, mutta vuosia sitten olen huomannut, että en voi luottaa häneen olen puilla paljailla, mikäli ero tulee.
Jokaisen ihmisen perustarve sukupuoleen tai ikään katsomatta -- tuota syyt vaatia ja hakea.
Muuallakin on elämää, joskus jopa parempaa ... vaikka vatiikin rohkeutta nousta ristitulesta.
Jälleen, oikeita asioita tahdot ... toivotaan että lastesi isä tahtoo samaa ... vaikka eroaisittekin. Vaan nuo kun ovat kaksi eri asiaa ... luuletko etteivät lapsesi nyt kärsi kun äiti riutuu ja on onneton (kroonisesti, jos oikein tulkitsen)
niinpä ... elämä täynnä valintoja .. joihinkin
voi vaikuttaa, kaikkiin ei.
Aika paljon rakkaus kestää ja kärsii, vaan ei kaikkea (ja pitäsikö edes) ... luottamus ja rakkasus asioita mitä sinun ja hänen puhuttava keskenänne ... ehkä terapiassa...
Noh, tiedä teidän järjestelyistä (avioehto) ja omaisuuksista ... mutta uskoisin silti että toimeen tulet ... moni muukin on.
En tiedä kuinka käy, mutta kiitos kommenteistasi. Yritän vielä ennen kuin puhun mitään, mutta saa nähdä.....
Kodinhoitokone? Oletko miettinyt miksi asia on niin? Oletteko hoitaneet parisuhdettanne mitenkään? Olisiko syynä miehesi tekoon suhteen hakemista muualta, kun kotona on vain "kone"????
Älä huoli omaisuudesta; kun osituksen aika tulee, miehelläsi ei ole nokan koputtamista asiasta, ellette ole tehneet avoiehtoa.
Hyvähän minun on sanoa, mutta juuri silloin samana vuonna ennen kuin edes tiesin ulkop. suhteesta panostin suhteeseemme. Yritin olla hyvä vaimo. Olin kiinnostunut mieheni tekemisistä, olin erit. aktiivinen sänkypuolella, enkä ole koskaan estänyt hänen liikkumistaan, vaikka olisi tehnytkin mieli - en edes sanonut kuinka pahana olen sitä pitänyt. Aikaisempina vuosina olin usein yksin lasten kanssa kotona mieheni mennessä, vaikka olisin halunnut mukaan. Hän ei ole koskaan välittänyt vaikka en pääse lasten takia mukaan. Sopihan se, mikäli vaimostaan halusi eroon. Juuri näihin aikoihin yritin muuttua ja jättää muun perheen keskittyen vain mieheeni, vaikka koin siitä omantunnon vaivoja lasten vuoksi. Mieheni ei tästä tiennyt kuinka paha minun oli jättää lapsia viettäessämme ns. parannusviikonloppua. Hän vain ei nähtävästi ole osannut arvostaa perhettään.
Sekavaa....
Keskustele miehesi kanssa asiat halki. Älä tee vielä mitään päätöstä vaan odota. Päättää miehesi mitä tahansa sinulla tulee olemaan raskaat kuukaudet edessä.
Meillä samanlainen tilanne, mieheni pitkäaikainen suhde toiseen naiseen paljastui syksyllä. Ensin mieheni ei tiennyt mitä olisi tehnyt mutta sitten päätti jäädä minun ja lasten luokse. Ehtonani oli että tähän toiseen naiseen yhteydenpito loppuu.
Nyt mieheni väittää että on jo kokonaan päässyt yli siittä toisesta (vaikka väitti rakastavansa sitä).
Minä en ole. 3kuukauden sisällä on ollut 1 päivä ilman ahdistusta. Pelkään edelleen että suhde alkaa uudestaan vaikka mieheni toista sanoo. Sitä vain ei unohda kun oma rakas kertoo rakastavansa myös toista. Silti jossain sydämen pohjalla on se tieto että kun mieheni itse ottaa asian puheeksi hän myös tarkoittaa mitä sanoo joten pieni luottamus piilee jossain ja odotan sen kasvavan.
Puhukaa ja kysele kaikki mikä sinua painaa mutta älkää vielä tehkö päätöstä koska nyt olet tavallaan shokissa. Itse olen asennoitunut niin että se saatan olla minä joka jonainpäivänä huomaa että yksin on parempi kuin ihmisenkanssa joka on minua loukannut.
Olemme jo keskustelleet. Mieheni lupaa tehdä muutoksia, vaikka en edes pyydä niitä, jotta saisi pidettyä perheen kasassa. Valitettavasti en tiedä mitä pitäisi tehdä, koska hän on valehdellut niin kauan. Jopa kiinni jäädessään, hän valehteli.Hän eikä pidä suhdettaan toiseen naiseen minään suurena virheenä, koska tunteita tässä ei kuulemma mukana. Voin siis vain arvella, että peli jatkuu koska hän ei edes kadu tekoaan.
Mietin vain jaksanko enää elää jatkuvassa pelossa, että minulle valehdellaan enkä voi luottaa toiseen täysillä
1. Millaisia todisteita (mieti siis mielessäsi, ei tarvitse kertoa meille kaikille)?
2. Millainen suhde (kertovatko todisteet, ja mitä mies itse)?
3. Keskustele miehesi kanssa, rauhassa.
4. Käytä tarvittaessa esim. perheasiain neuvottelukeskuksen palveluja.
5. Jos varaa on ja liittosi sinulle ja miehellesi tärkeä, ja jos perheasiain keskukseen ei piankaan pääse, menkää yksityiselle terapeutille, mutta varmistakaa jos voitte ensin laatu.
6. Mieti, voitko jatkaa liittoanne, jos tuo ilmeinen suhde varmuudella lakkaa.
7. Jos voitte, keskustelkaa miehesi kanssa, mitä olette valmiit tekemään rakentaaksenne liittonne uudelleen.
Todisteet kirjallisia 100%:sti totta. Kuvauksia eritäin intiimistä yhdessäolosta. Keskusteltu jo keskenämme, mutta tuskin ammattiauttaja voi parantaa toisen ihmisen luotettavuutta jatkossakaan.
Voit antaa asian olla ja miehen jatkaa niin kuin ennenkin. -Koska jos on mennyt 2 vuotta etkä tiennyt ja kaikki oli 'ok', miksei voisi jatkaa edelleen samaa käytäntöä.
Voit vaatia, että ukkosi lopettaa suhteen ja jättää 2-akan, jolloin mies voi ehkä jättää toisen tai jatkaa salasuhteena edelleen. Jollei miehelläsi ole todellista halua uskollisuuteen, sitä et saa aikaan.
Voit ottaa eron, eli muuttaa pois tai koittaa saada miehen muuttamaan. Se on pitkä ja raskas tie, mutta paras vaihtoehto ajan ollessa..
..kaikki kokeiltu 10 vuoden aikana..
Tuntuu siltä, kuin kaikki vaihtoehdot olisivat yhtä huonoja. Toista suhdetta en hyväksy, mutta mitä sille saa. Joudun jatkuvasti elämään epätietoisuuden vallassa, mikäli jäämme yhteen. En voi luottaa.... Luultavasti paras olisi lähteä itse, mutta lapset.. Se ehkä pitemmän päälle voisi olla helpoin ratkaisu
auttas,ei ainakaan meillä.Mutta niinkuin muutkin on sanonut,aloita siitä ja voin kyllä sanoa että pitkä ja kivinen tie on olla joko liitossa tai erota pettäjästä.Se on tuskallista mutta tsemppiä!
Kumpi sinun mielestäsi on helpompaa?