Tullessani petetyksi ja jätetyksi, luulin että elämällä ei mitään merkitystä enää. Minulle rakkain ihminen oli pettänyt minut ja tuhonnut pohjan jolle liittome oli perustettu.
Mielessäni vaihteli tunteet pettymyksestä vihaan jopa ihmeelliseen onnen tunteeseen jota onkin nyt vaikea kuvailla. Katkeruus kesti pitkään. Kävin läpi koko tunnekirjon välillä pääsin, mielestäni, hyvin eteenpäin ja toisinaan rymisten pakkia.
Tuota on kestänyt jo vuosia.
Kun sanotaan tuossa tilassa olevalle ihmiselle että hae apua, mene eteenpäin, ala elää niin tottakai sanoja tarkoittaa hyvää mutta hän ei tiedä mitä ja mitkä asiat ovat saaneet toisen ns jankuttamaan.
Siksi kehoitankin jokaista joka on jäänyt jumiin tunteisiin ja katkeruuteen hakeen apua mutta jos siihen ei kykene niin selvittään muuten omat ajatukset ja tuntemukset.
Vaikkapa juuri sen ihmisen avulla joka on sinut syössyt katkeruuden kierteeseen. KErro mitä tunnet ja kerro antavasi anteeski niin itselle kuin hänellekin. Se auttaa ihmeellisesti. Kyky antaa nateeksi on rikkaus.
Itse otin härkää sarvista ja selvitin asiat, sain näin laitettua pisteen kaikelle.
Tuosta on nyt muutama viikko enkä ole vuosiin voinut niin hyvin kuin nyt. En tarvitse ketään rannalleni todistamaan että tein oikein. Oma tunne kertoo kaiken.
Katkerana ei näe elämän ihanuutta. Pitää kertakaikkiaan ravistella itsensä toimimaan omaksi parhaaksi.
Mielessäni vaihteli tunteet pettymyksestä vihaan jopa ihmeelliseen onnen tunteeseen jota onkin nyt vaikea kuvailla. Katkeruus kesti pitkään. Kävin läpi koko tunnekirjon välillä pääsin, mielestäni, hyvin eteenpäin ja toisinaan rymisten pakkia.
Tuota on kestänyt jo vuosia.
Kun sanotaan tuossa tilassa olevalle ihmiselle että hae apua, mene eteenpäin, ala elää niin tottakai sanoja tarkoittaa hyvää mutta hän ei tiedä mitä ja mitkä asiat ovat saaneet toisen ns jankuttamaan.
Siksi kehoitankin jokaista joka on jäänyt jumiin tunteisiin ja katkeruuteen hakeen apua mutta jos siihen ei kykene niin selvittään muuten omat ajatukset ja tuntemukset.
Vaikkapa juuri sen ihmisen avulla joka on sinut syössyt katkeruuden kierteeseen. KErro mitä tunnet ja kerro antavasi anteeski niin itselle kuin hänellekin. Se auttaa ihmeellisesti. Kyky antaa nateeksi on rikkaus.
Itse otin härkää sarvista ja selvitin asiat, sain näin laitettua pisteen kaikelle.
Tuosta on nyt muutama viikko enkä ole vuosiin voinut niin hyvin kuin nyt. En tarvitse ketään rannalleni todistamaan että tein oikein. Oma tunne kertoo kaiken.
Katkerana ei näe elämän ihanuutta. Pitää kertakaikkiaan ravistella itsensä toimimaan omaksi parhaaksi.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Niin mutta kaikilla ei ole tuota mahdollisuutta kertoa.
Ja varsinkin,kun toinen ei kuuntele,vaan marssii luikkien pois paikalta tai uusi kumppani pitää huolen,että ei voi kertoa.
Pelkkääkö uusi kumppani,että vanhasuola voisi janottaa....
Joten asiat ei aina mene niin miten itse kuvittelee......
Minusta selviytyminen on prosessi. ALkuun luulin että ihanaa se on vihdoinkin ohi. Sen jälkeen kun ei aluksi halunnut nähdä asiaa. Nyt tuntuu että on taas alkanut ahdistamaan ja surettamaan. Katkeroitumaan. Syytän itseäni. Olen ollut tyhmä. Vihaan elämää ja itseäni. Vihaan perheitä ja parisuhteessa "muka" onnellisia. Vihaan niitä jotka niin nopeasti löytävät sen uuden onnen ja ihanan uuden isän lapsilleen ja sitä sitten hehkutetaan.... Itse jätin siis mieheni. Joka haluaa takaisin, en ota.
Ongelma ei ole se ettenkö itse saisi seuraa. Seuraa saan, oikeinpa valita. Mutta kun ei kiinnosta, jokainen mies on yhtä tyhmä ja käyttää minua.
Tiedän, vika on omien korvien välissä.
Minulla on jo liikaa pitkiä suhteita takana, jossa mies pettää. Vaikka kuinka hyvin olisivat asiat.
Kai se tästä taas. En mitenkään kiukuttele muille. Elämä tuntuu vaan niin epäoikeudenmukaiselta ja paskalta. Olen hakenut apua, mutta kun se ei totuutta muuta. Kaikki toitottavat että olet niin ihana nainen ja kaunis ja mukava... kukaan ei kuitenkaan näe muuta kuin ulkokuoren.
Muutama ukkomieskin vonkaa, ei kiinnosta alkaa ukkomiehen avioliiton paikkaajaksikaan.
Prosessipa juuri. Mutta jos siitä ei kerta kaikkiaan pääse eteenpäin niin pitää ottaa härkää sarvista ihan oman itsensä vuoksi. Minä tein sen ja voin nyt todella hyvin.
En minäkään halua uutta. olen jo vuosia ollut yksin ja pärjään mainiosti näin. Minulla on mahtavia kavereita ja olen ylpeä heistä mutta mitään intiimiä suhdetta en halua. olen onnellinen elämästäni.
Hei, miten otit härkää sarvista? Miten sait pettäjän keskustelemaan? Miten hän kuvaili syitä ja tunteita?
En nyt tässä ala kertoon tarkoin, mutta sanon jokaiselle joka taistelee oikeudestaan oman rauhaan ja elämään. Ei muuta kuin totuus kehiin todisteet oikeisiin osotteisiin ja jos jutut ei lopu niin seuraava askel on syyteharkinta.
Tässäkö ei ole nyt kyse uskottomuudesta?
kyllä kyse on pettämisestä ja petetystä on tehty se pahis, mutta kuten kerroin härkää sarvista ja silleen. Asiat järjestyy kyllä kun pannaan järjestyyn. Elämä hymyilee ja petturia ei enää edes muisteta.
Kohdalleni on osunut avoliitossa kohtuullisen rankka kokemus eli henkinen väkivalta. Minua on nimitellyt minua lastenkin kuullen useasti. Soppaan sisältyy myös koko muu kirjo haukkumisesta. Katkeroitua en kuitenkaan aio, vaan suuntaan katseeni eteenpäin, aikaan jolloin saan jättää tämän kaiken taakseni. Säälittäviä ihmisiä ovat ne, jotka tekevät pahaa toiselle joko haukkumalla, fyysisellä väkivallalla tai pettämällä. Kysymykseen miksi sain vastauksen, että hänellä on siihen oikeus. Tämän tulkitsen niin, että on ihmisiä, joilta puuttuu kokonaan empatia ja omatunto. Suhteen alussa on vaikea huomata toisesta näitä piirteitä. Henkilö, jolla on nämä piirteet luonteessaan on oppinut ne myös salaamaan hyvin, koska tietää, että ei saisi kumppania ollenkaan. Narsismin määritykseen en nyt lähde, koska siitä on niin paljon ollut keskustelua viimeaikoina. Kaikki ei ole kuitenkaan narsisteja, on vain pohjaton itsekkyys. Sääli vain, että tällainen henkilö ei koskaan voi olla onnellinen. Se hetki kun hänellä on uusi valloitus ja täydellinen ihailu toisen puolelta on onnen huumaa, mutta sieltä palataan nopeasti takaisin tyhjään kuoreen. Ilman empatiaa ihminen on kuin tyhjyyttään kumiseva tynnyri ja lopulta pohjimmiltaan aina yksin.
Ihminen joka ei tunne empatiaa ei voi olla kuin yksin. Yksin on silloin parasta olla.
Onneksi moni on sen oivaltanut.
On hyvä jos yksin olemisessa ei ole ongelmia. Ei ole läheisriippuvuutta. Voi mennä mielensä mukaan, olla sopusoinnussa sisimpänsä ajatusten kanssa ja elää moraalinsa mukaan. Parisuhde vaatii aina kompromisseja, muuten se ei onnistu. Jos elämässä on alueita joita ei kykene antamaan toiselle anteeksi, petetty kostaa ennemmin tai myöhemmin aina jollakin tavalla. Siksi, koska se vaikuttaa petetyn tunteisiin ja tappaa rakkautta. Se tie vie näkemään että on itsekin heikko, eikä voi enää toista syytellä. Se tie tuo myös pettäjälle palautuvaa kipua. Hänkin valitsi itse pettämisen tien ja maksaa siitä.
Joku toinen taas vapautuu kun antaa anteeksi. Useimmilla tuota vahvuutta ei vaan itsessään ole ja tulee katkeruutta sitä kautta. Pettäminen on aina tie vaikeisiin päätöksiin tavalla tai toisella. Se ei yleensä koskaan korjaa mitään parisuhteessa, vaikka joku on sanonut että hän vasta siinä vaiheessa huomasi omat tekonsa. Pettäminen on aina parisuhteen rakkauden kuolinisku.
Samaa mieltä edellisen kanssa, että pettäminen on aina rakkauden kuolinisku. En usko lainkaan ns. asiantuntijoita, jotka väittävät, että parisuhde voisi joskus jopa parantua pettämisen tuloksena. Löytyykö edes yhtä esimerkkiä? Radiossa oli jokin aika sitten esimerkki, jossa pettäjänainen kertoi avioliittonsa parantuneen, kun pettäminen tuli ilmi. Hän oli kertonut pettämisistä miehelleen, ja pari jatkoi edelleen yhdessä. Jutusta selvisi, että hän jätti kuitenkin yhden salasuhteen kertomatta, joka siis jatkui edelleen. Ja tämä oli ohjelman ainoa esimerkki pettämisestä, joka olevinaan paransi parisuhdetta! Parisuhteen jatkuminen paljastumisen jälkeen otetaan aina petetyn selkänahasta. Joidenkin nahka kestää sen, mutta jatkuminen ei selity rakkaudella vaan muilla perheen elinoloihin liittyvillä tekijöillä.
Kaikkea hyvää ja voimia, olen itse samassa tilanteessa mutta taistelen itseni ja sydämeni kanssa…en anna hänen voittaa. Sama jatkuisi kuitenkin.
Juuri tuo, että sanotaan "saat paljon paremman miehen" "unohda se" "olet kaunis, muista se" jne. ei auta. Pätkääkään. Vaikka hyväähän ne läheiset tarkoittavat. Mieheni oli narsisti ja narsistina pysyy, ollut se 4 vuotta. Silti muistan ne hyvät jutut (suukot, rakastan sinua -jutut) jotka kummittelee siellä taustalla. Mutta olen kova ja aion olla. Pakko.
Karjalainen veri ja isä viisas upseeri (varoitti jo alussa) Siitä nousee itsetunto taas ylös. Menen vanhuksia kohta hoitamaan tammikuussa ja aion keskittyä Heihin ja jos yhdenkin ilon pilkahduksen saisi Heidän silmiinsä (olen humoristi Jousimies)niin se on….Voitto Minun elämässä. Siis pitää kesklittyä muihin asioihin nyt. Yritän vaikka sydän kuinka ikävöisi: Hän kyykytti minua pahasti ja sillä selvä. Totuus ei pala tulessakaan.