..naisen kanssa?
Ollaan alkuvaiheessa seurustelussa ja perus rumana naisia saamattomana miehenä yllättäen kaunis nainen iski minuun silmäni. Alkujärkytyksen jälkeen tajusin että hän todellakin pitää minusta oikeasti eikä kyseessä ole mikään hetken kusetus niinkun yleensä. Nainen ei ole tullut kanssani suhteeseen minkään maallisen mammonan tai yleensä hyväksikäytön takia mikä usein on syynä että rumasta kiinnostutaan. Minulla kun ei ole mitään mitä hyväksi käyttää ja lypsää. Perus tavan duunari vain. Suhteessa on ollut paljon riitoja osin siksi että en vaan voi tajuta edelleen että nainen joka saisi kenet tahansa voisi haluta tällaista rumaa ja tyhmää itselleen. Nainen on kyllä mahtava. Meillä on paljon samoja kiinnostuksen kohteita ja harrastuksia yms joten itse olen otettu siitä että hän on kanssani. Mutta mitä aina torjutuksi tullut ja sen päähänsä takonut mies voisi uskoa.
Uskon että hän on kanssani kunnes vastaan kävelee komea mies ja hän lennosta vaihtaa siihen. Kun en usko että kukaan voi minusta kiinnostua niin on vaikea heittäytyä täysillä suhteeseen kun on aina tullut pettyneeksi. Mitä jos heittäydyn koko juttuun sata lasissa ja sitten koenkin sen tyypillisen pettymyksen on koko maailmani romahdus pisteessä. Nyt vaan odotan hetkeä että hän jättää kun niin jättää kaikki naiset ja tavallaan en pety kun en anna suhteeseen kaikkea. Kun päälle kolmenkympin ikään on jo kokenut kaiken paskan mitä vastakkainen sukupuoli voi sinuun kaataa niin joku itsesuojelu vietti vaan on jääny päälle. Kai se on osin hyvä mutta tuntuu että nyt se on huono homma ja itsetuntoni käyvät jatkuvaa sotaa päänupissa. Ottaako riski ja pettyä niin pahasti että elämä on romahdus pisteessä vai antaako mennä kun ei kukaan musta koskaan muutenkaan ole ikinä tykännyt??
Ollaan alkuvaiheessa seurustelussa ja perus rumana naisia saamattomana miehenä yllättäen kaunis nainen iski minuun silmäni. Alkujärkytyksen jälkeen tajusin että hän todellakin pitää minusta oikeasti eikä kyseessä ole mikään hetken kusetus niinkun yleensä. Nainen ei ole tullut kanssani suhteeseen minkään maallisen mammonan tai yleensä hyväksikäytön takia mikä usein on syynä että rumasta kiinnostutaan. Minulla kun ei ole mitään mitä hyväksi käyttää ja lypsää. Perus tavan duunari vain. Suhteessa on ollut paljon riitoja osin siksi että en vaan voi tajuta edelleen että nainen joka saisi kenet tahansa voisi haluta tällaista rumaa ja tyhmää itselleen. Nainen on kyllä mahtava. Meillä on paljon samoja kiinnostuksen kohteita ja harrastuksia yms joten itse olen otettu siitä että hän on kanssani. Mutta mitä aina torjutuksi tullut ja sen päähänsä takonut mies voisi uskoa.
Uskon että hän on kanssani kunnes vastaan kävelee komea mies ja hän lennosta vaihtaa siihen. Kun en usko että kukaan voi minusta kiinnostua niin on vaikea heittäytyä täysillä suhteeseen kun on aina tullut pettyneeksi. Mitä jos heittäydyn koko juttuun sata lasissa ja sitten koenkin sen tyypillisen pettymyksen on koko maailmani romahdus pisteessä. Nyt vaan odotan hetkeä että hän jättää kun niin jättää kaikki naiset ja tavallaan en pety kun en anna suhteeseen kaikkea. Kun päälle kolmenkympin ikään on jo kokenut kaiken paskan mitä vastakkainen sukupuoli voi sinuun kaataa niin joku itsesuojelu vietti vaan on jääny päälle. Kai se on osin hyvä mutta tuntuu että nyt se on huono homma ja itsetuntoni käyvät jatkuvaa sotaa päänupissa. Ottaako riski ja pettyä niin pahasti että elämä on romahdus pisteessä vai antaako mennä kun ei kukaan musta koskaan muutenkaan ole ikinä tykännyt??
Vastaukset 16
Vanhimmat
Aika inhorealistinen ajattelutapa. Vaikka menisi miten hyvin, se on vain väliaikaista ja kohta rysähtää. Ajatustapasi todennäköisesti edistää sen muuttumista itseään toteuttavaksi ennusteeksi, kuten turhat riitanne osoittaa.
Jos nainen vain odottaisi, milloin vastaan tulee komeampi, hän olisi jo sellaisen matkaan lähtenyt. Eikö?
Kaikki suhteet joihin olen heittäytynyt täysillä ovat loppuneet aina silloin kun itselle tulee hyvä olo että tässä on se oikea. Sitten on sanottu että "meidän pitäisi vähän jutella" Siis aina. Kun joka kerta tulos on sama niin on erittäin vaikea odottaa mitään hyvää. Jos sä lähdet sata kertaa lenkille ja joka kerta astut koiran paskaan niin millä mielin sä lähdet sadannenensimmäisen kerran lenkille? Vedätkö herneen nokkaan kun astut koiran paskaan vaan otatko sen nöyrästi vastaan kun se tavallisesti on ollut joka lenkin seuraus?
Se nyt ainakin on varmaa, ettei mitään saa jos ei yritä.
Teinitytöt usein jätetyksi tulemisen pelossaan jättävät ensin, vaikka haluaisivat seurustella. Kyllä nyt aikuisen miehin pitää parempaan pysyä.
Ei siihen teinejä ole tarvittu. Päälle kolmekymppiset ovat toimineet tasan samallalailla eli ilmeisesti näiden teinien lailla. Totuushan on se että jättäjä on aina voittaja. Onko kilpailu vaan siitä kuka jättää ensin ja kuinka ikävästi sen tekee?
Ehkä noinkin. Toisaalta moni porsastelee niin paljon, että tulee jätetyksi ja luulee saavansa marttyyrin kruunun ja sympatiaa osakseen.
Sanoisin että jos noin hyvä onni on käynyt että voit pitää naista kauniina ja haluttavana niin ehdottomasti kannattaa jatkaa vaikka se ei kestäisi lopun ikää.
Meillä muilla miehillä kun tilanne on se että jos joku nainen kiinnostuu niin hän ei ole tippaakaan viehättävä.
Luottamushan on kasvava luonnonvara. Oletko koskaan ajatellut, että nainen ei luottaisi sinuun tai sinustaskin saattaisi olla tuollaisia ajatuksia, että uskaltaakohan sinuun luottaa. Toisaalta seurusteluaika opettaa tuntemaan toisen, luottamus on jatkuvuutta. Luottamuksesta voi myös puhua.
Luottamattomuuteen kuuluu herkästi sekin näkökulma, että kaikki eivät paradoksaalisesti halua, että heille kävisi hyvin. Se voisi olla pelottavaa, jos on tottunut pettymyksiin, sitten ei osata olla, jos asiat olisivatkin mukavasti ja pitää järjestää joku ongelma, että tuntuisi tutulta.
Yksi pointti on sekin, että jos sinun luotettavuuttasi epäiltäisiin, että lähtisitkö sinä kauniimman perään tai jotakin vastaavaa, niin olisiko se sinusta suututtavaa. Vaikka itselläsi olisi epävarmuuden tunteita, niitä voi olla toisellakin, ei siinä ole kumpikaan sen paremmassa asemassa. Tosin se, joka luottaa, pääsee helpommalla. Lisäksi luottamus ei ole sitä, että epäillään vaan asioita pitää käydä läpi, oppia tuntemaan se toinen. Ei luottamusta tarvitse olla valmiina, se tulee jos sille on pohjaa.
Tuossa luottamattomuudessa on se riski, että alkaa ylitulkitsemaan tilanteita pelostaan käsin. Jos tyttöystävä puhuu vaikka komealle (työkaveri, naapuri, pomo, sukulainen, mikäikinä) niin luottamaton voi kuvitella herkästi väärin, alkaa kriiseillä ja ylireagoida.
Ja suhteessa pitää pystyä myös sanomaan toiselle, mitä odottaa tai tahtoisi, millaista suhdetta toivoo. Ja etukäteen miettimään itsensä kanssa sitäkin asiaa, että mitä sitten tapahtuu, jos joku asia horjuttaa luottamusta. Toinen tulee myöhässä.. puhuu jonkun kanssa tms.. ne pitää itse käsitellä, että osaa antaa vapauden toiselle ja olla itsekin vapaa.
Onnellisuutta täytyy opetella. Jos onni tulee vastaan, kysytään rohkeutta oppia antamaan itsensä olla onnellinen.
Minusta nämä rumuus ja kauneus ovat nyt vähän tämmöisiä monitulkintaisia juttuja. Itsevarmuus ja luottamus on hyvästä, mutta sekin voi joillakin mennä överiksi. Esimerkiksi jotkut melko tavis, ei niin komeat miehet saattavat pitää itseään jotenkin erityisen komeina, jos vaan joillain muilla avuilla ovat menestyneet paremmin ja sitten jotkut hyvinkin komeat miehet vähättelevät itseään. Itse asiassa ihmisessä voi olla joillekin ihmisille jotain erityisen upean näköistä, ja sehän riittää (ainakin itse ajattelen näin). Mutta ap itsevarmuutta vähän kehiin ja tiedätkö, että pukeutumisellakin voit vaikuttaa ulkonäköön. Erityisesti miehillä puku päällä saa rumemmankin näyttämään paremman näköiseltä. Muista ap kuitenkin, että pidemmässä suhteessa se ulkonäkö ei ihmisille yleensä ole se tärkein asia.
Se mikä laulaen tulee niin viheltäen menee. No minulla on kai nätti kaunis nainen ja on sanonut että ollaan yhdessä eikä ei ole lähdössä minnekkään. On esitellyt siskolleen ja perhelleen minut jjoten ens usko että haaveilee siitää komeasta prinssistä
"Mitä jos heittäydyn koko juttuun sata lasissa ja sitten koenkin sen tyypillisen pettymyksen on koko maailmani romahdus pisteessä."
Ja kuinka paljon paremmassa pisteessä se on, jos et heittäydy etkä nauti hänen kanssaan olemisesta vaan myrkytät joka hetken pessimismillä ja kyynisyydellä?
Hei,
et voi kuin antautua suhteeseen ja tulevaisuus näyttää! Sitäpaitsi todellinen rakkaus on sokea : ) Tänä päivänä ihan liikaa painotetaan ulkonäköä, omaisuuttaa ja materiaa yleensäkin. Tosi rakkaus ei ole niistä kiinni.
Itse olen kaunis nainen ja en ole kovin kiinnostunut miehen ulkonäöstä. Kunhan peseytyy säännöllisesti ja on siisti muutenkin eikä nyt ole yli 50 kiloa ylipainoinen.
Luulen, että moni kaunis nainen tuntee aivan samoin ja haluaa löytää rinnalleen mukavan miehen, jolla on samat kiinnostuksen kohteet. En ole ikinä ollut "komean" miehen kanssa, rakastamani miehet ovat kyllä silti näyttäneet minusta ihanilta. Elättäjääkään en kaipaa, mulla on ihan hyvät tulot itselläkin, harva suomalaisnainen sellaista edes etsii.
Nyt leuka pystyyn ja nauttimaan hyvästä suhteesta. Vai haluatko tuottaa naiselle tuskaa ja surua heikon itsetuntosi vuoksi.
Hahah, minulla sama, mutta sillä erolla että olen itse nainen. Olin siis todella ruma nuorempana, ja sen muut myös kertoivat minulle. En saanut kavereita, puhumattakaan poikakaverista, koska "ei kukaan halua olla ruman kaveri". Tulihan siitä just toi olo, että "ei helvetti, en uskalla yhtään heittäytyä ihmissuhteeseen, ettei taas tule paskaa niskaan..." Kun ns. kaveritkin oli kavereita vain sen hetken, kun hyötyivät minusta jotenkin. Sitten viskasivat meneen niinkuin roskapussin.
Mutta, sitten lähellä kolmenkympin ikää, minuun ihastui sellainen todella kranttuna ja ronkelina tunnettu forever-single mies, joka oli tosi haluttua seuraa naisten keskuudessa (sille vain ei ollut kelvannut kukaan). Hyvännäköinenkin se on (ainakin minun silmissäni, ja todennäköisesti muidenkin, koska muutkin halusivat sen). Kyllähän siinä ensin mietti, että uskaltaako tähänkään ihmissuhteeseen lähteä ja mitä jos tulee se nätti, fiksu nainen vastaan ja mies vaihtaa siihen. Mutta kyllä kannatti panostaa suhteeseen! Nykyään naimisissa ja oma peilikuvakin näyttää jopa siedettävältä, ei enää lainkaan rumalta, koska olen saanut itsevarmuutta suhteen aikana. Niinkuin hyväksynyt itseni. Toki suurin työ tehdään itsensä kanssa, eikä sen toisen pidä olla mikään maaginen "pelastaja" tai terapeutti, mutta kyllä siitä oli apua, että joku muu hyväksyi minut ensin. Sitten pystyin hyväksymään itsekin itseni.
Että kyllä sinunkin ap kannattaa edes yrittää, jos yhtään tykkäät siitä naisesta! :) Eihän sitä voi luvata kukaan (paitsi se nainen ja sinä itse), että pysyisitte yhdessä, mutta siinä tapauksessa ette ainakaan pysy, jos ero on sinulle jo valmiiksi joku vaihtoehto.
Minä kyllä jatkaisin sinuna. Huomaamattasi sinussa täytyy olla paljon sellaista hyvää jonka tuo ihana nainen on huomannut. Tiedätkö elämässä saa takaisin juuri sitä mitä tilaa. JOS TILAAT EPÄONNEA SEN SAAT. Keskity tekemään harrastamaan olemaan sen naisesi kanssa kyllä se yhdessäolo selvittää vahvistuuko suhde vai ei. Tiesitkö tosiasiaa että saatat ihan samanlailla pettyä suhde loppua ihan norm. tavisnaisenkin kanssa. Kaikki mikä on nyt käsillä on plussaa joten nauti ja ole oma itsesi.
Nyt vain aloittaja sitä itsetuntoa ylös ja vähän luottoa siihen että joku voi ihan oikeasti haluta sinut. Olin itse aikoinani hyvin samanlaisessa tilanteessa. En ollut komea, en pitkä enkä lihaksikas. Opinnot jääneet kesken ja työpaikka aika pienipalkkainen. Silti jotenkin kummasti minusta kiinnostui hoikka, kaunis korkeasti koulutettu nainen joka oli päälle päätteeksi vielä todella mukava. Siis juuri unelmieni nainen.
Aikani minä kipuilin suhteen kanssa ja ajettelin että tämä ei nyt vain voi olla totta ja kohtä tämä päättyy. No, kuukaudet kuluivat ja sitten vuodet. Mentiin kihloihin (kun ensin lopulta uskalsin kysyä), sitten naimisiin ja sitten saatiin lapsia. Nyt lapset jo kohta lähdössä kotoa ja edelleen ollaan onnellisina yhdessä.
Enää en ihan joka päivä muista pelätä että tuo vaimo tuosta lähtisi mutta kyllä se vieläkin käy joskus mielessä kun katselen tuota varsin hyvin säilynyttä ja edelleen tosi kaunista nelikymppistä naista. Ottajia varmaan olisi vuosien varrella ollut useita mutta ei se vain ole lähtenyt. mistä sitten johtuukaan :)
Ehkä nainen on lukenut Sinkut- palstaa joa ottanut kerrankin sen "kiltin ja kunnollisen" miehen.
Kannattaa vaan mennä eteenpäin. Jatkuva itsensä ja toisen dissaus ja epäily kyllä on omiaan tuhoamaan suhteen.