Siitä on nyt jo 4 kuukautta mennyt kun poliisi herätti minut aluskalsareillani kylmästä ja kolkosta sellistä. Sanottakaan se, että minulla oli ollut vähän pervo haave saada nukkua joskus karuimmassa sellissä. Se sitten toteutui. Yöni kylmässä sellissä palellen ja valvoen olin tehnyt päätökseni, jota en päivystäville poliiseille heti alkuun paljastanut. Näyttelin muka "tavanomaista" tapausta. Uhosin, mitä minulle voitte jos jatkan hengiltä juomista. Tilaan taksin ja lähden kaljakapakkaan. Sitten annoin murtumiseni tulla niin syvältä kuin ihminen voi murtua. Siitä olen kirjoittanut aiemmin, joten se siitä.
Päätin ulkoistaa ihmissuhteistani kylmällä kädellä kaikki ne, jotka ovat olleet vahingollisia minua kohtaan, minun mielenterveydelleni/jaksamiselleni. Minä syyllistettynä narsismista, alkoholismista, haureudesta ties mistä aloitin elämäni täysin uudistuneena, puhtaalta pöydältä. Kaikki muut paitsi vaimoni ulkoistin. Miksi läheisriippuvaisen, jopa minua kohtaan vahingollisen vaimoni vielä hyväksyin? Hyvä kysymys hyvin monelle teistä. Ensinnäkin olen hyvin konservatiivinen ihminen. Lisäksi olen hyvin uskovainen ihminen (ortodoksisesti). Olen siis ortodoksi. "Kärsi, kärsi, niin saat kirkkaamman kruunun", näin on joku todennut. Kohdallani ei ole kysymys kärsimyksen marttyyrikruunusta. Kyse on avioliiton sakramentista. Tiedättehän: "myötä ja vasta mäessä.
Suomessa on herätty viimeinkin pahojen katastrofien varalle. Yksilöitä ei enää jätetä yksin kestämään traumojensa jälkiseuraamukset. On luotu turvaverkostoja, akuuttiryhmiä. Tragedian kohdannut ihminen pääsee tuoreeltaan käsittelemään kokemansa kauheudet. Hyvä näin. Alitajuntaan ei pääse pesiytymään järkyttävät kokemukset, jotka sieltä käsin pääsisivät vaikuttamaan tahdottomasti ihmisen tulevaan elämään.
Itse ajauduin tälle palstalle akuutissa tilanteessa 4 kuukautta sitten. Sain sitä akuuttia terapiaa luettuani kohtalotovereideni kokemuksia ja kertomuksia persoonallisuushäiriöisten (narsistienkin) pelinappuloina heidän ihmissuhdepelissään.
Lopuksi aloituksen teemaan. Mikä yhdistää narsistia ja läheisriippuvaista keskenään? Molemmat puhuvat selän takana valheita tarkoitushakuisesti. Kumpikin haluaa tukea tarkoitushakuisuudelleen. Kumpaakaan ei kiinnosta loppupeleissä se, miten käy parjatulle.
Päätin ulkoistaa ihmissuhteistani kylmällä kädellä kaikki ne, jotka ovat olleet vahingollisia minua kohtaan, minun mielenterveydelleni/jaksamiselleni. Minä syyllistettynä narsismista, alkoholismista, haureudesta ties mistä aloitin elämäni täysin uudistuneena, puhtaalta pöydältä. Kaikki muut paitsi vaimoni ulkoistin. Miksi läheisriippuvaisen, jopa minua kohtaan vahingollisen vaimoni vielä hyväksyin? Hyvä kysymys hyvin monelle teistä. Ensinnäkin olen hyvin konservatiivinen ihminen. Lisäksi olen hyvin uskovainen ihminen (ortodoksisesti). Olen siis ortodoksi. "Kärsi, kärsi, niin saat kirkkaamman kruunun", näin on joku todennut. Kohdallani ei ole kysymys kärsimyksen marttyyrikruunusta. Kyse on avioliiton sakramentista. Tiedättehän: "myötä ja vasta mäessä.
Suomessa on herätty viimeinkin pahojen katastrofien varalle. Yksilöitä ei enää jätetä yksin kestämään traumojensa jälkiseuraamukset. On luotu turvaverkostoja, akuuttiryhmiä. Tragedian kohdannut ihminen pääsee tuoreeltaan käsittelemään kokemansa kauheudet. Hyvä näin. Alitajuntaan ei pääse pesiytymään järkyttävät kokemukset, jotka sieltä käsin pääsisivät vaikuttamaan tahdottomasti ihmisen tulevaan elämään.
Itse ajauduin tälle palstalle akuutissa tilanteessa 4 kuukautta sitten. Sain sitä akuuttia terapiaa luettuani kohtalotovereideni kokemuksia ja kertomuksia persoonallisuushäiriöisten (narsistienkin) pelinappuloina heidän ihmissuhdepelissään.
Lopuksi aloituksen teemaan. Mikä yhdistää narsistia ja läheisriippuvaista keskenään? Molemmat puhuvat selän takana valheita tarkoitushakuisesti. Kumpikin haluaa tukea tarkoitushakuisuudelleen. Kumpaakaan ei kiinnosta loppupeleissä se, miten käy parjatulle.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Nuo viittaukset "tähän palstaan" eivät ole miehen logiikka palsta.
Testamentissa pyritään kertomaan täydellinen totuus/tahtotila. Niinpä minäkin haluan avartaa persoonaani. Olen yliherkkä ihminen. Siitäkö johtunee perfektionismini (vain itseäni kohtaan). Herkkähipiäisyyttäni olen kärsinyt kohtuuttomasti mielenmurhetta. Enhän olisi voinut toisinkaan. Minkä minä luonteelleni olisin mahtanut.