Kuinka moni täällä olevista miehistä voi rehellisesti tunnustaa sanovansa tai pystyvänsä sanomaan tyttö/naisystävälleen suoraan vakavatkin asiat? Esim. eroamisen suhteesta, jossa tunne ei ole molemminpuolinen eli nainen haluaisi jatkaa, mutta mies ei..? Tuntuu, että lähes kaikki exäni tekevät asioista hirveän vaikeita...
Arvostan TODELLA paljon miestä, joka osaa sanoa asian kuin asian niinkuin se on turhaan kiertelemättä. Silloin säästyy kaikki suuremmilta pettymyksiltä yms. (Erosin tänään itse ja olo on aika down, mut on vaan pakko purkaa tätä jollekin..vaikka sit tälle koneelle.)
En tiedä ovatko muut naispuoliset ihmiset huomanneet tätä samaa vikaa miehissä. Kertokaa!
Arvostan TODELLA paljon miestä, joka osaa sanoa asian kuin asian niinkuin se on turhaan kiertelemättä. Silloin säästyy kaikki suuremmilta pettymyksiltä yms. (Erosin tänään itse ja olo on aika down, mut on vaan pakko purkaa tätä jollekin..vaikka sit tälle koneelle.)
En tiedä ovatko muut naispuoliset ihmiset huomanneet tätä samaa vikaa miehissä. Kertokaa!
Vastaukset 16
Vanhimmat
huomannut. On vaikea olla kun ei tiedä haluaako toinen oikeasti olla, onko ujo, muita esteitä, pelkoja what ever. Rehellisyyttä, vaikka se sattuu. Kirpasee, mutta sen jälkeen on helpompi mennä eteenpäin. Voi tulkita toista väärin ja tehdä bänät, vaikka haluaakin ollakin toisen kanssa. Miksi niin vaikeata.
Vaikka ero tuntuu pahalta, arvostaa kuitenkin rehellisyyttä, ehkä myöhemmin jos ei heti.
Taitaa se juju olla siinä kun ei saa sanotuksi
suoraan, että on hienotunteinen?? Eli ei halua
loukata toista sanomalla suoraan päin naamaa,
vaikka se paras ratkaisu olisikin...
Mutta jos nainen on todella kiinnostunut ja mies
ei, miehen täytyy olla melko kylmäkiskoinen jos
sanoo suoraan ja romahduttaa toisen pilvilinnat... Eikä edes yritä olla hienotunteinen... Tälläisiä sikoja miehet on, ainakin osa...
Tässä esimerkki mielestäni liiankin suorasanaisesta miehestä. Olen seurustellut vuoden verran erään miehen kanssa joka todellakin sanoo suoraan kaiken mitä ajattelee. Hänellä ei ole hienotunteisuudesta käsitystäkään, rehellisyydellä perustellen hän on arvostellut niin minun luonteenpiirteeni kuin kaverinikin, sekä kaikki tekemiseni. Itse hän ei siedä suoria sanoja ollenkaan.
Olen yrittänyt erota hänestä jo hetken aikaa koska en tunne oloani hyväksi hänen kanssaan enkä tunne olevani rakastunut häneen ja päivä päivältä elo hänen kanssaan on vaikeampaa. Hän ei ymmärrä kun sanon hänelle etten ole onnellinen hänen kanssaan ja haluan erota. Hän ei halua erota ja hän on sanonut suoraan haluavansa jatkaa hinnalla millä hyvänsä. Kerran jopa kysyin suoraan haluaako hän elää suhteessa jossa minä olen mukana vain sen takia koska hän niin haluaa, tämä sopi hänelle. Miehet voivat olla kummia tapauksia =)
Naiset eivät ymmärrä hienovaraisia "jättämisiä". Eikö todella ole muuta keinoa kuin sanoa että painu vittuun mä en rakasta sua!
Jos sanoo normaalilla äänenpainolla ettei rakasta niin se ei tehoa vaan herättää kysymyksiä: Mikset sä rakasta jne.
Sepä siinä onkin että pitäis vissiin laittaa välit totaalisesti poikki, ja haukkua nainen
alimpaan helvettiin... Sittenpä se ei enää ruikuttaisi perään ja "odottelisi" että saat ongelmas ratkaistua... Mutta kun ei kertakaikkiaan tunnu olevan tarvetta sanoa niin
voimakkaasti, niin siitä saa sitten kärsiä...
Ja joskus on naiselle pitäny sanoa enemmän kuin suoraan, eikä meinannu sittenkään tajuta...
Jos miehet on kummallisia niin naisista ei ota edes piru selvää... Ei edes se;)
Ja toisilla palstoilla naiset vaativat miehiä oppimaan ajatustenlukijoiksi, koska naiset eivät muka voi jostain syystä sanoa suoraan, mitä haluavat. Miesten tulee ymmärtää outoja vinkkejä, jotka ovat sitten kaikilla naisilla erilaisia ja esim. aloitteen täytyy aina tulla mieheltä, koska nainen ei halua nolostua pakeista jne...
Tää on kyllä mielestäni tosi keskeinen ero miehissä ja naisissa, just toi asioiden esiin ottaminen, tai niistä puhuminen.
Me naiset käydään asiat aivan eri tavalla läpi kuin äijät ja ennen kun tämän asian ihan oikeasti ymmärtää, niin eroamiset sun muut jutut liittyen tunteista puhumiseen jne, sattuu ihan eri tavalla.
Olen huomannut, että tilanne jossa nainen toivoisi miehestä kuuntelijaa ja asioiden selvittäjää, on usealle miehelle tosi kiusallinen tilanne. En sitten naisena tiedä mitä niiden pään välissä esim. erotessa liikkuu (luultavasti ei paljoakaan ja jos liikkuu niin sitä ei näytetä, ei välttämättä edes kavereille). Se tuntuu tosi kylmältä touhulta näin naisen näkökulmasta, mutta siihen on vain parasta tottua ja koittaa ymmärtää, ettei ne osaa käsitellä sellaisia asioita. Eivät nuo mokomat "käsittele" paljon muitakaan asioita ja jos niin tekevät, pitkälti omassa päässään hiljaisena hetkenä (?), mitä tietysti koitetaan vältellä niin pitkään kuin mahdollista.
Ja tosiaan se toimii niin että kertalaaki ja se on siinä, kavereita miehen kanssa ei kannata sitten myöhemminkään koittaa olla, voin kertoa ettei onnistu. Ei tietenkään saisi yleistää.... Mutta jos mies on tosiaan välittänyt sinusta, hän ei halua sinua enää elämäänsä muistuttamaan siitä mitä ei saanut, tai siitä minkä kerran jätti taakseen.
Ikävä tilanne, ollut ja mennyt, miksi siitä muka tarvitsisi enää puhua? Ja sitten kun itse olet päässyt asioista yli ja koitat näyttää miehelle jollain ystävällisellä eleellä, että olet asioiden kanssa sinut; mies ymmärtää tämän yrityksenä koittaa saada hänet takaisin, tai jotain vastaavaa, mutta hyvä asia se ei hänen mielestään ole.
Yksinkertaisia ne tosiaan ovat ja se mikä tapahtuu nyt, on se millä on merkitystä, ei menneisyydellä. Joten jos miehestä ei kuulu mitään, se on melkeinpä varma merkki siitä, että uros on siirtänyt verkkonsa muille vesille, eikä siinä auta naisen muu kuin jättää tyyppi omaan arvoonsa ja etsiä itselleen toinen mies. Ja niinhän se toimii.
Naisten täytyy oppia purkaamaan tunteensa toisten naisten kanssa, koska ystävätär kyllä ymmärtää tuntosi, ei mies. Eikä saisi edelleenkään yleistää, mutta kyllä näissä jutuissani jonkilainen totuuden siemen on, usko pois ;)
Ei ne pahoja otuksia ole, vaikka eri tavalla tilanteissa toimivatkin...
Hyvää jatkoa sinulle ja koitahan pärjäillä!!
Hyvä teksti ja pureuduit kyllä aika tiukasti asiaan.
Kyllä ne mieheenki sattuu ne asiat mut mies purkaa pahan olonsa erilailla, kun mulla tulee paha olla mä painun salille hakkaamaan säkkiä tai pihalle kolaamaan lunta tms. Aivot tekee työtään koko ajan. Ei siinä kaveri auta, ellei halua olla nyrkkeilysäkkinä.
Kun pyydätte miestä kuuntelemaan, älkää auttamaan. Mies pyrkii ratkaisemaan ongelman sen sijaan että vain yrittäisi ymmärtää. "jos joku hajoaa niin sitä yritetään sitten korjata"
Kyllä mies käsittelee asiaa ja järkeilee sen sitten oman näkökulmansa mukaan, joka ei muuten sit miellytäkään naista. Itse olen huomannut että naisilla on tarve riidellä, jostain syystä pitää aina kehittää riitaa, ja vaikka riidan syy poistetaanki niin riitaa on jatkettava. Ja minä kun en pysty kuuntelemaan sitä nauramatta :D Toinen suuttuu siitä entistä enemmän (on joskus sattunut tapaus että eräs tyttöystäväni polki jalkaa ja sanoi "minä en halua olla järkevä vaan..." Sillon tein varmaan yhden suurimmista mokista ja rupesin nauramaan. Sain sellaisen hepulin ettei mitään järkeä. Oli se vaan sen verta lapsellista.
Kun erotaan niin kyllä kavereita voidaan olla. Tosin vasta jonkun neljän tai viiden vuoden päästä kun molemmat on seurustellu ja eronneet ja seurustelleet taas, mut mitään sydänystävyyttä ei toinna odottaa. Jos nyt näkisin ensimmäisen tyttöystäväni jonka kaa erosta on jo se 4 vuotta, niin ois sitä ihan kiva nähdä ja kysellä miten menee. Mut aiemmin ei ole kiinnostanu pätkääkään.
Joo mies kyllä ymmärtää, mut meillä (ei sais yleistää) on pakonomainen tarve ratkaista ne ongelmat siinä samalla. Ei plekästään tukea ja olla läsnä. Ja joskus ne ongelmat tuntuu aika vähäpätöisiltä ja siinä sitten tuhahtaa vähän vähättelevästi... mut sillon kun sen tajuaa on jo myöhäistä, anteeks vaan
Ja miehet harvemmin vehtaavat edes taas kyllä ja ei. Jos tällaista tapahtuu heillä on jo joku muu suunnitelma alkamassa toimimaan, tai niitä pelottaa.
Miehet ovat yksinkertaisia. totta! ainut mikä voi olla yksinkertaisempi on nainen jos ei näin yksinkertaista pakettia ymmärrä :D
Pakko myöntää että pelkäsin vähän saavani hirmuset haukut, kun tällä tavalla naisen näkökulmasta heitän suorat sävelet miehen käytöksestä.... heh.
Ja joo, en tarkoittanut että mies olisi tunteeton, vaan juuri sitä että te käsittelette asiat niin eritavalla kun me naiset ja naisesta usein tuntuu että koko suhde ei ollutkaan miehelle minkään arvoinen, kun siitä niin nopeasti näytti ylikin pääsevän...
Mies on käsittääkseni tosi päämäärähakuinen ja jos jokin juttu ei onnistu, sitä ei jäädä sen enempää märehtimään, (vaikka se sattuisikin) vaan sitten jatketaan matkaa kohti uusia haasteita. Tämä vaasi meni rikki, harmillinen juttu, mutta etsitään sitten uusi. Se ei ole samnalainen kuin vanha, voi olla huonompi tai parempi, mutta sitten keskitytään siihen vaasiin. Mitä sitä rikki mennyttä myöhemmin murehtimaan, tai sirpaleita katselemaan, kun sekin taas muistuttaisi siitä hyvästä ehjästä vaasista, joka oli kaunis ollessaan ehjä. Eikun sirpaleet roskiin ja ihastelemaan sitä mikä on käsillä, koska siinäkin on monta mielenkiintoista kohtaa ja samalla tavalla ne kukat siinäkin komeilee, eli vaasi täyttää joka tapauksessa toivotun tehtävän.
Ok.. meni hieeeeman vertauskuvalliseksi, mutta... niin.
Someone's done his homework! Good boy! ;)
Mulla on Paha Paha olla!
Kirjoittanut: Mies sirpaleina 31.12.2004 klo 20.39
Uuden vuoden aatto-ilta, jos joku tämän lukisi. Ja jakaisi, voi luoja kuinka sieluuni sattuu. Olen niin yksin enkä neljääkymmentä. Olen purjehtinut elämässä kaiket parisuhde mallit, tehnyt kaiket virheet.
Viimeinen nuoreen naiseen, itseäni huomattavasti nuorempaan taisi päättyä juuri.Siinä suhteessa olin kiltimpi kuin koskaan kenellekkään. En tehnyt mitään sellaista mikä olisi häntä vahingoittanut, -edes hänen tietämättään.
Näin hänet vielä tänään.. kuinka kylmä hän olikaan. Kaiken valehtelujensa ja kieroilujensa jälkeen hän jätti minut ensin jouluna yksin, tänään jäin jo aivan sovitusti. Hän tarvitsee aikaa, hän sanoi. Aikaa olla yksin. Kuitenkin hän on ravintoloissa ja kavereillaan kaiket päivät ja yöt. Muutti luotanikin pois(jos nyt täällä olikaan asunut).
Olen 90% varma että hänellä on toinen mies. Voi luoja kuinka tuo pikku prinsessani muuttuikaan oltuamme puolivuotta yhdessä. Hän rikkoi kaiken, sydämeni ja sieluni. Olen raitis, kokenut kaiken ja ulkonäöstäni en enää tiedä. Tuskin siitäkään mitään on enää jäljellä. Olisin hakenut hänelle kuut taivailta, pyhittänyt loppuelämäni hänelle. Voi kun alussa kaikki oli paremmin kuin koskaan missään ihmisuhteissani yhteensä. Miksi? Miksi kaikki kaunis katoaa? Kaikki kuolee aikanaan :(
Mikään ei tunnu auttavan -ei mikään, ja minä tunnen että minä kuolen tähän ikävään ja kaipaukseen. Ja ihan kuin mitä enemmän hän tärkeyttään minulle tulee tietämään, niin sitä enemmän hän minua kylmemmin kohtelee. Aivan kuin hän hakisi kaiken sen kauniin ja meidän entisen yhteisen maailmamme asiat jostakin muualta. Kuinka kaikki olikaan hänelle tärkeää, silloin ja loppuelämämme, niinkuin hän aina sanoi ja nukahti kainalooni. Siitä mitään ei enää ole jäljellä ja minä itken. Näille näppäimille koko elämäni toivon ja epäonnistumiseni minun sormeni itkevät ja ikävöivät rakkaani perään.
En enää keksi miten selviytyä yhdeksään, puolikymmeneen, kahteentoista kun rakastavaiset suutelevat ja toivottavat toisilleen hyvää uutta vuotta, huomiseen.
Mitä minä oikein teen?
Tiedän kokemuksesta,että pahalta aluksi tuntuu,mutta siihen riittää vain aika.
Minua ex mies kohteli tosi kurjasti kanssa,että juuri äskettäin hyvä ystäväni sanoi,että voi luoja kun hän vihasi exää mitä se mulle teki ihmiset on julmia.
Ehkä sinunkin kannattaisi mennä jonkun kaverin luo,ettei tarvii olla yksin.Minulla ainakin tuntui yksinollessa,että seinät kaatuu päälle.
Me naiset taidetaan siinä suhteessa olla erilaisia,että puhutaan asioista paljon ystäville,että ne joutuvat melkeen psykologina olla :)mitenköhän miehet nämä asiat käsittelee ?
Koita pärjäillä kyllä se siitä ajan kanssa :)
Joo miehen tekemisillä on aina tarkoitus. Mies on pohjimmiltaan laiska, ei niinkään että välttelisi tekemistä vaan pyrkii tekemään sen tehokkaammin, nopeammin ja vähemmällä vaivalla.
Jos joku ei ole rikki ei sitä tarvitse korjata...
Jos joku hajoaa ja sen korjaaminen näyttää mahdottomalta, kannattaa mieluummin hankkia uusi.
Toki joitain asioita voisi korjata, mut pieni särö siiinä maljakossa ei tee sitä vielä käyttökelvottomaksi. Ja jos maljakko hajoaa, sen tehtävän täyttää vaikka kaljatuoppi tai sitten ming kauden vaasi, "sehän on vaan maljakko"
Ei se ihan noin raadollista ole mut jos sen tahtoisi raa'asti yksinkertaistaa.
It's not about homework. It's a about life
Jos naiset ovat venuksesta ja miehet marsista. Jään minä yksin roikkumaan siihen tyhjään väliin jota myös maaksi kutsutaan.
Mua pelätään venuksessa, minä kun tunnun olevan aina samalla aaltopituudella mut en käyttäydy niin kuin venukselainen. Mä en ole puhdas marsilainenkaan, Tiedän miten se menee mut en käyttäydy niin sielläkään.
I'm everything... That's why I'm nothing
=) Hylkiö kaikkien joukossa. No ei nyt sentään, mut siltä se aina välillä tuntuu
Mulle ei oo tarvinnu korottaa koskaan ääntään, enkä mäkään oo sitä keinoa tarvinnu.
Ehkä jotkut naiset luulee, että se on niiden elämänmies, jos äijä haluu jättää, voi sen tehdä ilman kiertelyitä ja kaarteluita.
Kysy sitä mieheltäsi, vai pelkäätkö vastausta?
Me erottiin jo eli ei oo enää paljon tehtävissä.. En pelännyt vastausta, sillä minusta näin on parempi..mutta vasta näin jälkeenpäin ajateltuna. Ehkä siinä tilanteessa kun keskustelimme asioista se eroaminen ei tuntunut parhaalle vaihtoehdolle, mutta nyt kun on saanut vähän sulatella asiaa niin parempi näin. Mulla on uusi elämä ja uudet kujeet. Ja mikä parasta, me ollaan mun exän kans edelleen ihan ystäviä. No hard feelings..ollaan oltu melkein päivittäin yhteydessä toisiimme ja juteltu. Molemmat saa elää omaa vapaata elämäänsä. Nyt tämä tuntuu jo tälle, mut ei todellakaan sillon kun erottiin..:) Eteenpäin.