ystävyys..

palanut kirjoitti:

Olen parhaan ystäväni kanssa joka päivä koulussa, lähes aina vapaa-ajalla ja vastikää hän sanoi hakevansa samaan työpaikkaan missä minä olen, vaikka aikaisemmin työarjoittelussa siellä ollessaan sanoi inhottavaksi paikaksi. Sanoin kyllä hänelle että eikö se olisi vähän liikaa kun ollaan jo toistemme kanssa niin paljon. Vastasi vain niin, mutta on puhunut siitä jälkeenpäinkin lisää. Kerran alkoi selittää palkastani jotai ihan perättömiä juttuja. Ihmettelin hetken ja kysyin mistä moisia tietoja saanut kun mikään ei pitänyt paikkaansa. Vastausta en saanut. Jotenkin tuntuu että ei ole enää mitään yksityisyyttä ja se ahdistaa . Hän tuntee kaikki ystäväni, minä en hänen koska kän ei anna meidän tutustua toisiimme. En saa olla muiden ystävieni kanssa ilman häntä, mutta hän toki saa. Muutaman kerran olen ollut ja hän on ollut erittäin vihainen ja vittuillut joka asiasta sen jälkeen. Joskus myös yrittänyt sen jälkeen minun kuullen kysellä kavereitani ulos "kaksistaan". Todella typerää ja lapsellista touhua. En tiedä mitä pitäis tehdä. Jos laitan välit poikki luultavasti kaveriporukka jakautuu iha vitun oudoksi. Luokallani ei paljon muita kavereita ole eli olisin peruskoulun lopun yksin luokassani. Kaikki olettaa että olemme niin täydellinen ystäväpari joka on järjetöntä. Jos laittaisin välit poikka alkaisi luultavasti myös järjetön paskan puhuminen sun muu irvastelu ja toisien puolelleen saaminen lapsellisuudesta päätellen. Mutta en jaksa häntä enään. Ihan sama missä olen niin hän on siellä. Ainoa paikka missä saan olla rauhassa on koti, jos sekään hänen "yllätysvierailuista" johtuen. Ahdistavaa.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä