Onkohan suhteemme (minun osalta?) kuollut?
Oltiin reilu 7 kk yhdessä, muutettiin yhteen, kohta tulee 11 kk täyteen yhdessäolon antia.
Nyt ei vaan enää tunnu siltä, että kaikki toimisi kuten ennen. Tyttö kyllä sanoo kovasti rakastavansa, enkä minäkään sitä kiellä, ettenkö rakastaisi, mutta olen luonteeltani enemmän ehkä kuitenkin sellainen tyyppi, joka viihtyy yksikseen tekemällä asioita, joista itse pidän: tietokoneella harrastamista (älkää ottako kantaa harrastukseni lajiin).
Suurin osa ajastani, kun olen koneella, on tytön vihaamaa aikaa, tai siltä ainakin tuntuu. Aina kun olen koneella, tyttöni on sängyllä toisessa huoneessa makaamassa joko TV päällä tai pois päältä. Hän odottaa joka yö, että tulen nukkumaan, että itsekin voi käydä nukkumaan. Hän myös itkee todella usein, syistä tietämättömistä. Ei, en ole tyhmä, huomaisin kyllä, jos jokin olisi oikeasti vialla suhteessamme, jolle hän itkisi. Tunnen itseni vain tuki- ja turva-palveluyritykseksi, johon tyttöni nojautuu.
Tahtoisin toisaalta eroon tästä suhteesta, mutta toisaalta minulle tulisi kauhea ikävä, enkä kestäisi nähdä, kuinka tyttöni olisi toisen kanssa tai edes yrittää olla ystävä tyttöni kanssa.
Toisaalta, jos erottaisiin, olisi minun mahdollistani joko ryvetä itsesäälissä ja olla koneella loppuikäni ja tehdä, mitä elämä eteen tuo. Käydä kouluja kaitsematta jotakuta toista ja murehtimatta niinkään suhdettamme. Nykyään se on melkeinpä pelkästään sitä murehtimista.
En osaa sanoa, mikä olisi järkevin päätös, joten pyydän muiden mielipiteitä ja kokemuksia tähän aiheeseen. Ja vaikka loppujenlopuksi päättäisinkin lopettaa tämän suhteen, en todellakaan uskaltaisi tehdä sitä, sillä en kestäisi sitä, kuinka tyttöni itkisi ja olisi onneton, eikä enää voitaisi koskettaa.
Unohtuisiko tyttöni ajan myötä? Onnistuisinko loppujen lopuksi olla ajattelematta sitä, kuinka hän tuntee itsensä onnettomaksi? Jatkuisiko elämäni?
Kuten päätellä voi: tämä on ensimmäinen suhteeni, joka vielä n. 2 kk sitten näytti hyvältä.
Kiitos kun jaksoitte lukea ja ehkä vastatakin.
Oltiin reilu 7 kk yhdessä, muutettiin yhteen, kohta tulee 11 kk täyteen yhdessäolon antia.
Nyt ei vaan enää tunnu siltä, että kaikki toimisi kuten ennen. Tyttö kyllä sanoo kovasti rakastavansa, enkä minäkään sitä kiellä, ettenkö rakastaisi, mutta olen luonteeltani enemmän ehkä kuitenkin sellainen tyyppi, joka viihtyy yksikseen tekemällä asioita, joista itse pidän: tietokoneella harrastamista (älkää ottako kantaa harrastukseni lajiin).
Suurin osa ajastani, kun olen koneella, on tytön vihaamaa aikaa, tai siltä ainakin tuntuu. Aina kun olen koneella, tyttöni on sängyllä toisessa huoneessa makaamassa joko TV päällä tai pois päältä. Hän odottaa joka yö, että tulen nukkumaan, että itsekin voi käydä nukkumaan. Hän myös itkee todella usein, syistä tietämättömistä. Ei, en ole tyhmä, huomaisin kyllä, jos jokin olisi oikeasti vialla suhteessamme, jolle hän itkisi. Tunnen itseni vain tuki- ja turva-palveluyritykseksi, johon tyttöni nojautuu.
Tahtoisin toisaalta eroon tästä suhteesta, mutta toisaalta minulle tulisi kauhea ikävä, enkä kestäisi nähdä, kuinka tyttöni olisi toisen kanssa tai edes yrittää olla ystävä tyttöni kanssa.
Toisaalta, jos erottaisiin, olisi minun mahdollistani joko ryvetä itsesäälissä ja olla koneella loppuikäni ja tehdä, mitä elämä eteen tuo. Käydä kouluja kaitsematta jotakuta toista ja murehtimatta niinkään suhdettamme. Nykyään se on melkeinpä pelkästään sitä murehtimista.
En osaa sanoa, mikä olisi järkevin päätös, joten pyydän muiden mielipiteitä ja kokemuksia tähän aiheeseen. Ja vaikka loppujenlopuksi päättäisinkin lopettaa tämän suhteen, en todellakaan uskaltaisi tehdä sitä, sillä en kestäisi sitä, kuinka tyttöni itkisi ja olisi onneton, eikä enää voitaisi koskettaa.
Unohtuisiko tyttöni ajan myötä? Onnistuisinko loppujen lopuksi olla ajattelematta sitä, kuinka hän tuntee itsensä onnettomaksi? Jatkuisiko elämäni?
Kuten päätellä voi: tämä on ensimmäinen suhteeni, joka vielä n. 2 kk sitten näytti hyvältä.
Kiitos kun jaksoitte lukea ja ehkä vastatakin.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Pakko on kommentoida tuohon harrastukseesi, koska se on se ongelma. Joko katselet pornoa illat pitkät ja se saa tyttösi tuntemaan itsensä riittämättömäksi, tai jos et katsele niin hän kuitenkin luulee niin ja seuraus on sama.
No, enpä ihmettele, jos tyttösi itkee. Sain kirjoituksestasi kuvan, että kaiken vapaa-aikasi olet koneella. Ette ole olleet vielä vuottakaan yhdessä ja sinulle on tärkeämpi tietokone kuin tyttösi. Kokeilepa hyvä mies ja laita kone KIINNI ja mene sinne TYTTöSI VIEREEN sängylle.Mitäs kivaa siellä voisi tehdä? ;) Tai menkää elokuviin, kävelylle, minne vain.
PS: Ehei, et sinä ole tuki- ja turva-palveluyritys. Kuka muuten tekee teillä kaikki kotityöt yms, kun sinä istut koneella? Epäilenpä, että tyttösi, ja sinä marssit valmiille. Tiedätkös, me naiset emme elä ihan pelkästään sillä, että meillä on mies pyörimässä nurkissa. Toivottavasti olen väärässä, sillä jos näin on, sinun ei tarvitse miettiä olisiko tyttösi onneton, kun sinä olet jättänyt. Tyttösi jättää sinut ennemmin!! Ja kyllä, sinä olet tyhmä, kun et huomaa; teidän suhteessa on aika pahasti vialla toisen huomioiminen ja rakastaminen, sinun puoleltasi!
Hei Santeri,
vastaukseni tyyli voi tuntua hyökkäävältä mutta niin ei ole tarkoitus. Vaan toivottavasti osaat lukea kirjoitukseni pohdiskelevalta kannalta.
"Tyttö kyllä sanoo kovasti rakastavansa, enkä minäkään sitä kiellä, ettenkö rakastaisi, mutta olen luonteeltani enemmän ehkä kuitenkin sellainen tyyppi, joka viihtyy yksikseen tekemällä asioita"
Oletko kuullut termistä "rakastaa vapaaksi"? Eli suurinosa ihmisistä kaipaa myös parisuhteessa omaa rauhaa ja omaa tilaa. Se on ihan normaalia. Jos toista rakastaa, Oikeasti ja haluaa vähän omaa tilaa, se kuulostaa ihan normaalilta ja terveeltä suhteelta.
"joka viihtyy yksikseen tekemällä asioita, joista itse pidän: tietokoneella harrastamista (älkää ottako kantaa harrastukseni lajiin)."
Pakko ottaa kantaa, tsori. Haluaisin tietää mitä teet tietokoneella? Jos tietokoneella tuottaa vaikka musiikkia tai graafisia taideteoksia, se on ihan eri asia kuin flirttimielessä chattailu, pornon tai pyllykuvagallerioiden surffaus. Tietääkö tyttösi mitä teet koneella?
"Hän odottaa joka yö, että tulen nukkumaan, että itsekin voi käydä nukkumaan."
Kuulostaa siltä, että sinä olet päivät töissä/koulussa ja sieltä tultua linnoittaudut koneen eteen. Sinusta se on yhtä luontevaa kuin jostain toisesta vaikka imuroiminen, tyttösi kaipaisi seuraasi...On varmasti kamalaa jos oma kulta joka ilta istuu koneellä yömyöhään eikä tule edes sanomaan hyvää yötä tai antamaan suukkoa...
" Hän myös itkee todella usein, syistä tietämättömistä. Ei, en ole tyhmä, huomaisin kyllä, jos jokin olisi oikeasti vialla suhteessamme, jolle hän itkisi."
Nyt näen tässä asennevamman. Sinä et ole ajatustenlukija. Kukaan ei ole. Pitäisiköhän joskus laskeutua pois sieltä jalustalta ja vaikka viettää hetki keskustellan tyttösi kanssa, miksi hän itkee?
Ja tässä tulee loppukaneetti: ei se ruoho ole yhtään sen vihreämpää aidan toisella puolella. Minä en voi kun sanoa, että olisit onnellinen, että olet löytänyt rakastavan tyttöystävän joka ei ilmeisesti ole kännikala, narkomaani, ruma/lihava/lehmä, idiootti, pettävä, väkivaltainen, petollinen jne. Minusta tuntuu siltä, että et ole huomannutkaan millainen kultakimpale sinulla on käsissäsi. Sitten huomaat, kun olet sen menettänyt.
Mitäpä jos tyttösi on sängyllä itkiessään miettinyt, miten jättäisi sinut, koska sinulla vaikuttaa olevan sosiaalisia ongelmia, koska haluat viettää aikaa vain tietokoneen kanssa? Addiktio voisi olla ihan yhtähyvin pelkkä musiikin kuuntelu, auton roplaaminen tai baarissa istuskelu. Mikä tahansa yhdensuuntainen harrastus mikä vie koko vapaa-ajan, ei yleensä ole normaalia. Varsinkaan jos se eristää kauas pois muista ihmisistä.
Olet hyvin itsekäs ihminen, et halua rakastaa tyttöäsi täysillä, et kuitenkaan halua nähdä häntä toisen sylissä. Eikä suhteita voi miettiä niin, että "en voi erota koska sit toi toinen alkaa itkemään". Oikeasti :)
Jos rakastat tyttöä - sano ja osoita se hänelle. Anna 75% ajastasi rakkaallesi, loput jaa työlle ja tietokoneelle. Jos epäilet rakkauttasi, jätä tyttö, anna hänen tavoitella onneaan.
minervalta tuli palon järki asiaa!
kannattaa todella miettiä asioita ja mennä itseensäkkin. tuskin sinäkään tahdot olla yksin.
Hei Santeri!
Näiltä muilta on tullut todella asiallista kommenttia ja niitä kandee kuunnella. Tunnistan tuon työtän itsessäni välillä: ikävä! Jos todellakin aikasi kuluu koneella ja naisesi odottaa niin kauan, että tulet nukkumaan ja itkeskelee, on hänellä ikävä sinua. Hän tahtoisi viettää aikaa kanssasi.
Älä nyt mokaa tätä, vaan jos todella rakastat, on aika laittaa asioita tärkeysjärjestykseen. Miltä sinusta tuntuisi, jos naisesi kävisi sitten ulkona vain miespuolisten ystäviensä kanssa tai koko ajan baanalla sinua huomioimatta?
Jos suhde on sinun puoleltasi kuollut, niin mitä luulet sen tuolla menolla olevan tyttösi puolella? Ei hänkään ikuisesti rakasta miestä, joka ei ole myös häntä varten...
Arvasin, että käsitätte väärin.
Minervalle: Tietokoneellani teen nimenomaan tietokonemusiikkia ja grafiikkaa, ja grafiikasta aion itselleni hankkia uran ja uskon mahdollisuuteni siihen olevan hyvät. Ilman tietokoneiluaikaa minun on turha edes haaveilla urastani. (Nyt tulee tietysti kommentteja, onko ura tärkeämpi kuin tyttösi.)
Olen jutellut tyttöni kanssa miljoona kertaa siitä, miksi hän itkee. Yleisin vastaus on "en mikskään..". Se ärsyttää. Yritän udella sitä joka kerta, kun hän itkee (nykyään melkeinpä joka aamu ja ilta), mutta ilman vastausta. En tiedä, kannattaisiko tätä mainita, mutta yksi syy tietysti hänen itkuihinsa on se, että hän kärsii maanis-deprissiivisyydestä. Sanoin tytölleni n. 2kk seurusteltuamme, että varoitan jo etukäteen, että jos minuun sekaannut, kaipaan _paljon_ aikaa yksikseni tietokoneen ääressä.
Kun olen tietokoneellani, tyttö huutaa n. 20 min välein, että tulen katsomaan häntä ja juttelemaan hänelle. Aina kun hän huutaa, menen ja juttelemme sitten sen 30-60 min, jonka jälkeen pääsen taas 20 minuutiksi koneelleni, ja sama toistuu. Ei tämä oikein edistä minun koneellaoloani yhtään. Uskon, että te ihmiset, joille tietokoneella oleminen on vain sitä pelaamista, pornoa, chattailua, jne. ette ymmärrä, miksi koneilu on minulle niin tärkeätä.
Odotan taas yhtä asiallisia vastauksia, kuin viimeeksi. Kiitos!
Moikka!
Mun on pakko kommentoida. Tajuan, että koneesi on sinulle todella tärkeä, mutta jos haluat pitää tyttösi, sinun on annettava myös hänelle aikaa. Sain sellaisen käsityksen, että et huomioi tyttöäsi tarpeeksi. Eihän nyt kukaan halua seurustella sillä tavalla, että saa viettää aikaa poikaystävänsä kanssa noin tunnin pari päivässä ja jos sekin tuntuu aivan kuin sinä et itse sitä haluaisi tai nauttisi siitä! Monet ihmiset kaipaavat rakkaaltaan paljon seuraa ja huomiota, yhteisiä romanttisia viikonloppuja, viikonloppumatkoja.. jne. Ja tyttösi on tämän luonteinen ihminen. Hän tarvitsee rakkautta sinulta!
Te taidatte olla aika erilaisia ihmisiä. Ehdottaisin, että päästäisit tyttöystäväsi menemään. Pidemmän päälle se on parempi vaihtoehto. Et voi olla niin itsekäs, että pidät tyttöystävääsi onnettomassa suhteessa, jos sinä et pysty antamaan hänelle kaikkeasi niin kuin hän olisi toivonut. Totta kai suhteessa pitää olla omaa aikaakin, mutta rajansa kaikella!
Tyttösi ansaitsee itselleen miehen, joka tietää miten häntä rakastetaan. En sano näitä asioita pahalla, mutta kai sinäkin haluaisit tyttöystäväsi olevan onnellinen?
Nirps, tiedän, mitä tarkoitat.
Emme ole tarpeeksi samanlaisia luonteiltamme, kestääksemme toisiamme niin kuin me olemme. Tyttö ei saa minua tarpeeksi, ja minä saan häntä vähän liikaakin. En tiedä, kumpi noista on pahempi. Ja nimenomaan _pidemmän päälle_ ehkä olisi parempi ehdottaa eroamista, sillä ei tästä välttämättä näin tule mitään. Ja mitä viel meidän yhteiseen aikaan tulee, käydään melkein päivittäin kahviloissa polttelemassa tupakkia ja juomassa kahvia, käymme vanhempieni luona kerran viikossa 1-2 päivää siellä viihtyen, ja siellä olemme pelkästään yhdessä. Mielestäni annan hänelle tarpeeksi itsestäni, mielestäni hän tarvitsee liikaa minusta.
Mutta kun homman nimi on se, että vaikken olisi viikkoon koneella ja sitten päädyn sen viikon jälkeen tunniksi istumaan koneelleni, tyttö taas masentuu eikä tykkää minun koneilemisestani.
Piti mainitsemani, että olemme jutelleet siitä, mitä teen koneellani ja hän tietää tasan tarkkaan, mitä koneellani teen. Kyse ei siis ole siitä, että hän kuvittelisi minun katselevan pornoa, selaavan nettiä, chattailevan tai muuta.
Mainitaanpa vielä se, että jaamme kotitehtävät tasan, pesemme pyykkiä vuorotellen, tiskaamme vuorotellen, imuroimme vuorotellen, jne. Niissäkään ei ole valittamista kummankaan osapuolen kannalta; en ole tietokoneaddikti, pystyn tekemään myös muuta ja pitämään huolen sosiaalisesta elämästäni, olen vain enemmän yksinoloaikaa vaativa persoona.
Ehkä sitten ette vain sovi yhteen. Vaikka vietätte sinun mielestäsi tarpeeksi aikaa yhdessä se ei ehkä riitä tyttöystävällesi. Hän varmasti olisi onnellisempi parisuhteessa, jossa miehellä olisi enemmän aikaa hänelle. Sinulle taas sopisi tyttöystävä, joka myöskin haluaa paljon omaa tekemistä.
Ikäväkseni on myönnettävä sama asia.. Niinhän se on.
:(
Niin no kertomasi perusteella tyttöystäväsi vaatii mielestäni liikaa. Ei sekään ole oikein että halutaan toinen omistaa kokonaan, ilman ettei toinen saa edes tuntia tehdä mitä haluaa. Hän on omistushaluinen ihminen, eikä kestä yksinäisyyttä. Eikö hänellä ole kavereita joiden kanssa voisi joskus olla? Tai jotain muuta tekemistä sillä välin?
Jos ei onnistu, niin sitten ei vain onnistu. Ehkä molemmille olisi parasta olla samanlaisen ihmisen kanssa.
On hänellä toki kavereita.. Tosin yhden kanssa hän oikeasti vain tapailee, ehkä kerran viikossa. Siitä ajasta hän nauttii. Hän hymyilee aina hänen seurassaan, ja kun pääsemme kahden, hän mököttää, itkee tai on hiljaa eikä halua puhua.
Niin, ja hänen ystävänsä ovat suurimmaksi osaksi naispuolisia. Tiedän, ettei hän kuitenkaan petä minua. Enkä tietenkään minäkään petä häntä.
Itse siis olen ollut samanlaisessa tilanteessa, naisena. ELi siis mies oli koneella, minä vaadin kokoajan yhteistä aikaa ja itkin välillä tuntemattomia ym. Ajattelin että mies ei musta välitä tarpeeksi koska tekee kokoajan hommia koneella ja tuskin mua edes huomaa (totuus on että huomasi ihan normaalisti, mutta itse vain kaipasin vaan lisää aikaa ja aikaa..)
En osannut olla yksinäni ja se oli ongelma. Mies kuitenkin teki virheen ja jätti minut, koska kuulemma ei mua onnelliseksi ikinä saa, koska kaipasin enemmän aikaa. Oltiin siis seurusteltu n. 6kk vasta. Hän myös ajatteli, ettei rakasta. Totuus oli että hän rakasti, niin paljon päästi (heitti) mut pois, jotten joutuisi kärsimään. Hän ei antanut mulle aikaa itsenäistyä. Hänen silmistään vielä tänäpäivänäkin näkee, että hän rakastaa. Meillä ei ollut puhevälit niin kunnossa että olisimme kyenneet puhumalla selvittää asioita.. Nyt seurustelen ihanan miehen kanssa, enkä enää haikaile exäni perään. Hän teki ratkaisunsa, eikä halunnut antaa aikaa, olkoon siis niin. Erosta on kulunut 9kk. Toivottavasti teillä on asiat paremmin.
Älä pelkää, että et naista rakasta tarpeeksi vain sen takia, että olet koneella paljon! Jos nainen on masentunut, hän luultavasti etsii lohdutusta mieheltä, jota rakastaa eli sinun kainolostasi. Se ei tee susta hänelle vain tukipilaria tai mitään muutakaan sellaista! Se on kumppanilta lohdutusta, mitä jokaisen olisi todella hyvä hakea kumppaniltaan, ei muualta. Uskoisin, että nainen kärsii siitä, ettei kykene olemaan yksin! Siksi nainen hakee sulta sitä huomiota, ehkä liikaakin. Hän voi olla niin korviaan myöten rakastunut suhun, että haluaisin viettää aikaansa vain sinun kanssa. Anna naiselle aikaa sopeutua yksin. Älä tee virhettä ja jätä häntä vain siksi, että susta tuntuu, että hän kaipaa sellaista miestä, joka olisi 24/7 hänen vieressään! Se ratkaisu ei ole sinun vaan kumppanisi! Hän on hetken lumoissa ja etsii kokoajan sulta aikaa, mutta hän ei halua luultavastikaan muilta sitä aikaa, vain sinulta. Siksi sinun se 60 min on hänelle kullanarvoista.
Kysy naiseltasi tosiaan että mikä häntä vaivaa! Kysy niin kauan/painokkaasti/hempeesti, että hän sen tosiaan sanoo! Opetelkaa puhumaan, jotta pystyisitte paremmin kaikki tällaiset asiat ratkomaan puhumalla. Mitä kumpikin haluaa.
Te olette olleen vasta vähän aikaa yhdessä, tunteet varmasti vahvistuvat sinulla vielä paljon, myös naisesi pystyy paremmin olemaan myöhemmin yksinään ja itsenäistyy. Siis anna ajan näyttää miten asiat menevät! Älä tee ratkaisua naisen asioista, hän kyllä itse tekee eropäätöksen jos ei aikasi hänelle riitä. Sinun asiasi on vain se, että haluatko sinä olla naisesi kanssa!
Nykyään on alkanut tuntua siltä, etten edes välitä hänestä niin paljoa, kuin ennen. Johtuneeko sitten siitä, että hän todellakin on lähes kokoajan vaitonainen, mököttävä ja masentunut. Minusta ei ole enää niin kiva olla hänen kanssaan. No mutta, menen armeijaan tammikuussa ja aika näyttää, miten käy. Parantaako pitkä tauko yhdessäolemisesta suhdettamme vai huononeeko se. Jos armeijan jälkeen vielä tunnen yhtä vähän, ja asiat ovat samalla lailla, en aio mätääntyä suhteessamme hetkeäkään.
Ja kyllä me voimme jutella ihan kaikesta ja hän tietää sen, mutta hän vain ei halua (uskalla?) jutella asiasta, joka on minulle niin kovin tärkeä.
Uskaltaako tyttöystävälle puhua eroamisesta? Esim. aloittaa keskustelun sanoilla "Pärjäisitkö ilman minua? Pääsisithän minusta yli, jos erottaisiin?". Onko se järkevää vai mielipuolista?
Niin se on mielipuolista! Jos semmoista rupeat puhumaan niin teille luultavasti tulee luottamuksen puutetta suhteeseenne ja suhteenne kariutuu jo siihen.
Toivotan kuitenkin teille onnea että kestätte!
Tuon Santerin tyttöystävän tulisi herätä ja lopettaa poikaystävänsä kiusaaminen! Aivan järjentöntä häiritä hänen töitään koneella 20 minuutin välein! Santeri on sankari, kun lähtee juttelemaan tytön kanssa koneeltaan vähintään puoleksi tunniksi kerrallaan!!!! Kun itse teen töitä koneella niin en voi sietää minkäänlaista häiriötä, itkusta ja valittamisesta puhumattakaan. En edes niiltä, joita rakastan (ja ehkäpä ennenkaikkea heiltä, koska vain he asuvat meillä...).
Sitten lisäksi: Monet todella kaipaavat rakkaaltaan seuraa ainakin ajoittain enemmän, mutta ei ole rakkaan asia sitä vastoin tahtoa järjestää. Pitää myös muistaa, että osat voivat suhteessa vaihtua joskus toisinkinpäin. Se mikä on tänään ei ole niin välttämättä ollenkaan huomenna.
" Ja mitä viel meidän yhteiseen aikaan tulee, käydään melkein päivittäin kahviloissa polttelemassa tupakkia ja juomassa kahvia, käymme vanhempieni luona kerran viikossa 1-2 päivää siellä viihtyen, ja siellä olemme pelkästään yhdessä. Mielestäni annan hänelle tarpeeksi itsestäni, mielestäni hän tarvitsee liikaa minusta. "
Teillähän on paljon yhteistä aikaa. Ainakin minun mielestäni. No, itselläni on vähän vastaava tilanne ja siihen verrattuna teillä on parisuhde, toisin kuin minulla. Meillä ei tehdä mitään yhdessä. Mies istuu koneella ja juoksee harrastuksissaan. Tilanteesta olen puhunut, valittanut ja vittuillut. Muutosta ei ole näkyvissä, ainakaan parempaan.
On minulla oma elämä. Parisuhteessa tulisi tosin olla se yhteinenkin elämä ja suunnitelmat. Olen vajonnut kodinhoitajaksi.
Itse olen ollut tasan samassa tilanteessa kuin tyttöystäväsi on nyt. Sä et näköjään pysty kuvittelemaan miten helvetin pahalta se tuntuu, kun toinen istuu konella ihan koko ajan. Tietokone on tärkeämpi, paljon tärkeämpi. Ei siinä pidä itseään enää minään. Yritin miljoona kertaa puhua exälleni (siis silloiselle poikaystävälleni, nyt exälle) miltä minusta tuntuu, mutta hän ei välittänyt. Itkin monet monet kerrat. Ei auttanut. Yli puoli vuotta pyörittelin mielessäni, että "lähdenkö vai enkö lähde, lähdenkö vai enkö lähde".
Sitten mittani vain lopulta tuli täyteen. Ja arvaa mikä avasi exäni silmät? Se, kun sanoin ihan suoraan, että mä en jaksa tätä enää ja haluan erota. Vasta silloin exäni tajusi, että olin tosissani. Ei ollut tajunnut muita puheita ja itkuja. Exäni halusi vielä yrittää, muttei ollut valmis tekemään mitään muutoksia tietokoneella olon suhteen. Voit arvata minkä päätöksen tein.
Ajattelin, että mä olen vielä nuori (18) ja mulla on koko elämä edessä, enkä aio viettää sitä sellaiset kusipään (anteeksi tämä kuvaava sana, mutta siten oikeasti ajattelen) kanssa. Muutin pois exäni luota, olin 9kk sinkkuna ja löysin uuden poikaystävän, joka ei todellakaan vietä ikuisuuksia tietokoneella ja osaa ottaa mun tunteeni huomioon.
Jos et ole valmis tekemään minkäänlaista muutosta tietokoneen käyttösi suhteen, toivon todella, että tyttöystäväsi tulee järkiisi ja tajuaa jättää sinut ja alkaa etsiä sellaista poikaystävää, joka ei ole tuollainen kusipää kuin sinä.
Ja tuo, että pystytkö unohtamaan tyttöystäväsi jne. Sehän on vain siitä kiinni, millainen persoona olet. Exäni otti yhteyttä puoli vuotta eron jälkeen ja alkoi anelemaan takaisin, voiko typerämpää olla...
Voi, kuule, tässä ei ole kyse siitä, että olisin kusipää koneella istumiseni takia. Tätä kutsutaan työksi. Ehkä entinen poikaystäväsi teki aivan jotain muuta kuin töitä tietokoneella ollessaan, ja se otti sinua aivoon.
Mutta meillä tämä on poikkeavaa siinä, että tyttöni ei yritä puhua minulle asiasta, vaikka minä yritän hänelle.
Seuraavaksi hieman asiallisempaa ja järkevämpää kommenttia, kiitos!
Ja mähän en ole sulle mikään kulta!
ettei homman nimi ole ollenkaan se kuinka paljon Santeri koneella istuu. Älkää nyt hyvät ihmiset syyttäkö kokoajan tietokonetta ja Santeria tyttöystävänsä riistäjiksi. Kyllä ihan oikeasti parisuhteessa täytyisi voida keskittyä muihinkin asioihin kuin suhteeseen!
Käytännössä on ihan sama onko kumppani innokas tietokonegrafiikan yms. tekijä, intohimoinen urheiluharrastaja (treenit ottelut lähes jokapäivä), paljon matkusteleva bisnesmies/muusikko..... aina törmää ajankäyttöön. Sanomattakin on selvää, ettei ko. tyyppisillä ihmisillä ole aikaa istua jatkuvasti kumppanin kanssa käsikädessä ja antaa hänelle lohdutusta (mistä?). Ellei elämässä ole mitään muuta kuin kumppani niin sitten aikaa on lähes rajattomasti, mutta kuinka moni todella haluaa kumppanin, jolla ei ole mitään omaa elämää??? Joka rientää lohduttamaan aina kun vähänkin inahtaa? Parisuhteesta ei pitäisi tulla riippuvuus-/terapiasuhde, sillä se ei toimi.
..olla enempää samaa mieltä.
Nyt tuntuu jo vähän paremmalta, kun juteltiin juuri asiat ympäri puhki ja sain hänetkin puhumaan järkevästi eikä vain itkemään. Kuulemma tietokoneiluni ei oikeasti haittaa häntä, vaan se, ettei hänellä itsellä ole mitään tekemistä. Kuitenkin ketunhäntänä tässä on se, että hän haluaisi suurimmaksi osaksi sen tekemisen olevan minun kanssani. Uskon, että kestämme yhdessä, jos voimme jatkaa tämänpäiväistä rataa useammin.
Mieltäni jäi painamaan seikka jonka luin tekstistäsi, mutta joka jäi muuten täysin tietokoneesi varjoon. Sanoit jossain vaiheessa tyttöystävälläsi olevan diagnoosi masennukseen. Mielestäni fiksuinta mitä voisit tehdä on yrittää johdatella häntä hoitoon. Ei ole normaalia kuten tiedät että ihminen itkeskelee ilman suurempaa syytä jatkuvasti. Itse olet tietokone alalla, tuskin pystyt juuri itse auttamaan mielenterveysongelmissa...
Parasta minkä voit tehdä on juuri tämä keskustelu ja on hienoa että, siitä on jo ollutkin apua. Mutta olet poikaystävä, sinun ei tarvitse olla psykiatri! Mielenterveysongelmat ovat yleisiä nykypäivänä, mutta avun hakemiseen on valtava kynnys. Olet varmasti aivan korvaamaton tuki tytöllesi, auta häntä ylittäm,ään tuo kynnys... Jos hänellä on jo lääkitys tai terapia istuntoja tai vastaavaa, hakekaa muutosta, hoito ei ole ollut toimiva jos mielialat eivät pysy kurissa... Tsemiä!
"Ongelmasi" on enimmäkseen tyttösi ongelma. Ellei hänellä ole mitään tekemistä, siis sellaista, josta on innostunut ja vähän haltioissaankin niin ei ole ihme, että haluaisi vain puuhastella sinun kanssasi... Yritähän saada hänet ymmärtämään, ettei hänen onnensa ole sinun taskussasi. Ei liene kovin fiksua painostaa toista viettämään enempää aikaa yhdessä, ellei toinen sitä halua ja ajatukset ovat muualla.