Haluan tietää kuonka selvitä erosta, kun olen aivan yksin. Minulla ei ole kavereita, ei mitään. Olimme 3v yhdessä ja rakastan häntä palavasti. Miten tästä selviän yksin.
auttakaa!!
janita922
13353
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Muista yksi asia eli miehiä onnmailama täynnä ja nurkantakana voi olla paljon parempi mies ja ei muuta kun baanalle.
Hei
http://evl.fi/EVLfi.nsf/0/E9D4A6045980A350C22574800044C7DC?OpenDocument&lang=FI
http://www.yvpl.fi/tukitoiminta/eroinfo/
Mene eroryhmään, sieltä saat vertaistukea,apua ja uusia ystäviä& aika parantaa! Selviät kyllä, tunteet haalistuu kun aikaa kuluu.
Kyllä niitä kavereta alkaa pian tulla, koska nyt sä niitä vasta tarvitset. Parisuhteessa eläessä monelle riittää sen kumppanin läsnäolo, joten kaverit jää vähemmälle huomiolle. Yksin ollessa ihminen hakeutuu luonnostaankin porukoihin, ellei nyt ole aivan yhteiskunnan ulkopuolella tai täysin vieraassa kulttuurissa.
Siitä vaan ulkoilemaan, ei kotoa kukaan tule sua hakemaan.
Eroseminaarista voit saada apua ja tukea, suosittelen lämpimästi omasta kokemuksestani!
Sama täällä, juuri selvisi että mies salaa muuttanut pois. Kaikki auttavat ystävät ja sukulaiset kuolleet. Tunnen olevani täysin yksin. Apua pitäisi saada mutta mistä?
Hanki nettikaupasta kirja Jälleenrakennus - kun suhteesi päättyy. Kirjaa käytetään perusteoksena eroseminaareissa. Jos mahdollista hakeudu eroseminaariin, itse olen saanut sitä kautta apua.
Minulle tuli ero pitkän liiton jälkeen yllätyksenä. Vanhat kaverit olivat jääneet ja uudet tuttavat puolisoni läheisiä. Sukulaisilla oli omat ongelmansa ja he olivat muuttaneet kauas.
Ensin yritin tutustua uusiin ihmisiin, siitä tuli vain ongelmia. Tuntui kuin olisin tunkeutunut toisten ihmisten vakiintuneeseen elämään. Olen sen verran vanhempi, että ikäisilläni on aika kiinteät tuttavapiirit.
Sitten yritin olla yhteydessä vanhoihin tuttuihini, mutta heidän elämänsä oli minulle vierasta, vaikka tuntuivat edelleen tutuilta. Olin myös itse muuttunut.
Yritin myös tutustua naisiin, rakastuinkin, mutta olin pitkän liiton aikana menettänyt kosketukseni parisuhteen muodostamiseen. En osannut enkä halunnut osallistua mihinkään peleihin. Otin ihmissuhteet ehkä liian vakavissani. Koin nöyryyttäviä pettymyksiä.
Nyt vuosien kuluttua olen päätynyt keskittymään työhöni ja varsinkin lapsiini. Yritän harrastaa ja käyn silloin tällöin ulkona. Minulla on myös pari naispuolista tuttavaa, jotka päästän luokseni jos olen todella hellyydenkipeä. En uskalla enää kiintyä, enkä varsinkaan tahdo että minuun kiinnytään.
En usko elämäni tästä muuttuvan, mutta sinä olet nuori, yritä oppia kokemastasi. Rauhoitu vaikka vuosi, keskity itseesi, yksinkin voi elää tyydyttävää elämää. Maailma on täynnä miehiä, ensi kerralla ole varovaisempi kun valitset kumppanin.
Kavereiden löytämisessä, enkä tunteiden poistamisessa en osaa auttaa. Niissä en ole onnistunut itsekään.
Yksinäisyys on kansantauti. Itsekin eroa tekemässä. Ystäväni muutti viime kesänä helsinkiin. Olen ollut yksinäinen siitä asti. Hän ottaa yhteyttä vain kun tarvitsee minulta jotakin. Ei juuri muuten. Minulle ei ole ketään tällä hetkellä. Työkavereiden kanssa joskun jotain pientä puhunut, mutta se ei ole sama. Pelkään ajavani toiset ihmiset kauas pois. Ei kukaan jaksa kuunnella jatkuvasti minun pahaa oloani. Hyvää minulle ei kuulu. On vain hiljaiset ja väsyneet illat ja raskas ja vaativa työ päivisin. En jaksa harrastaa enkä käydä paljoa missään, silla kaikki maksaa ja rahasta on joskus tiukkaa kun on laskut saanut maksetuksi. Toisinaan iltaisin mietin, voi jospa en aamulla heräiskään uuteen päivään joka on toisinto usean jo eletyn kuukauden ajalta. Minä tiedän mitä teen kuukauden kuluttua tähän samaan kellonaikaan. En mitään....
Niin totaalisesti ei pidä rakastua keneenkään, että sen vuoksi menettää ystävänsä. Ja jos tämä ihastus vaatii vain hänen kanssaan kanssakäymistä, silloin on syytä alkaa miettiä onkohan hänellä se pimeä puoli eli narsismi, sen kyllä jatkossa huomaa, kun on täysin alistettu ja nöyryytetty, eikä kukaan enää pidä yhteyttä.
Elämää kuuluu myös ystävät ja tuttavat, sitä kautta saa voimaa. Suhde ahdistaa ennen pitkää jos se vie kaiken muun elämän.
Joo, ja sellaisessa suhteessa kun tarpeeksi kauvan on niin menettää aivan kaiken itsestään. Vähän ajan päästä erosta huomaat, että sinulla on kaikki paremmin ilman sitä miestä. Ero ryhmä ja seurakuntien ym. Sinkkuryhmät hyviä, niistä saa ystäviäkin.
Minkä ikäinen olet? Ja miltä alueelta? Itsekin tässä suunnittelen eroa ja ystäviä ei enää ole joten jos kaipaat juttuseuraa vaikka vaan sähköpostin välityksellä ilmoita.
missään ei ole niin yksin, kuin huonossa parisuhteessa....