Olen päälle 20-vuotias nainen. Olen seurustellut poikaystäväni kanssa kohta kaksi vuotta. Poikaystäväni asuu toisella paikkakunnalla ja muutin nopeasti hänen luokseen, vaikka opiskelut on vielä kesken. Suurinosa opiskelusta tapahtuu etätöinä, joten opiskelu ei ollut muuton esteenä. En tuntenut ennestään uudelta paikkakunnalta ketään, mutta poikaystäväni vakuutteli ennen muuttoa, että saan täältä nopeasti kavereita. Hän kuitenkin viettää aikaa ainoastaan mies puolisten kavereiden kanssa, joten en ole saanut hänen kautta uusia kavereita. Käyn 3-vuorotöissä, mutta siellä ei ole saman ikäisiä ihmisiä, joita voisi nähdä vapaa-ajalla ja koulun takia joudun matkustamaan usein toiselle paikkakunnalle, joten harrastusten aloittaminen ei oikein onnistu ja paikkakunta on pieni, joten mahdollisuuksia ei ole paljoa.
Päivät poikaystäväni on töissä ja illat pelaa kavereiden kanssa. Olen antanut hänen liikkua vapaasti. Nähdä kavereita, käydä harrastuksissa, pelata yms. Ja olen itsekkin usein toisella paikkakunnalla. Olen monesti ehdotellut hänelle, että voisimme lähteä kylpylään, keilaamaan, leffaan, ajamaan kartingia tai pitää koti-illan. Hän ei kuitenkaan tee minun kanssa mitään, valittaa väsymystä ja välillä jopa suuttuu kun kysyn. En saa poikaystävältäni enää huomiota. Olen kokoajan yksin, vaikka poikaystäväni olisi kotona. Tuntuu, että olen täällä vaan kokkaamassa, siivoamassa ja tyydyttämässä poikaystäväni.
Olen normaalisti positiivinen ja energinen, huomaan kuitenkin olavani nykyään useammin ärtynyt, vihainen ja itkuinen.
Koska minulla ei ole täällä kavereita tiedän, että "roikun" liikaa poikaystävässäni ja ehdottelen jatkuvasti, että voisimme tehdä jotain.
Olen puhunut hänelle monesti asioista ja hän vakuuttaa, että alkaa nähdä vaivaa suhteen eteen, haluaa jatkaa seurustelua ja että rakastaa minua. Rakastan poikaystävääni ja välillä hän osaa olla maailman ihanin ihminen ja välillä meillä menee hyvin, vaikka tekstistä saa eri kuvan.
Mietin pitäisikö erota vai voiko suhdetta saada millään tavalla toimimaan? Ja kuinka kauan kannattaa yrittää?
Päivät poikaystäväni on töissä ja illat pelaa kavereiden kanssa. Olen antanut hänen liikkua vapaasti. Nähdä kavereita, käydä harrastuksissa, pelata yms. Ja olen itsekkin usein toisella paikkakunnalla. Olen monesti ehdotellut hänelle, että voisimme lähteä kylpylään, keilaamaan, leffaan, ajamaan kartingia tai pitää koti-illan. Hän ei kuitenkaan tee minun kanssa mitään, valittaa väsymystä ja välillä jopa suuttuu kun kysyn. En saa poikaystävältäni enää huomiota. Olen kokoajan yksin, vaikka poikaystäväni olisi kotona. Tuntuu, että olen täällä vaan kokkaamassa, siivoamassa ja tyydyttämässä poikaystäväni.
Olen normaalisti positiivinen ja energinen, huomaan kuitenkin olavani nykyään useammin ärtynyt, vihainen ja itkuinen.
Koska minulla ei ole täällä kavereita tiedän, että "roikun" liikaa poikaystävässäni ja ehdottelen jatkuvasti, että voisimme tehdä jotain.
Olen puhunut hänelle monesti asioista ja hän vakuuttaa, että alkaa nähdä vaivaa suhteen eteen, haluaa jatkaa seurustelua ja että rakastaa minua. Rakastan poikaystävääni ja välillä hän osaa olla maailman ihanin ihminen ja välillä meillä menee hyvin, vaikka tekstistä saa eri kuvan.
Mietin pitäisikö erota vai voiko suhdetta saada millään tavalla toimimaan? Ja kuinka kauan kannattaa yrittää?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.