Kun näyttää nyt siltä että usealta eri keskustelupalstalta saa lukea viikottain avauksia ikäeroista ja yleensä niitä ei voi sanoa edes keskusteluiksi, koska ne menevät riitelyksi ja haukkumiseksi kun selvästi vanhempi ja nuorempi ihminen seurustelevat. Mä teen nyt saman virheen kun aloitan tästä aiheesta keskustelun, mut pakko purkautua jonnekin tästä ihmisten tyhmyydestä!
Minkä takia ulkopuolisten ihmisten peppua kutittaa niin paljon, jos joku pari seurustelee ja vaikka se ei mielyttäisikään näitä ulkopuolisia ihmisiä, niin vaivautuvat siihen että netissä alkavat riitelemään tämän aloittajan kanssa joka on siinä suhteessa ja haukkumaan tätä? Ymmärrän jos kritiikkiä tulisi perheeltä, suvulta, ystäviltä, mutta sillonkaan en käsitä haukkumista tai naama punasena huutamista... Enkä kyllä kellekään suosittele tosi henkilökohtaisista asioista avautumista kuten esimerkiks parisuhteista, mut ei se silti oikeuta kommentoivia ihmisiä haukkumaan, jokainen vastaa itse sanomisistaan ja tekemisistään, eikä tätä voi selitellä millään, elämän perusasioita, koska kuka tykkää sellaisesta henkilöstä joka aina syyttää mua, eikä koskaan ota vastuuta teoistaan.
Vauva.fi on yksi palstoista jonne näyttää ilmestyvän usein näitä ikäero keskusteluja, tässä muita keskustelujen otsikoita kyseiseltä palstalta, kaikki keskustelut aloitettu eilen 17.12.15 :
- Avautuminen idiooteista vuokralaisista
- Miten voin ottaa naiset vakavasti työpaikallani?
- 3v kakkasi pallomereen, olisiko minun pitänyt siivota?
- 49-vuotias liian vanha isäksi?
- Milloin teillä koristellaan kuusi?
- Mihin yhteiskuntaluokkaan kuulut (omasta mielestäsi) ja mikä elintaso sinulla on?
- Kerro 5 asiaa mitä vihaat!
- miten ekstroverttien on niin vitun vaikea ymmärtää että introvertti ei ole ekstrovertti EIKÄ HALUAKAAN OLLA
- Onko tämä ihminen narsisti?
- Kolmekymppiset naiset: mistä ostatte vaatteenne?
- Minkälaista on jos on oikein hyvä vartalo
- Sain päiväkodista soiton 4-vuotiaastani, hän näyttelee sormillaan "pirunsarvi-merkkiä" (eli pikkusormi ja etusormi pystyssä)
Eikö ihmiset osaa enää elää oman näköistä elämää ja ilman muiden mielipiteitä, hyväksyntää tai ilman jatkuvaa vihaa??? Tai mieti miten tyhmiä juttuja näppäimistöltään suoltaa?
15v on maximi omaan ikään lisättynä tai vähennettynä parisuhteissa mun kohdalla. Perustelen tämän sillä että se tuntuu itselleni hyvältä ja yleensä tuolla ikäerolla vanhempi osapuoli ei ole nuoremman osapuolen äidin tai isän ikäinen.
Ajatellaan että on tilanne missä 14-vuotias rakastuu 25-vuotiaaseen mieheen. No hänen rakastumisensa mieheen yleisesti ottaen kielletään. 14v ei millään malttaisi odottaa että saisi edetä miehen suhteen, mutta ymmärtää myös sen että on vielä tosi nuori ja on hyvä odottaa. Tyttö ja mies päättävät olla vaan kavereita, sitäkään ei kaikki purematta niele. 4v odotettuaan tytöstä on tullut täysi-ikäinen ja nuori nainen, hän kokee edelleen lämpimiä tunteita tätä samaa miestä kohtaan joka on nyt 29v, nuori nainen päättää että nyt on hänen aikansa elää, tehdä vihdoin ja viimein siirtonsa miehen suhteen! He alkavat seurustelemaan ja harrastavat seksiä ensimmäisen kerran toistensa kanssa. Vieläkään useat ihmiset eivät ole tyytyväisiä, mutta mies ja nainen päättävät silti jatkaa suhdettaan. Nainen haaveilee vauvan saamisesta 22-25vuotiaana. Nyt heillä on sopivasti aikaa edetä suhteessaan. Kun taas jos ajatellaan että nainen alkaisi vasta 20v seurustelemaan tämän miehen kanssa, sit 21v avoliitto ja siitä suoraan lapsen yrittämiseen. Mua ainakin ahdistaisi tuollainen kun isoja asioita pakkautuu liian paljon päälekkäin.
Joidenkin mielestä jopa 22-vuotias on liian nuori olemaan parisuhteessa 33-vuotiaan miehen kanssa! ELI SEKÄÄN EI KELPAA.
Mitä opimme tästä? Ei kannata kuunnella muiden mielipiteitä ja elää elämäänsä niin kun itse haluaa, eikä aikuinen ihminen välitä muiden mielipiteistä. Jos yrität elää täällä muiden mielipiteiden ja hyväksynnän mukaan, et löydä koskaan tasapainoa, koska aina löytyy heitäkin jotka ovat eri mieltä ja jos et halua joutua tuli linjalle kannattaa sinun elää mahdollisimman väritöntä ja tavallista elämää, neutraalisuus kun ei herätä ihmisissä kauheasti huomiota.
On myös olemassa oikeasti sellainen asia kuin sielun sisaruus. Se voi löytyä oman ikäisestä ihmisestä, nuoremmasta tai vanhemmasta. Eikä ajankohta aina katso sitä milloin sinä tämän ihmisen löydät. Eikä siinä ole kyse teini lutkasta tai pedarista. Ihmiset ihmettelee myös mitä yhteistä voi olla nuoremmalla ja vanhemmalla, no se täytyy itse kokea jotta voi ymmärtää. Miksi rakastaa tätä ihmistä, eikä oman ikäistä? Samaa voisi kysyä sinulta, miksi rakastat juuri kumppaniasi, etkä muuta hyvännäköistä miestä tai naista joita kohtaat kadulla joka päivä? Keksit vastauksen pohtimalla tuota.
Erilaisuutta täytyisi opetella hyväksymään! Ei tuomita jos on kyse yli täysi-ikäisistä ihmisistä.
Minkä takia ulkopuolisten ihmisten peppua kutittaa niin paljon, jos joku pari seurustelee ja vaikka se ei mielyttäisikään näitä ulkopuolisia ihmisiä, niin vaivautuvat siihen että netissä alkavat riitelemään tämän aloittajan kanssa joka on siinä suhteessa ja haukkumaan tätä? Ymmärrän jos kritiikkiä tulisi perheeltä, suvulta, ystäviltä, mutta sillonkaan en käsitä haukkumista tai naama punasena huutamista... Enkä kyllä kellekään suosittele tosi henkilökohtaisista asioista avautumista kuten esimerkiks parisuhteista, mut ei se silti oikeuta kommentoivia ihmisiä haukkumaan, jokainen vastaa itse sanomisistaan ja tekemisistään, eikä tätä voi selitellä millään, elämän perusasioita, koska kuka tykkää sellaisesta henkilöstä joka aina syyttää mua, eikä koskaan ota vastuuta teoistaan.
Vauva.fi on yksi palstoista jonne näyttää ilmestyvän usein näitä ikäero keskusteluja, tässä muita keskustelujen otsikoita kyseiseltä palstalta, kaikki keskustelut aloitettu eilen 17.12.15 :
- Avautuminen idiooteista vuokralaisista
- Miten voin ottaa naiset vakavasti työpaikallani?
- 3v kakkasi pallomereen, olisiko minun pitänyt siivota?
- 49-vuotias liian vanha isäksi?
- Milloin teillä koristellaan kuusi?
- Mihin yhteiskuntaluokkaan kuulut (omasta mielestäsi) ja mikä elintaso sinulla on?
- Kerro 5 asiaa mitä vihaat!
- miten ekstroverttien on niin vitun vaikea ymmärtää että introvertti ei ole ekstrovertti EIKÄ HALUAKAAN OLLA
- Onko tämä ihminen narsisti?
- Kolmekymppiset naiset: mistä ostatte vaatteenne?
- Minkälaista on jos on oikein hyvä vartalo
- Sain päiväkodista soiton 4-vuotiaastani, hän näyttelee sormillaan "pirunsarvi-merkkiä" (eli pikkusormi ja etusormi pystyssä)
Eikö ihmiset osaa enää elää oman näköistä elämää ja ilman muiden mielipiteitä, hyväksyntää tai ilman jatkuvaa vihaa??? Tai mieti miten tyhmiä juttuja näppäimistöltään suoltaa?
15v on maximi omaan ikään lisättynä tai vähennettynä parisuhteissa mun kohdalla. Perustelen tämän sillä että se tuntuu itselleni hyvältä ja yleensä tuolla ikäerolla vanhempi osapuoli ei ole nuoremman osapuolen äidin tai isän ikäinen.
Ajatellaan että on tilanne missä 14-vuotias rakastuu 25-vuotiaaseen mieheen. No hänen rakastumisensa mieheen yleisesti ottaen kielletään. 14v ei millään malttaisi odottaa että saisi edetä miehen suhteen, mutta ymmärtää myös sen että on vielä tosi nuori ja on hyvä odottaa. Tyttö ja mies päättävät olla vaan kavereita, sitäkään ei kaikki purematta niele. 4v odotettuaan tytöstä on tullut täysi-ikäinen ja nuori nainen, hän kokee edelleen lämpimiä tunteita tätä samaa miestä kohtaan joka on nyt 29v, nuori nainen päättää että nyt on hänen aikansa elää, tehdä vihdoin ja viimein siirtonsa miehen suhteen! He alkavat seurustelemaan ja harrastavat seksiä ensimmäisen kerran toistensa kanssa. Vieläkään useat ihmiset eivät ole tyytyväisiä, mutta mies ja nainen päättävät silti jatkaa suhdettaan. Nainen haaveilee vauvan saamisesta 22-25vuotiaana. Nyt heillä on sopivasti aikaa edetä suhteessaan. Kun taas jos ajatellaan että nainen alkaisi vasta 20v seurustelemaan tämän miehen kanssa, sit 21v avoliitto ja siitä suoraan lapsen yrittämiseen. Mua ainakin ahdistaisi tuollainen kun isoja asioita pakkautuu liian paljon päälekkäin.
Joidenkin mielestä jopa 22-vuotias on liian nuori olemaan parisuhteessa 33-vuotiaan miehen kanssa! ELI SEKÄÄN EI KELPAA.
Mitä opimme tästä? Ei kannata kuunnella muiden mielipiteitä ja elää elämäänsä niin kun itse haluaa, eikä aikuinen ihminen välitä muiden mielipiteistä. Jos yrität elää täällä muiden mielipiteiden ja hyväksynnän mukaan, et löydä koskaan tasapainoa, koska aina löytyy heitäkin jotka ovat eri mieltä ja jos et halua joutua tuli linjalle kannattaa sinun elää mahdollisimman väritöntä ja tavallista elämää, neutraalisuus kun ei herätä ihmisissä kauheasti huomiota.
On myös olemassa oikeasti sellainen asia kuin sielun sisaruus. Se voi löytyä oman ikäisestä ihmisestä, nuoremmasta tai vanhemmasta. Eikä ajankohta aina katso sitä milloin sinä tämän ihmisen löydät. Eikä siinä ole kyse teini lutkasta tai pedarista. Ihmiset ihmettelee myös mitä yhteistä voi olla nuoremmalla ja vanhemmalla, no se täytyy itse kokea jotta voi ymmärtää. Miksi rakastaa tätä ihmistä, eikä oman ikäistä? Samaa voisi kysyä sinulta, miksi rakastat juuri kumppaniasi, etkä muuta hyvännäköistä miestä tai naista joita kohtaat kadulla joka päivä? Keksit vastauksen pohtimalla tuota.
Erilaisuutta täytyisi opetella hyväksymään! Ei tuomita jos on kyse yli täysi-ikäisistä ihmisistä.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Oma ikä puoliksi 7. Toimii.
Oho! Ai että ma voisin yrittää 37-vuotiasta?
Mun mielestä ikäerot on ihan ok jos molemmat oikeasti haluavat toisensa.
Miehillä vaan yleensä se menee niin että otetaan vanhempi nainen ns pakon edessä, koska muuta ei ole saatavissa.
Ja jos joku kysyy että "no miksi ei sitten ota nuorta naista" niin nuorten naisten mieskriteerit on ihan järkyttävän kovat..
Jos vanhempien naisten kanssa olevat miehet pistettäisiin valheenpaljastuslaitteeseen ja kysyttäisiin että olisitko mielummin nuoren 17-25v naisen kanssa niin 99% vastaisi kyllä.
"Jos vanhempien naisten kanssa olevat miehet pistettäisiin valheenpaljastuslaitteeseen ja kysyttäisiin että olisitko mielummin nuoren 17-25v naisen kanssa niin 99% vastaisi kyllä."
En usko. Se, että nainen on kauniimmillaan useimpien mielestä nuorena, on ihan eri asia kuin että esimerkiksi 50+ mies haluaisi _olla_ (so. seurustella, olla avo- tai avioliitossa) parikymppisen naisen kanssa. Vaikka miehillä tuntuukin olevan melkoinen itsetunto, niin kyllä viisikymppinen mies tulisi kipeän tietoiseksi omasta iästään ja ulkonäöstään ja jaksamisestaan. Entä olisiko se parikymppinen kiinnostunut viettämään viikonloppuja yhdessä ruokaa laittaen, retkeillen ja ystäväpariskuntia tapaillen? Kiinnostaisiko sitä kuulla miehen työasioista ja millä elämänkokemuksella hän pystyisi niistä, tai monesta muustakaan asiasta, keskustelemaan?
Väitän, että viisikymppinen mies, jolla itsellään on parikymppinen tytär, ymmärtää hieman paremmin (kuin ikisinkku), miksi arki niin nuoren naisen kanssa ei olisi herkkua ;) Sen takia itselleni on ollut selvää, että etsin ihmistä, jolla on jo isot/aikuiset lapset (ja olen löytänytkin).
Näinpä, samaa mieltä helkan kanssa. Kyllähän mieskin on naisten mielestä komeimmillaan nuorena, siinä 25-vuotiaana. Mutta siitä ei näin laajasti koskaan keskustella, kun naiset ihan oletusarvoisesti katsovat muutakin kuin ulkonäköä. Ja niin miehetkin, mutta jotkut miehet ovat niin valtavan fiksoituneita siihen nuorista naisista tykkäämiseen (ja tietysti kauniista nuorista naisista, ei taviksetkaan käy), että jankuttavat sitä täällä ihan loputtomiin. Sitten vielä yrittävät vääntää mustan valkoiseksi niin että nuorten naisten muka kuuluisi tykätä vanhemmista miehistä ja nuoret naiset on muka uskoteltu luulemaan että haluavat nuoria miehiä. Vaikka ihan luonnollista ja biologiassa on haluta nuorena nuorta kumppania. Jollain vain on täällä agenda. ;)
Muutan vittu viroon, ette te tajua mitään...
Tämä on sellainen kysymys, joka tuntuu herättävän tunteita tosi kovasti. Joo, toki on nämä perus petoviili ja rakkaudennälkäinen naiivi teini -yhdistelmät, joissa ei ole mitään hyväksyttävää, mutta sitten on kyllä olemassa myös ihan tasapainoisia parisuhteita ikäerosta huolimatta. Ja voivathan ne keskenään samanikäisetkin hyväksikäyttää toisiaan ihan armottomasti, jostain syystä tämä unohdetaan aina.
Ja annas olla, jos kyseessä on kaksi aikuista ihmistä, joilla sattuu olemaan ikäeroa! (Ei mikään 18v joku vanhempi, vaan ihan oikeasti aikuinen, yli 20v.) Jostain syystä tämäkään ei kelpaa ihmisille. Sitten väitetään, että nuoremmalla on jokin traumaattinen isä- tai äitisuhde ja hän hakee "isän- tai äidinkorviketta"... Voi jessus sentään näitä ihmisten oletuksia. Ja vanhemmasta osapuolesta väitetään ilmanmuuta, että siinä on jotain vikaa, koska "ei ole kelvannut omanikäisilleen".
Sitten kun ei enää muuta keksitä, tulee tämä: "No kun ihan eri elämäntilanteet eri ikäisillä! Ei voi suhde toimia!!" Samanikäisilläkö sitten ei voi mitenkään olla eri elämäntilanteet? Ja mikä on se elämäntilanteen suuri mysteeri, jonka mukaan se erilainen tilanne sitten niin paljon haittaa, ettei suhde muka voi toimia?
Minulla on itseäni vanhempi mies. En tiennyt hänen ikäänsä ihastuessani häneen, eikä hänkään tiennyt minun ikääni ihastuessaan minuun. Toki hän nyt on elänyt yli kymmenen vuotta enemmän kuin minä, mutta ei se ainakaan tähän asti ole koskaan tuntunut meidän välillämme. Mielenkiinnonkohteet täsmäävät, juttu luisti alusta alkaen, huumorimme on samanlaista, ymmärsimme toisiamme noin niinkuin ensinäkemältä. Se on minun elämässäni harvinaista, sillä yleensä minulla on tunne, etteivät ihmiset vielä vuosien tuntemisenkaan jälkeen ymmärrä minua, enkä minä heitä.
En ollut koskaan ennen ollut samalla tavalla ihastunut kehenkään, mies puolestaan ei ollut koskaan ollut ihastunut ensinkään. Hänestä oltiin kyllä oltu kiinnostuneita, tiedän parikin muikkelia, jotka jahtasivat häntä.
Eli täysi henkinen yhteys silloin ja yhä edelleen, molemminpuolinen ihastuminen joka ei kaatunut siihen, kun saimme tietää toistemme iät, yhteiset intressit elämässä... Olisiko pitänyt jättää väliin vain siksi, että jotkut muut eivät tykkää siitä, että parisuhteissa on ikäeroa? Molempien vanhemmille asia oli koko ajan ok, kummankaan puolen äidit tai isät eivät vastustaneet lainkaan (ja miksi olisivat, olemmehan aikuisia ihmisiä).
Kyllä se on ihan okei, että jotkut toiset eivät voisi/haluaisi seurustella päivääkään itseään nuoremman/vanhemman kanssa. Se on heidän asiansa ja heidän suhteensa. Mutta se ei ole okei, että nämä samat ikäerokammoiset tulevat urputtamaan netissä, että ihmiset, joita he eivät edes tunne, eivät "VOI OLLA ONNELLISIA koska ikäero!!!" Kukin seurustelkoot tahoillaan, omatpahan ovat valintansa. Ihastuuko joku muka oikeasti siihen IKÄÄN? Kyllä minä ainakin ihastuin ihmiseen kokonaisuudessaan.
Ukkini oli mummoani 17 vuotta vanhempi. Oli varmaan ennen sota-aikaa hienoa, kun nuori ja nätti tyttö nai varakkaan, keski-ikäisen kauppiaan. Mutta kun mummo oli reipas keski-ikäinen, ukki oli hoidettava, dementoitunut pappa.
Hetkessä eläminen on hieno taito, eikä tulevaisuutta murehtimalla mitään voita. Mutta silti minua kiusaisi itseäni puolta nuoremman naisen kanssa, milloin se saa minusta tarpeekseen. Eikä ajatusta tee yhtään houkuttelevammaksi se, että liitto ikäisenikin kanssa voi loppua vaikka tänään.
Ja vielä lopuksi: Minusta on yhdistävä tekijä, että olemme olleet nuoria samaan aikaan. Vaikka olemme eläneet eri puolilla maailmaa, olemme kuunnelleet samaa musiikkia, katsoneet samoja leffoja ja eläneet läpi samoja maailman mullistuksia. Ties vaikka pääsisimme eläkkeellekin yhtä aikaa.
Tätini ja setäni olivat täysin samanikäisiä. Setäni oli reipas mies kotona, myös menoissaan, perhe-elämä ahdisti sen verran että piti paeta välillä juomaan ja tapailemaan muita naisia. Keski-iässä ollessaan setä kuoli, ja jätti ikuisia eroaikeita hautovan vaimonsa ja lapsensa lopullisesti. Lapset kävivät aikansa terapiassa ja tätini viettää eläkepäiviään yksin. Vaikka olivat ihan samanikäisiä!
Isäni nai nuoremman naisen, äitini. Olen aina ollut ylpeä ja iloinen isästäni. Myös kaverini ovat aina olleet kateellisia, kuinka hyvä tyyppi hän on. Sama jatkuu vieläkin vaikka isälläni on tietysti jo reilusti ikää. Heidän suhteessaan hän on silti se hoitava osapuoli, sillä äitilläni on vaivoja.
Nämä jutut eivät mene aina kuten ensi-istumalla ajattelee.
Kuten jo totesin, yksilölliset ja tapauskohtaiset erot ovat suuria. Rakastuminen ei tietenkään ole tilastotiedettä, mutta on melkoisen suuri todennäköisyys päätyä puolison omaishoitajaksi, kun nai vanhempansa ikäisen.
Jep, mutta sinulla jää yhä huomioimatta se, että jos parisuhde kestää niinkin pitkään että toinen joutuu ottamaan omaishoitajan roolin, niin sekin on jo nykyaikana saavutus.
Lupauksessa sanotaan "kunes kuolema erottaa" joten oikeastaan jos se lupaus tehtäisiin tosissaan olisi todella suuri riski päätyä aina toisen omaishoitajaksi. Ai niin, mutta ne samanikäisten liitot ei kestä sinne saakka... Tosiaan ja kun eläkkeelle pääsemine yhtäaikaa on tavoite, niin ehkä ne vierekkäiset sairaalavuoteetkin on?
Lisäksi voisi miettiä onko mikään sen arvoista. Joku kerran viisaana kertoi että vaikka nyt olisit miten onnellinen, niin ajattele nyt sitten kun 20 vuoden päästä... Ja piti omaa perusteluaan järkevänä. Ajatella tosiaan jos voisi olla 20 vuotta onnellinen. Kyllä joillain on varaa tuhlata ihan kaikkea.
100% todennäköisyys on aina päätyä joko eroon, leskeksi tai kuolleeksi. Tarkoitaako tämä sitä siis, ettei oikeastaan kannattaisi ryhtyä suhteisiin ollenkaan?
Ei siinä mitään luvata, siinä vain tahdotaan.
Sanos muuta. Vihkivalan sisältö on hukassa monelta aviksessakin olevalta.
Jos molemmat on jo aikuisia, niin enpä jaksa paheksua asiaa. Muiden kohdalla. Sitä sitten taas en siedä, jos vanhempi mies tyrkyttää itseään mulle eikä kerrastu usko, että ei kiitos on ei kiitos.
Voi helvetti, kun te saatte ongelman ihan kaikista asioista. Joo, ei kannata ruveta suhteeseen, jos kohde on liian vanha tai liian nuori, liian vaalea tai liian tumma tai liian lihava tai liian laiha, liian älykäs tai liian tyhmä, liian köyhä tai liian rikas, liian sivistynyt tai liian juntti siis yksinkertaisesti vaan LIIAN KAIKKEA. Eikö teillä ole koskaan ollut mitään oikeita ongelmia?
Niin, ja kun nämä ikäerot ja toisten suhteet nyt ylipäätään näyttävät rasauttavan ihan kaikkia muita, kuin niiden suhteiden osapuolia itseään. :DDD Kyllä on elämässä tosiaan vähikautta ongelmia, jos täytyy repiä niitä ongelmia TOISTEN parisuhteista. :D Tekisi ongelmaa sitten edes OMASTA parisuhteestaan mutta no ehei, kun se on se toisten suhde, mikä ärsyttää. Toisaalta hienoa, että ihmisillä on näin pienet ongelmat, maailma siis paremmassa jamassa kuin koskaan. <3
Onhan se nyt aika väärin jos esimerkiksi 15 vuotias seurustelee 30 vuotiaan kanssa... Just saying.
Laki(kin) lienee sulle tuntematon käsite.
Ehkä tuo nyt ei onnistu, mutta ikäerohan on tuossa sen 15 vuotta. Täti ja setä oli 18/33 kun alkoivat seukata ja ikäeroa oli sen 15 vuotta. Ihan hyvinhän noilla menee edelleen.
Tämän jutun pointsihan oli se, että alaikäiset eivät vielä seurustele siinä mielessä kuin seurustelulla yleensä tarkoitetaan. Eivät ainakaan täysikasvuisten kanssa. Paitsi että jos joku 30 seukkaa 15-vuotiaan kanssa niin se 30 ei ole täysikasvuinen eli aikuinen.
Toivottavasti ikä ei ole kuitenkaan se pääpointti missään aikuissuhteessa. Toinen jonka ei pitäisi myöskään olla on raha.
Jos ihmiset löytävät toisensa ja heillä synkkaa, niin että suhteen
voi sanoa olevat tasavertainen ja molemmat osaavat ja haluavat
sitoutua yhteiseen matkaan, onko silloin oikeasti muulla kovinkaan
paljoa merkitystä?
Raha on vain rahaa. Mutta sen taustalla on paljon sellaista, mikä vaikuttaa parisuhteeseen. Tutkimusten mukaan raha on parisuhteiden toiseksi suurin riidan aihe. Sen puute, onko se itse hankittua vai saatua ja miten sähäkästi se valuu sormeien välistä.
On helppo olla suvaitsevainen tässäkin asiassa, mutta harvat suuren ( yli 15 vuotta) ikäeron suhteet onnistuvat. Niissä on enemmän erottavia kuin yhdistäviä tekijöitä ja vaatii vahvuutta molemmilta osapuolilta. Ei ole helppoa olla ainoana 50-60-vuotiaana puolet nuorempien bileissä - ne jutut ovat oikeasti niin lapsellisia. Nuorempi osapuoli ei myöskään ole kiinnostunut vanhempien tylsistä jutuista. Jos viihtyy kahdestaan kotona niin ei kai siinä mitään, mutta alkuihastuksen jälkeen näissä käy samoin kuin samanikäistenkin parisuhteissa - kannat vastakkain vaan ja siinä se vanhempi osapuoli on taas muutaman vuoden vanhempana koko ajan huononevilla sinkkumarkkinoilla. Nuoremmalla ei ole tilanne juurikaan muuttunut. Olen itse kokenut tämän - tunteet ylittivät järjen ja muutaman vuoden suhteen jälkeen tulin jätetyksi, kun nuoremmat alkoivat viehättää ja menomonot veivät.
Suhde oli kaikkine tunteineen hyvin haasteellinen meille molemmille, en kadu, mutta jos suinkin pystyn välttämään niin ei enää ikinä. Muutama vuosi -12 vuotta sinne tänne ei ole mitään, mutta siitä enemmän on jo oikeasti liikaa, sori vaan kaikki reilusti vanhempaan/nuorempaan rakastuneet..