Hei!
Vain asialliset kommentit kiitos. Olen ihan rikki tämän kriisin myötä. Tämä on totta.
Asumme erittäin pienessä asunnossani. minulla ei ole ystäviä tai paikkaa mihin mennä yöksi/kylään kun hermostuttaa (konsulttityöni tehnyt sen ettei ystäviä jää mukaan, miehille se on niin helppoa...). Olemme olleet aviossa 8 vuotta. Ei lapsia. Välillä tulee riita väistämättömästi kun asuu pienessä asunnossa 40 m2. Hän ei puhu asioistaan eikä keskustele. Tilanne menee niin ahdistavaksi. Pariin otteeseen olen pyytänyt menemään ystäviensä luoksi yöksi, mutta vaikka niitä on n. 50 kumma kyllä yhdenkään luokse ei voi mennä yöksi...? Bailata heidän kanssa kuitenkin voi harva se ilta. Viime maananataina tilanne taas kärjistyi ja sanoin että minulla on liikaa stressia ja jos hän menisi pois, yöksi jonnekin muualla (löysin 20 kpl uusia pikavippilaskuja).
Minulla ei ole koskaan oma aikaa. Hän väittää että on nukkunut rautatieasemalla yönsä, kuin pummi ja hävennyt. Miksi ei soittanut minulle? En ole kylmä luonteeltani. en minä kadulle ole häntä halunnut ajaa. Kaiken riitelyn jälkeen tekstareilla hän suostu että sain viedä hänet sairaalakäynnille (leikkaukset tulossa molemmilla) eilen. Hän suostui. Sitten halusi tulla kotiin. Olin hyvilläni. Kotona hän kertoi pommin, että hänellä on nyt oma huone jostain koko loppuelämäksi että ei aio enää asua kadulla tai kerjätä kaverien luokse pääsyä enää. Se oli shokki!!!!!
Hän siis haluaa tulla kotiin niin kuin mitään ei olisi tapahtunut, käydä saunassa, halata nukkuessa, syödä päivällistä jne Minä en voi tämän uutisen jälkeen enää. En osaa feikata. Näen riskit kuinka hän aina suuttuessaan menee toiseen asuntoonsa (niin kuin yt on mennyt kavereille kylään, jättä mut aina kotiin yksin), siitä tulee vallankäyttökappale. hän voi viedä sinne naisia ja bailata (alkoholikin on osittain ongelma) tehdä mitä huvittaa siellä. Hän käyttä sitä uhkailuna ja aseena minua vastaa.
Minä suutuin. Nyt hän Kummastelee asiaa. olen yön miettinyt. Vaikka avioero sattuu ihan helvetisti 8 vuoden jälkeen, en voi hyväksyä tilannetta. Olen itkenyt ja olen itse nyt koko viikon juossut lääkäreillä, en pysy kasassa, olen ihan sekaisin, ajatus ei toimi, tuijottelen vain seiniä . Autolla ajoin melkeikin kolarin. Ulosmenemisestä tai yms en nauti nyt. Jotain mömmöjä syötetään, eihän niistä mitään pysyvää ratkaisua löydy. Tarvitsen keskusteluapua ja pian. Ns. tsempparia. Js jokin apu tähän ylivirittyneisyyteen tilaan, kuuntlene lentokonet taivaalta, roka-autos, auton käynnistykset, naapurin temontit jne.
Ensin helpotti, että hän tulee takaisin, mutta nyt minun täytyy luopua taas. Mikä se sellaien avioliitto on että on kaksi asuntoa? Mikä on se todellinne motivaatio asunnolle? Ja miksi hän maksaa vuokraa ulkopuoliselle, mutta ei halua osallistua minun asunnon kustannuksiin? tulee vain lisäkustannuksia ja hänellä on jo vikavikkikierre eli ei hyvälle näytä. Hän juuri on saanut uuden työn ja asiat voisivat korjaantua jos antaisi jonkun hallita laskuja ja ottaisi luotonannonkiellon itselleen.
Hän haluaa vain rusinat pullasta. minä olen onneton rahoittanu tietämättäni hänne pikavippeja ja pelaamista, kun hän on valehdellut. Oma talous romahtaa myös pian.
Sattuu niin jumalattomasti, mutta aion sanoa että hän muuttaa ulos kokonaan, vie tavaransa, tekee osoitteenilmoituksen ja minä yritän pärjätä joulun ihan yksin täällä. ylpeys ja omanatunnonarvo se on mullakin. en ole tuhkakuppi. mulla on korkea koulutus, mutta ikärasismi painaa. Kai mut joku vielä taritsee töihin? Vai tässäkö tää oli, työelämä.Sukulaisia ei ole mihin voisi mennä, eikä ystäviä ollenkaan. Jospa aika parantaisi haavat... Mutta kello tikitää niin hitaasti ja joulunpyhät edessä... Kaikilla omat kiireensä ja juhlakautensa. Ja feikkia naamaa " hyvää joulua" vaikka tekis mieli sanoa että suksi kuuseen! Kaupallisuus on syönyt kaiken joulun hyvä
Tässä lyhyesti, paljon muutakin kuvioon mahtuu. Uuden työpaikan haastatteluissa olen yrittänyt käydä ja päätös pitäisi tehdä pian, mutta tunnen ettei minulla ole voimavaroja ja itseluottamus nollasssa nyt. Painostetaan joka puolelta kaiken maailman päätöksiin ja palavereihin, puhelimeen en enää vastaa. Menetän suuren mahdollisuuden urallani, minut on jo valittu, mutta nyt iski paniikki etten selviäkään siitä. . Mutta olen ihan loppu, neuvottelut ovat tiukkoja ja en selviä niistä. minulla heittää muistikin nyt. Mistään apua?
Lekuresta ei ole mitään apua silloin kuin niitä akuuutisti tarvitsisi. En osaa esittää, feikata, olen liian rehellinne siihen. Voin pillahtaa tällä hetkellä itkuun ihan missä vain. Kämppä on kaaos, kaikki päivät ovat pyjamapäiviä, sää on kurja, yhtään joulutavaraa ei tule. En voi sietää joulua.
Nyt olisi hyvät neuvot tarpeen, laitanko miehen ulos vai en? edes uuden asunnon osoitetta ei kerro mulle. Näin se mun siskonkin pettäminen alkoi, tosin työasunnon vuoksi. Mottoni on ollut että en tyydy puolinaisiin ratkaisuihin; kaikki tai ei mitään! Luotto on mennyt taas.
"Haamu entisestä!
Vain asialliset kommentit kiitos. Olen ihan rikki tämän kriisin myötä. Tämä on totta.
Asumme erittäin pienessä asunnossani. minulla ei ole ystäviä tai paikkaa mihin mennä yöksi/kylään kun hermostuttaa (konsulttityöni tehnyt sen ettei ystäviä jää mukaan, miehille se on niin helppoa...). Olemme olleet aviossa 8 vuotta. Ei lapsia. Välillä tulee riita väistämättömästi kun asuu pienessä asunnossa 40 m2. Hän ei puhu asioistaan eikä keskustele. Tilanne menee niin ahdistavaksi. Pariin otteeseen olen pyytänyt menemään ystäviensä luoksi yöksi, mutta vaikka niitä on n. 50 kumma kyllä yhdenkään luokse ei voi mennä yöksi...? Bailata heidän kanssa kuitenkin voi harva se ilta. Viime maananataina tilanne taas kärjistyi ja sanoin että minulla on liikaa stressia ja jos hän menisi pois, yöksi jonnekin muualla (löysin 20 kpl uusia pikavippilaskuja).
Minulla ei ole koskaan oma aikaa. Hän väittää että on nukkunut rautatieasemalla yönsä, kuin pummi ja hävennyt. Miksi ei soittanut minulle? En ole kylmä luonteeltani. en minä kadulle ole häntä halunnut ajaa. Kaiken riitelyn jälkeen tekstareilla hän suostu että sain viedä hänet sairaalakäynnille (leikkaukset tulossa molemmilla) eilen. Hän suostui. Sitten halusi tulla kotiin. Olin hyvilläni. Kotona hän kertoi pommin, että hänellä on nyt oma huone jostain koko loppuelämäksi että ei aio enää asua kadulla tai kerjätä kaverien luokse pääsyä enää. Se oli shokki!!!!!
Hän siis haluaa tulla kotiin niin kuin mitään ei olisi tapahtunut, käydä saunassa, halata nukkuessa, syödä päivällistä jne Minä en voi tämän uutisen jälkeen enää. En osaa feikata. Näen riskit kuinka hän aina suuttuessaan menee toiseen asuntoonsa (niin kuin yt on mennyt kavereille kylään, jättä mut aina kotiin yksin), siitä tulee vallankäyttökappale. hän voi viedä sinne naisia ja bailata (alkoholikin on osittain ongelma) tehdä mitä huvittaa siellä. Hän käyttä sitä uhkailuna ja aseena minua vastaa.
Minä suutuin. Nyt hän Kummastelee asiaa. olen yön miettinyt. Vaikka avioero sattuu ihan helvetisti 8 vuoden jälkeen, en voi hyväksyä tilannetta. Olen itkenyt ja olen itse nyt koko viikon juossut lääkäreillä, en pysy kasassa, olen ihan sekaisin, ajatus ei toimi, tuijottelen vain seiniä . Autolla ajoin melkeikin kolarin. Ulosmenemisestä tai yms en nauti nyt. Jotain mömmöjä syötetään, eihän niistä mitään pysyvää ratkaisua löydy. Tarvitsen keskusteluapua ja pian. Ns. tsempparia. Js jokin apu tähän ylivirittyneisyyteen tilaan, kuuntlene lentokonet taivaalta, roka-autos, auton käynnistykset, naapurin temontit jne.
Ensin helpotti, että hän tulee takaisin, mutta nyt minun täytyy luopua taas. Mikä se sellaien avioliitto on että on kaksi asuntoa? Mikä on se todellinne motivaatio asunnolle? Ja miksi hän maksaa vuokraa ulkopuoliselle, mutta ei halua osallistua minun asunnon kustannuksiin? tulee vain lisäkustannuksia ja hänellä on jo vikavikkikierre eli ei hyvälle näytä. Hän juuri on saanut uuden työn ja asiat voisivat korjaantua jos antaisi jonkun hallita laskuja ja ottaisi luotonannonkiellon itselleen.
Hän haluaa vain rusinat pullasta. minä olen onneton rahoittanu tietämättäni hänne pikavippeja ja pelaamista, kun hän on valehdellut. Oma talous romahtaa myös pian.
Sattuu niin jumalattomasti, mutta aion sanoa että hän muuttaa ulos kokonaan, vie tavaransa, tekee osoitteenilmoituksen ja minä yritän pärjätä joulun ihan yksin täällä. ylpeys ja omanatunnonarvo se on mullakin. en ole tuhkakuppi. mulla on korkea koulutus, mutta ikärasismi painaa. Kai mut joku vielä taritsee töihin? Vai tässäkö tää oli, työelämä.Sukulaisia ei ole mihin voisi mennä, eikä ystäviä ollenkaan. Jospa aika parantaisi haavat... Mutta kello tikitää niin hitaasti ja joulunpyhät edessä... Kaikilla omat kiireensä ja juhlakautensa. Ja feikkia naamaa " hyvää joulua" vaikka tekis mieli sanoa että suksi kuuseen! Kaupallisuus on syönyt kaiken joulun hyvä
Tässä lyhyesti, paljon muutakin kuvioon mahtuu. Uuden työpaikan haastatteluissa olen yrittänyt käydä ja päätös pitäisi tehdä pian, mutta tunnen ettei minulla ole voimavaroja ja itseluottamus nollasssa nyt. Painostetaan joka puolelta kaiken maailman päätöksiin ja palavereihin, puhelimeen en enää vastaa. Menetän suuren mahdollisuuden urallani, minut on jo valittu, mutta nyt iski paniikki etten selviäkään siitä. . Mutta olen ihan loppu, neuvottelut ovat tiukkoja ja en selviä niistä. minulla heittää muistikin nyt. Mistään apua?
Lekuresta ei ole mitään apua silloin kuin niitä akuuutisti tarvitsisi. En osaa esittää, feikata, olen liian rehellinne siihen. Voin pillahtaa tällä hetkellä itkuun ihan missä vain. Kämppä on kaaos, kaikki päivät ovat pyjamapäiviä, sää on kurja, yhtään joulutavaraa ei tule. En voi sietää joulua.
Nyt olisi hyvät neuvot tarpeen, laitanko miehen ulos vai en? edes uuden asunnon osoitetta ei kerro mulle. Näin se mun siskonkin pettäminen alkoi, tosin työasunnon vuoksi. Mottoni on ollut että en tyydy puolinaisiin ratkaisuihin; kaikki tai ei mitään! Luotto on mennyt taas.
"Haamu entisestä!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sinulla tuntuu olevan paljon ongelmia, jotka liittyvät nimenomaan mieheen. Hänen ongelmiinsa, joihin hän on sinutkin kietonut. Jos mietit elämääsi, niin montako ongelmaa sinulla olisi ilman tuota miestä? Kuulostaa siltä, että ero on hyvä ratkaisu jo talouden kannalta, samoin oma asunto. Miehellä on paljon ongelmia, et voi ratkaista niitä, vaan omakin elämäsi menee huonompaan suuntaan niiden takia.
Olisi hyvä hakeutua terapiaan keskustelemaan, miten olet ajatutunut suhteeseen, jossa voit näin huonosti.
Haluat vähän väliä potkaista miehen ulos yhteisestä asunnostanne koska sinua ahdistaa mutta et silti pysty hyväksymään että miehellä olisi vakituisesti toinen asunto johon hän voisi rauhassa mennä kun yhteiselonne välillä ahdistaa? Eikö päinvastoin olisi teille oikein hyvä ratkaisu että otatte välillä vähän etäisyyttä?
Nyt en kyllä oikein ymmärtänyt:
Haluat, että miehesi olisi välillä kavereiden luona yötä, ja nyt kun on hommannut vaatimaasi poissaoloa varten luukun, se ei sulle kelpaakaan. Ja yhtäkkiä hän kuulemma käy siellä kuten ennen kavereiden luona (joiden luona ei kuulemma käynyt). Mitä ajat takaa?
Eipä kyllä muuten vaikuttanut kovin korkeastikoulutetun tekstiltä.
Aika turvattomalta tuntuisi tilanne, jos kumppani vaatisi riidan tullessa poistumaan asunnosta. Tuossa tilanteessa oma asunto kuulostaa järkevältä, kyllähän ihminen tarvitsee asunnon, jossa tietää aina saavansa olla.
Maksoin aikoinaan entisen avovaimoni ulos asunnostamme. Tilaa oli sitten liikaa ja rahaa liian vähän. Niinpä alivuokrasin toisen makuuhuoneen kaverille, jonka tilanne oli vähän kuin miehesi.
Se asui naisystävänsä luona. Aina kun niille tuli riita, nainen uhkasi heittää sen pihalle. No, nytpä oli paikka, mihin mennä. Ei ollut yksi eikä kaksi kertaa, kun nainen oli aamulla ovella maanittelemassa kaveriani takaisin kotiin.
Mietipäs aloittaja vähän, jos sinua oltaisiin joka riidan päätteeksi heittämässä kadulle? Mitä sinä tekisit? Siinäkö ei stressipiikki nousisi? Sitä paitsi 40 neliötä on jo vissiin kaksio, että pääsee toiseen huoneeseen hengähtämään.
Koko tarina ei kerro kuitenkaan oleellista. Miksi niitä pikavippejä on täytynyt hankkia?
Alkoholintakia onko siis porukkajuoppo? Vai ottaako pikavipin jos on yhtäkkiä ilman yöpymispaikkaa. Näet vain oman ahdistuksen mutta syyt miksi ajaudutte noihin tilanteisiin jää ihan auki.
Yhteinen asunto on kummankin ei siinä toinen päätä kuka lähtee ovesta ulos. Heittäisitte edes arpaa kumpi lähtee jos toinen noin ahdistaa. Korkeakoulutuksella ei ole hevon hännän vertaa jos teillä kummallakaan ei ole hyvä olla yhdessä.