Aika usein kahvilan tai kaupan kassaneiti hymyilee oikein hehkuen silmiin porautuen. Mielestäni selvästi ylittäen normaalin asiakaspalvelukohteliaisuuden, johon tavallisen hymyilynkin lasken. Pitääkö alkaa iskemään tuollaisia?
Hohtavasilmäiset asiakaspalvelijanaiset
Mies3210
1260
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Näin itse sellaisia selättäneenä voin sanoa , että pitäisi.
Eihän muuten nykyään kai hymyily ja muu sellainen edes kuulu kassaneitien ns. pakollisiin puoliin, joten voidaan sanoa että kiinnostuksenmerkit ovat kiinnnostuksen merkkejä myös noissa tilanteissa.
Kurpat tietysti yrittävät vakuutella sinulle että näin ei ole, mutta niillä on oma lehmä ojassa, ihan kuten ikäkriisinkin siirron suhteen.
Joten ei muuta kuin yrittämään.
Sellainen suositus, jopa näin vanhemmalta tekijältä, että ehkä se ihan oma lähi- tai kantapaikka kannattaa jättää ns, vapaaksi alueeksi, jos sattuu takapakkeja.
Kuinka usein olet mielestäsi väärintulkinnut ja vetänyt vesiperän?
Itseäni pidän aika hyvänä aistimaan toisten tunnetiloja, joten sekin puhuisi sen puolesta, että ilma väreilee kahdensuuntaisesti. Tai no, joskus itse värisyttelen ihan vaan kohteliaisuudestakin.
En kovinkaan usein. Yhden tiedän, mikä tosin vaikuttaa sellaiselta hieman vähemmän tasapainoiselta, että hän ei tiedä tykkääkö minusta vai ei.
En läheskään aina silti käytä jokaista tilaisuutta, mutta usein se on mennyt niin että kassaneiti on antanut jopa itse numeronsa. Nytkin on pari "työn alla", mutta odotan sopivaa tilaisuutta että jäämme kahden.
Paras tapa tuo asia katsoa on, kun vertaat miten hän kohtelee muita. Ns. yleiskohtelias ja mukava on vaiikea tulkita, mutta jos hän kohtelee muita neutraalisti ja sinun kohdalla katse välähtää, on se kiinnostuksen merkki ja se nainen haluaa että ähkit hänen päällään heti tilaisuuden tullen.
Ja siis pätee ylipäänsäkin. ELi ei vain yleiskohteliaiden kohdalla, vaan jos nainen on muuten neutraali, mutta sinulle kohteliaampi kuin muille, hän tällöin on kiinnostunut jollain tasolla.
Eräs ryhmä on varatut kassaneidit. Ne voivat tykätä huomiostasi, mutta eivät suostu yleensä etenemään, vaan vetävät puihin kun tulee tosipaikka. Mutta sinkkujen kohdalla harvemmin näin käy.
Joo, se on vaan vaikea tarkkaan analysoida, että millainen hehku muiden kanssa on päällä. Nähdäkseni vähempi kuitenkin.
Kertaakaan ei kassa ole kyllä numeroaan antanut, mutta enpä myöskään ole jäänyt heitä sen kummemmin lämmittelemään pidemmillä puheilla. Harvoin myöskään on sellaista vakikassaa, joka ehtisi varautua numeronjakeluun.
Ja jos kyseessä ei ole ns. kantapaikkasi, ei se riskinotto nyt niin paha juttu ole.
Vaikka eihän kukaan nyt pakkeja halua.
Sen sijaan enemmän noita kannattaa mittailla jos kyseessä on kantapaikka tai vakikassa.
Näin vanhemmalta asiakaspalvelijalta tiedoksi. Jo nuorena tyttönä, hymyily oli osa työtäni. Tänä päivänä tapa on edelleen käytössä. Työ ihmisten parissa on mukavaa ja se saa näkyä.
Norsunvee- naamat ja imelyydet eivät saa kannatusta asiakkailta.
Töissä tehdään työt, yksityiselämä ei kuulu työpaikalle. Treffipyyntöihin en ole suostunut. Arvostan työnantajaani ja mainettani.
Olipa kurpahtavaa. Olen itsekin ollut aspalvelussa ja olin kyllä valmis sekoittamaan yksityiselämäni ja työn ja muutaman kerran numeroni annoinkin. En näe miten tämä oli epäkunnioittavaa työnantajaani kohtaan? No kerran jos olisin työajalla lähtenyt panemaan, kuten jokusen kerran ehdotettiin, niin olisi työnantaja voinut olla närkästynyt. Mutta olisinhan minä siitä huolimatta pannut, jos olisi ollut sopivan tasokas tarjokas ja kipinöivä tilanne. No joskus paninkin, mutta ne eivät olleet asiakkaita.
Täsmennän, että annoin numeroni siis naisasiakkaan pyynnöstä, en oma-aloitteisesti.
Osuit oikeaan. Juuri tuo oli sellaista kurppapropagandaa jota ei kannata ihan naama-arvoltaan ottaa, vaan miettiä mikä agenda siinä on takana.
On ihan selvä, että kassatytöt ajattelevat kyllä itseään kassatilanteessa jos vain kohde on oikea.
Innokkaasti hymyilevät ovat usein nuoria, jotka ovat vasta aloittelemassa asiakaspalvelutyötä eivätkä osaa vetää työroolia päälle. Jos aikoo jatkaa asiakaspalvelutyössä kauan, täytyy osata etäännyttää itsensä asiakkaista jossain määrin. Tällöin ilkeät asiakkaat eivät pääse ihon alle, eivät tosin mukavatkaan.
Kyllä mä tällaisena vanhempana asiakaspalveliljakurppana huomaan hymyileväni joskus (omasta mielestäni) hyvännäköisille miehille hyvinkin leveästi ja varmasti silmät kiiluen. Hymyilen mä kyllä naisillekin, varsinkin jos koen asiakaspelvelutilanteen olleen onnistunut ja jos olen saanut kiitosta palvelustani. Yrmyille jurputtajille en hymyile...paitsi joskus vahingossa olen voinut vetää tilanteen överisti "yliystävällisyydeksi".