Hohoi, ajattelinpa kirjoittaa tänne jotain. En tiedä miksi, ehkä ajattelen kirjoittamisen helpottavan tuskaani tai saavan itseni ymmärtämään itseäni. Olin pitkään parisuhteessa naisen kanssa, jota rakastin valtavasti. Uskoin hänenkin rakastavan minua. Suhteemme kesti vähän yli 7-vuotta ja se oli itselleni ensimmäinen suhde jota pidin ns. vakavana. Minulla on ollut parisuhteita myös ennen häntä, mutta nuorella iällä ne oli vähän enemmänkin "ihastumisia". Olen 27-vuotias. Olimme mielestäni suhteellisen onnellisia parisuhteessa. Minulla oli paljon ystäviä ennen suhdetta, mutta jostain syystä yksi kerrallaan laitoin naisen ystävieni edelle ja yhteydenpito hiipui pitkin suhdetta lähes kaikkiin. Naiseni suuttui minulle jos sanoin käyväni moikkaamassa kaveria ja ulos en saanut lähteä ilman häntä ikinä. Hän ei ollut suhteen ensimmäisten parin vuoden aikana tuollainen vaan muuttui sellaiseksi. Nyt kun kirjoitan asiasta, en todellakaan voi edes ymmärtää miksi olen antanut näin käydä tai hänen noin minua alistaa. Lopuksi olimme tilanteessa, että minulle ei ollut ketään muuta ystävää kuin hän ja hänen perheensä.
Nyt kun suhteemme päättyi olen täysin yksin. Minulla ei ole todellakaan yhtään ystävää tai kaveria. Olen nyt 4-kuukautta vatvonut asioita yksin kotona, puhumatta kenellekkään tapahtuneista. Olen myös työttömänä, enkä pystyisi edes töissä käymään, koska näiden kuluneiden neljän kuukauden aikana en ole saanut nukuttua normaalisti enkä pääse sängystä ylös niinkuin normaalit rytmit vaatisivat. Myös normaalit rutiinit on täysin hukasssa. Sain tietää, että entinen rakkaani oli koko meidän parisuhteemme ajan pettänyt minua eri miesten kanssa. Joidenkin kanssa vain kerran ja joidenkin kanssa useammasti. Kertoja on 7-vuoden ajalta paljon. Suhteemme päättyi siihen, että hän rakastui toiseen mieheen. Sanoin, että kertoo rehellisesti kuinka monen kanssa hän minua on pettänyt, että saan edes itselleni jonkinlaisen rauhan asiasta. Vastaus oli että se ei minulle kuulu.
Olen täysin hukassa ja tuntuu etten jaksa enää. Minulla on kokoajan olo kuin joutuisin kantamaan 100kg reppua selässä. Helpottaisi varmasti jos olisi joku vanhoista ystävistä kenen luona voisin vielä käydä vaikka kahvilla, edes kerran kuukaudessa, mutta kaikki on muuttunut niin paljon. Voisinhan minä aloittaa uuden harrastuksen ja sitä kautta saada kavereita, mutta en tiedä minkä harrastuksen edes aloittaisi. En haluaisi aloittaa harrastusta vain sen takia, että saan ystäviä, koska olisi vaikea harrastaa jotain mikä ei kiinnosta. Myöskään en koe harrastuksen tai uusien ystävieni hankkimisen olevan kovin realistista kun jo pelkkä kaupassa käyntikin meinaa saada tajun lähtemään. Itsetuntoni on romuuntunut aivan täysin eikä minulla ole kenellekkään mitään sanottavaa. Kuinka pystyt keskustelemaan jonkun kanssa kun ei ole kenellekkään mitään sanottavaa tai ei tiedä mistä puhua?
Tunnen olevani pelkästään roskaa, jotain millä ei ole mitään merkitystä. Monesti olen itselleni sanonut, että pohjalta ei ole suunta kuin vain ylöspäin ja nollasta on hyvä lähteä. Todellisuus iskee siinäkin, ei todellakaan ole. Toivon, ettei kukaan muu joudu ikinä kokemaan tälläistä kuin mikä kohdalleni on osunut, tästä tunnelista ei pois ole pääsyä.
Pitäkää ystävät lähellä, he ovat niitä jotka pitävät pinnalla. Hyvää joulunodotusta kaikille.
Nyt kun suhteemme päättyi olen täysin yksin. Minulla ei ole todellakaan yhtään ystävää tai kaveria. Olen nyt 4-kuukautta vatvonut asioita yksin kotona, puhumatta kenellekkään tapahtuneista. Olen myös työttömänä, enkä pystyisi edes töissä käymään, koska näiden kuluneiden neljän kuukauden aikana en ole saanut nukuttua normaalisti enkä pääse sängystä ylös niinkuin normaalit rytmit vaatisivat. Myös normaalit rutiinit on täysin hukasssa. Sain tietää, että entinen rakkaani oli koko meidän parisuhteemme ajan pettänyt minua eri miesten kanssa. Joidenkin kanssa vain kerran ja joidenkin kanssa useammasti. Kertoja on 7-vuoden ajalta paljon. Suhteemme päättyi siihen, että hän rakastui toiseen mieheen. Sanoin, että kertoo rehellisesti kuinka monen kanssa hän minua on pettänyt, että saan edes itselleni jonkinlaisen rauhan asiasta. Vastaus oli että se ei minulle kuulu.
Olen täysin hukassa ja tuntuu etten jaksa enää. Minulla on kokoajan olo kuin joutuisin kantamaan 100kg reppua selässä. Helpottaisi varmasti jos olisi joku vanhoista ystävistä kenen luona voisin vielä käydä vaikka kahvilla, edes kerran kuukaudessa, mutta kaikki on muuttunut niin paljon. Voisinhan minä aloittaa uuden harrastuksen ja sitä kautta saada kavereita, mutta en tiedä minkä harrastuksen edes aloittaisi. En haluaisi aloittaa harrastusta vain sen takia, että saan ystäviä, koska olisi vaikea harrastaa jotain mikä ei kiinnosta. Myöskään en koe harrastuksen tai uusien ystävieni hankkimisen olevan kovin realistista kun jo pelkkä kaupassa käyntikin meinaa saada tajun lähtemään. Itsetuntoni on romuuntunut aivan täysin eikä minulla ole kenellekkään mitään sanottavaa. Kuinka pystyt keskustelemaan jonkun kanssa kun ei ole kenellekkään mitään sanottavaa tai ei tiedä mistä puhua?
Tunnen olevani pelkästään roskaa, jotain millä ei ole mitään merkitystä. Monesti olen itselleni sanonut, että pohjalta ei ole suunta kuin vain ylöspäin ja nollasta on hyvä lähteä. Todellisuus iskee siinäkin, ei todellakaan ole. Toivon, ettei kukaan muu joudu ikinä kokemaan tälläistä kuin mikä kohdalleni on osunut, tästä tunnelista ei pois ole pääsyä.
Pitäkää ystävät lähellä, he ovat niitä jotka pitävät pinnalla. Hyvää joulunodotusta kaikille.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ole ihan rauhassa yksin vähän aikaa. Opi tykkäämään siitä. Kattele leffoja ja tee kivaa ruokaa. Kyllä se joku kaveri, vaikka ihan uusikin löytyy. Ja mieti. Kuha oot tolpillas ni saat kokea ihastumisen uuestaan, kuha tulee kiva tyttö eteen. Se se on mukavaa. :) Voit koittaa myös etsiä jotain chattiryhmää. Esim. tiede.fi palstalla on yksi Skyperyhmä aluillaan, jos semmoiset jutut kiinnostaa.
Ole kiitollinen et näin on käynyt on mennyt vuosia hukkaan käytä tulevat vuodet toisin yleensä jos seurustelee niin entiset kaverit alkaa tippumaan pois ei sen takia etteikö haluaisi pitää yhteyttä vaan monellakin on ajatus että haluavat olla kahdestaan se. Yhteyden pito jää näin on kertonut moni ,otappas yhteyttä entisiin tuttuihin jos he ei tiedä et olet yksin ,hyvää joulua onnea tuleville vuosille