Pettämisen voi antaa anteeksi

UkkoTampereelta kirjoitti:

luki lehdessä, näin antoi ymmärtää joku "asiantuntija". Entinen vaimoni petti minua enkä ole vielä antanut sitä hänelle anteeksi, enkä tule koskaan antamaankaan. Hän valitti sitä viimeksi tyttärellemme kun oli tyttäreni nuoremman pojan rippijuhlat. Hän selitti silmät vetisenä että kuinka hyvin hänen elämänsä nyt olisi jos hän olisi aikanaan osannut miettiä yläpäällään ja antanut arvoa yhteisen hyvän rakentamisen vuoksi. Nyt hän on yli 5 kymppisenä työtön ja elää vuokrayksiössään työttömyyskorvauksilla, ajaa vanhalla Nissanilla kun työkin pankissa loppui muutama vuosi sitten. Kun olimme avioliitossa niin painoin yhteisestä päätöksestä yrittäjänä älyttömästi duunia jotta saimme pidettyä yllä hyvää elintasoa, kuuluimme oikeastaan ylempään keskiluokkaan. Tunsin jopa usein pistoksen siitä että laiminlyön vaimoani ja tytärtäni olemalla liikaa duunissa. Kun vaimoni ja edesmenneen veljeni yhteinen useimman vuoden kestänyt romanssi paljastui niin mietein pitkään että kuinka hölmö olin ollut kun ollessani verstaalla ja maakunnassa yötäpäivää duunissa, niin "pariskunta" nai muualla kuin kiimaiset kanit. Kesti helvetin kauan sulatella sitä että olin ollut aisankannattaja, ja vielä omalle veljelleni. Ei minun kanttini riittänyt enää nukkua hetkeäkään yhteisessä aviovuoteessa ja asua saman katon alla. Lunastin talomme itselleni ja jäin tyttäreni kanssa siihen asumaan. Minulla on nykyjään erittäin hyvä ja toimiva suhde erään ikäiseni leskinaisen kanssa, riitaa emme ole saaneet aikaiseksi yhteisen seitsemän vuoden aikana kertaakaan. Asumme omissa asunnoissamme mutta vietämme paljon yhdessä aikaa ja matkustelemme yhdessä kun sopivaa aikaa löytyy kummalekin. Yhdessä ulkomaan lomilla ollessa kulut maksetaan puoliksi, silloin kun vietämme kesät mökilläni tai kesäisin venereissuilla kotimaassa halua tarjota ne hänelle. Ostin kolme vuotta sitten uudemman matkaveneen ja hän jopa vaati saada osallistua kustannuksiin, en ottanut rahaa vastaan mutta kerroin hänelle kuinka liikuttunut olin hänen tarjouksestaan, se todella lämmitti. Kun aikanaan tapasimme Tallinnan matkalla ja vaikken ollut puhunut hänelle kokemuksestani mitään niin hän aavisti heti sen että olin joutunut joskus pettämisen uhriksi, hänelle oli käynyt samoin aviomiehensä kanssa. Nyt hän on alkanut vihjailemaan yhteisestä asumisesta ja olenkin ollut siitä jo pidempään kiinnostunut, uskon että se tapahtuu pikapuoliin koska se perustuu kummakin haluun elää yhteisessä kodissa. Sen sanon että jos teistä siltä tuntuu niin ei teidän tarvitse pettäjille antaa anteeksi, anteeksianto on jokaisen henkilökohtainen asia ja kokemus.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä