Osaako joku kertoa mikä on käytäntö, kun ero tulee ja pitäisi sopia raha-asioista? Naimisissa ehdimme olla 16v ja huhtikuusta olemme asuneet eri osoitteissa, vanhempi lapsista vaimon edellisestä liitosta asunut jo useamman vuoden omillaan, nuorempi 16v poika asunut erilleen muutosta asti kanssani. Avioehtoa ei ole. Lapsista ei ole riitaa, mutta raha-asioista näyttää kehkeytyvän pieni kiistakapula. Omaisuutta meillä ei ole muuta kuin auto, jonka ostohinta oli n. 20.000€. Autosta maksamatta vielä n. 2000€. Minä olen opiskellut liitomme aikana yhteensä n.8 vuotta, josta minulla opintovelkaa n.12000€. Opiskelun ohessa olen tehnyt töitä satunnaisesti. Sain opintukea opiskelujen ajan ja olen Kelan mielestä olen tienannut liikaa, joten olen joutunut maksamaan vuoden 2002 tukea takaisin erilleen muuttomme jälkeen n.900€. Nyt aloitin vuoden 2001 tuen takaisin maksun kaikkiaan n1400€. Itse en ole vaatimassa tulevalta ex-puolisolta mitään, nyt hän vaatii että auton pitää tulla hänelle ja lisäksi minun pitäisi maksaa hänelle korvausta, koska hän on elättänyt perhettämme opiskelujeni aikana. Miten jako tälläisessä tapauksessa menisi?
miten jako menee??
epätietoinen
111354
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Lisäyksenä vielä edelliseen sen verran, että auto ja autolaina ovat minun nimissäni. Autolainaa olemme lyhentäneet erilleen muutettuammekin yhteistyössä puolet 50/50, samoin olemme menetelleet autovakuutusten kanssa.
Osituksen lopputuloksen kannalta tuolla ei merkitystä, kuten huomaat kahdessa laskelmassa ... lopussa molempien netto-omaisuudet olivat 3.000 Euroa.
Eroa tällä omistussuhteella on vain siinä, että sinulla velkavastuu säilyy, ja samoin päätösvalta autosta (exä ei voi vaatia sitä myytäväksi, minkä voisi jos se olisi molempien nimissä)
Samoin merkityksetöntä osituksen kannalta kuka vakuutukset maksanut ja bensaa tankkiin laittanut tai lainaa lyhentänyt.
Eli ymmärnkö nyt oikein, että tässä meidän tilantessamme jos myymme auton pois niin myyntitulo menee 50/50 ja opintolainat jäävät minun maksettavikseni jne. Kysyn tätä sen vuoksi, koska vaimo uhkailee tekevänsä loppuelämästäni helvetin ja haluaisin että minulla olisi jotain mihin vedota tilanteen rauhoittamiseksi. Kuulostaa varmaankin hiukan sekavalta, mutta näin uhkailujen ja painostuksen alla ei ajatus oikein juokse ja ei oikein mene yksinkertaisemmatkaan asiat jakeluun.
Vielä llisäystä tähn meidän tilanteeseemme, että vaikka olemme huhtikuusta asti asuneet erillämme niin vasta nyt olemme laittamassa eroprosessin käyntiin.
Osituslaskelmaa antamillasi tiedoilla mielestäni vaikea selittää selkeämmin (ymmärrän kyllä että tässä tilanteessa ajatus ei aina kulje, tuskin kulkisi itsellänikään)... mutta yritetään tarkentaa.
Auto on sinun omaisuuttasi, saat tehdä sillä aivan mitä tahdot.
Velat ... niin auton kuin opintojen rahoittamiseen käytetty ovat sinun, ja niistä vastaat.
Noiden erotuksena saadaan nettovarallisuutesi, mikä on 6.000 EUR
Koska puolisosi nettovarallisuus on nolla, ja osituksen jälkeen niiden oltava yhtäsuuret (tai no, toisen eduksi voi maksaa tasinkoa enemmän tai olla sitä vaatimatta jos niin tahtoo ja kokee oikeaksi) ... sinä maksat ns. tasinkoa exällesi 3.000 euroa (vaikka pankkilainalla, tai auton myynnillä).
Koska ette ole vielä jättäneet erohakemuksen ensimmäistä vaihetta, myös esim. huomenna ottamasi velat olisivat mukana osituslaskelmassa. Eli, jos menet ottamaan velkaa 6.000 (ja pelaat sen totoon) varallisuutesi on nolla ... eikä tasinkoa tarvitsisi maksaa. Noh, todellisuudessa muut pykälät tämän ilkeyden oikaisisivat ... mutta ehkä selventää osittamista prosessina.
Summa-summarum, kun maksat exälle 3.000 euroa homma kasassa ... auto edelleen yksin sinun, ja niin on velatkin. Tässä mielessä kansansuussa oleva sanonta "kaikki menee puoliksi" on hieman virheellinen.
Tosin, jos puolisollasi on velkoja, omaisuutta tms. sen oltava mukana laskelmassa yhtälailla. Irtaimistoa ei ylensä eritellä rahallisesti, vaan jaetaan jokseenkin saman arvoisiin järjellisiin "kasoihin" (mistä sitten yleismaininta ositussopimuksessa).
Ja vielä kerran, sillä kuka hankkinut paremmin, ketä ostanut leipää kaappiin, maksanut vuokrat, jne. jne. ei osituksen laskentaan vaikuta yhtään mitään. Tilanne "jäädytetään" hetkeen kun erohakemus käräjäoikeuden kansliaan jätetty, yhteisestä sopimuksesta voitte osituksen toki myöhemmänkin tilanteen mukaan laskea. Myös lain mukaisesta "kaavasta" saatte vapaasti poiketa, jos sovitaan (mitä painostaminen ja uhkailu eivät todellakaan ole)
Ikävää jos "hopeat kahteen kasaan" menee, toivotaan että olette kaikki muut vaihtoehdot harkinneet ja yrittäneet. Osituksen suhteen laki melkoisen yksiselitteinen, teillä se menee näin :
sinun netto-omaisuutesi: 20.000 - 2.000 - 12.000 = 6.000
vaimosi netto-omaisuus : 0
Maksat tasinko 3.000 euroa jolloin netto-omaisuutenne ovat yhtä suuret.
Jos auto ja velka molempien nimissä, niin sitten näin .
sinun netto-omaisuutesi: 20.000/2 - 2.000/2 - 12.000 = -3.000
vaimosi netto-omaisuus : 20.000/2 - 2.000/2 = 9.000
Nyt puolisosi maksaa sinulle tasinkoa 6.000 euroa jolloin netto-omaisuutenne yhtä suuret.
Sillä ei ole mitään merkitystä kumpi avioliitossa on toista "elättänyt" (siitähän avioliitossa mm. on kyse), tai mitä tukia maksettu ennen erohakemuksen jättämistä (minkä jälkeen hankittu omaisuus tai otetut velat eivät ole avio-oikeuden piirissä).
Eli, jos rouvasi hankalaksi ryhtyy ... niin voit kertoa että lain mukaan voit maksattaa hänellä tasingon kautta puolet opintoveloistasi!! Eipä ole tainnut sitä ottaa huomioon.
M36, pieni info muuten asialliseen vastaukseesi..
"Sillä, kumpi avioliitossa on toista "elättänyt", ei ole merkitystä."
Ikävä kyllä sillä on, mikäli erotilanteessa toinen heittäytyy hankalaksi. Avomieheni, joka on eronnut 3 vuotta sitten, käy edelleen oikeusasteissa riitaa ex-aviopuolisonsa kanteesta perheen elatuksesta. Nimittäin on olemassa joku vanha laki, jossa toinen voidaan eron jälkeen velvoittaa korvaamaan tasapuolisesti "maksamatta" jääneitä perheen elatuskuluja. (huom, kyseessä ei ole elatusmaksut lapsista, niitä ei ole)Eikä elatusmaksu "köyhemmälle" puolisolle, sellaistakaan ei ole. Tässä tapauksessa avioehto oli olemassa, varakkaampi puoliso siis vaatia korvauksia epätasapainossa olleesta elatuksesta. (mies opiskelija 10v avioliiton aikana n. 4 vuotta)
Pari kuukautta sitten täällä aiheesta keskusteltiin paljonkin, ja ennakkopäätös lakipykälineen löytyi myös.
Yleensä kyse avioehdon kohtuullistamisesta (jonk arvaan kuvaamassasi tilanteessa olevan kyseessä), eli esim. pariskunta solmii avioehdollisen liiton, miehellä talo joka nimissään. Hän opiskelee 10 vuotta, jonka ajan nainen palkkatulollaan ylläpitää taloa ja perhettä ... eroavat, talo jäisi miehelle. Tässä tapauksessa avioehdon kohtuullistaminen olisikin mielestäni oikeudenmukaista. Mutta tästähän ei alkuperäisellä kirjoittajalla ole kysymys, avioehtoa ei ole.
Toinen on velvollisuus osallistua perheen elatukseen (ellei lapsia, siis puolison) myös harkinta-ajan kuluessa. Tämän opin vasta äskettäin yo. keskustelussa kun oikeuden päätöstä luin.
Olen kyllä nyt sitä mieltä että hommaat kunnon juristin ja annat hänen hoitaa asian,näin minäkin tein ja olen nyt aika vahvoilla exääni nähden, hän kiukuttelee omaisuudesta joka on minun ja meidän avio-onni kesti alle viisi vuotta niin hän ei ole millään lailla tasavertainen minun omaisuuteeni. jos olisimme olleet yli viisi vuotta niin hänellä olisi ollut oikeus kaikkeen,myös minun omaisuuteeni. tästä viisastuneena,en enään naimisiin ilman avio-ehtoa!!
Kun pari minuuttia sitten kirjoitin osituksen kohtuullistamisesta millä poiketaan avioehdon kirjaimellisella tulkinnalla saatavaan tulemaan ... niin tässä tapauksessa kohtuullistamista sovellettiin avioehdottoman osituksen "nettovarallisuus laskennalla" saatavaan tasinkolaskelmaan (perusteena ns. lyhyt avioliitto)... ja jälleen aivan oikein.
Teidän omaisuutenne on niin mitätön, ettei siitä kannata kiistellä.
Periaatteessa, miehesi vaatimukset ovat kohtuuttomia, hänen kuuluisi ottaa osa opintolainastasikin.