Itsekeskeinen mies

Kyllä sun täytyy todella paljo rakastaa tuota miestä, jos vieläkin asut hänen kanssaan! Minä laittaisin jo meneen...

Mistä sinä olet löytänyt noin äärettömän itsekeskeisen ja juntin miehen.
Sinun on täytynyt evätä monta kunnon miestä löytääksesi noin suuren luupään. No, olet onnistunut täydellisesti valinnassasi joten miksi täällä purnaat ja edes epäilet valintaasi?

Mistä naiset aina löytää tuollaisia paskoja miehiä jotka ei naista ota huomioon. Minä olisin paljon parempi mies, vaikka ostaisin ruokailuvälineitä niin ne olis yhteisessä käytössä eikä missään eri kaapissa. Minulle ei ole väliä missä hyllyllä omat vaatteeni ovat, nainen saisi päättää siitä, en tarvii kun yhden hyllyn shamppoille ja muille tuotteille. Kyllä sulla tulee olemaan vaikea elämä tuollaisen miehen kanssa.

Minä potkisin tuollaisen idiootin niin pitkälle, että Siperiassa on nähty täydenlento.

Eipä tuohon muuta voi sanoa, kuin niin on!

No. Miksi olet hänen kanssaan. Et voi häntä muuttaa. Eli joko hyväksyt hänet sellaisenaan kuin hän on tai sitten etsit ittelle uuden kämpän.

Olen samaa mieltä kuin lähes kaikki muutkin jotka tähän ovat vastanneet. Jos olet puhunut miehelle eikä siltikään tajua itsekeskeistä käytöstään niin minä laittaisin vaihtoon. Ei tuossa parisuhteessa mies ihan hirveästi toista ihmistä ajattele.

Tuollaisessa parisuhteessa ei voi elää. Tukehtuu, kurkkua kuristaa... Kannattaa tarkasti miettiä ennen yhteenmuuttoa. Oli varmaan ilmassa varoituksia, kuten se että jouduit kaikki kalusteesi tuhoamaan, mutta et vaan kuunnellut niitä huumassasi. Nyt on aika tehdä korjausliike.

Ja sinä olet tämän kanssa syystä että..............?

"Naiset aina rakastuu renttuihin. Miten meidän kunnon miesten käy..." Turha valittaa muille sokeuttaan.

Noh sulle Ap on selkeesti sattunut huti miehen suhteen. Pahoittelen mut aina voi korjata mokansa. Eli kimpsut kasaan ja omaan kotiin! :)
Joskus törmää ihmiseen joka esittää muuta kuin onkaan oikeasti ja se esitys loppuu kun muutetaan saman katon alle. "nyt on nalkissa" Tätä tapahtuu naisten puoleltakin yhtlailla..

Silti kun noin kurjasta tilanteesta pääset pois lopulta, ei se hetki lähes tyhjässä uudessa kodissa tunnu niin pahalta mitä nyt kuvittelet.
On kokemusta. Pari kk patja lattialla ja ihanat tyynyt, peitto lohdutti laadukkailla petivaatteilla aikoinaan. Saipahan hiljaksee sisustaa alusta lähtien. Heh.
Kahdesti olen lähtenyt ja jättänyt omaisuuteni tahi yhdessä hankitut huonekalut, kodinkoneet toiselle. Oma itsekunnioitus ja mielenrauha oli maallista arvokkaampaa. (toki arvokkaammat maljakot ym otin mukaani)

Surullisinta on se toisen tarve esittää.
Voi mennä muutama vuosikin ja silti toinen muuttuu muuksi yhteenmuuton jälkeen.
Eli aina ei ajan kanssa tutustuminenkaa ole tae mistään.

Silti voimia ja parempaa tuuria uuteen elämään! Kyllä ne asiat hoituu kun ei jää märehtimään ja ole itsekkään ihmisen kynnysmattona. :)

Se mies ei oikeasti tykkää sinusta. Sillä on vaan tarve olla jonkun sellaisen kanssa, jolle voi tehdä mitä vaan ja se siinä kuitenkin on, eli saa kiksejä siitä, että sinä selvästikin tykkäät siitä niin paljon, että kestät mitä vaan. Ihan sairasta.

Toi tulee vain pahenemaan vuosien myötä. En tiedä miten kauan seurustelitte ennen tätä yhteenmuuttamista, mutta ei ilmeisesti tarpeeksi kauaa. Kyllä tuollainen luonne pitäisi tulla esiin vaikka ei yhdessä asuttaisikaan, jos vaan riittävän kauan toisensa tunnetaan.

Tuo tahallinen aamuherätteleminen on jo silkkaa ilkeyttä. Ja tuohon se ei jää, voit olla varma. Mitähän jos nyt kuitenkin alkaisit harkita sitä pois muuttamista. Eihän sun siitä miehestä erota tarvitse, jos se sulle on kauhean rakas, mutta yhteinen talous ja asuminen ei tunnu sujuvan. Sanoit, että jäät tyhjän päälle, mutta en usko. Huonekalut ei voi olla mikään kynnyskysymys tässä, niitä tosiaan saa kirppareilta ja kierrätyskeskuksista ihan pieneen hintaan eikä kai ne sun entisetkään nyt niin arvokkaita olleet, kun kerran suostuit ne hävittämään.

Lukiessani juttua, mieleeni tuli äidin helmoista suoraan muuttanut, mieleltään teini, ja muutoinkin kypsymätön, ja joissain asioissa "haasteellinen". Eli ei ihan normikaveri.
Se nyt varmaan kertookin kaiken oleellisen.

Mulla on ihan sama kokemus meneillään! Omassa kodissaan oli niin kova siivoamaan jne mutta täällä yhteisessä ei viitsi edes kahvikuppia/ruokalautasta viitsi kantaa olkkarista keittiöön (syö yleensä sohvalla, sentään hakee ruoan kattilasta...). Ei pyykkää (edes omiaan, perustelu ettei osaa lajitella?), ei imuroi, heittelee likaiset vaatteet ja sukat lattialle missä saavat olla kunnes joko vien pyykkiin tai kasvavat kiinni lattiaan...
Mä oon katsellut tätä touhua nyt puolisen vuotta ja koska pyynnöistäni huolimatta muutosta ei ole tullut, äijä saa lähteä. en tiiä kerronko sille tänään vai ensi viikolla, mutta päätös on nyt tehty. Mamma saa alkaa taas passamaan poikaansa. Mä haluan aikuisen miehen ja aikuisen suhteen. Kumpikin käy töissä niin eikös kumpikin voi tehdä jotain kotitöistä.