En tahdo tätä elämääni tällaisena tai ehkä minkäänlaisena. Lasten vuoksi pinnistellään joulu, en halua lasten jouluriemua pilata. Yritetään, vedetään teatteri päälle ja odotetaan taas kauhulla kaiken pysähtymistä, omia tyhjiä ajatuksia. Tunteet kaikkeen olen yrittänyt jäädyttää, ontto olo, täysin ulkopuolinen olo. Mietin, että elämässäni olen jo paljon saavuttanut ja paljon hyvääkin kokenut, ehkä jo riittävästi? En halua enää kokea tätä kaikkea paskaa fiilistä, kaikkea pinnallisuutta. Millään ei oikeasti ole merkitystä, olisikohan muidenkin parempi kokonaan ilman minua. Tyhjiä vain ystävällisyydessä lausuttuja sanoja muilta, ilman suurempaa välittämistä. Yksinäisyys, keskellä kaikkia, eikä vain joulun aiheuttama. Ei jaksa.
En jaksa enää
kyynelsilmä
37205
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Jos seuraava elämä olisi parempi? Mutta sitä ennen pitää poistua nykyisestä. Mee joulukuuseen roikkumaan koristeeksi. En mää nyt muuta keksi enään.
Vietä ensi vuosi miettimällä sitä, mitä oikeasti haluat elämältäsi ja sitä, mikä on todella tavoittelemisen arvoista. Ja kun seuraava joulu lähestyy, niin ala toimimaan sen eteen, mitä haluat elämältäsi.
Samalla mieti, onko elämäsi nyt todella niin kauheaa, vai odotatko vain liikaa jo valmiiksi pettyneenä?
Mieti myös, onko sinulla jotain annettavaa pelkkien vaatimusten lisäksi.
Hei sinulla. Mitähän sanoisin.
Onko se elämää
Hei vaan juttuhaluiset
Olet eksyksissä itsestäsi! Suoritat ja elät elämääsi aivan kuin ulkopuolelta käsin. Suoritat äitiyttä. Suoritat elämää. Elät elämää siten miten sinun on ohjelmoitu elämää. Tiedätkö kuka sinä oikeasti olet tämän kuoren alla? Onko sinulla koskaan ollut aikaa tutustua aitoon omaan itseesi?
Olet väsynyt ja kyllästynyt tyhjään elämään, tyhjään oloon sisälläsi.. Tämä olotila kertoo, että nyt on muutoksen aika. Aika lähteä etsimään jotain enemmän elämään. Se matka on itsetutkiskelun matka. Sen voi aloittaa vaikka lainaamalla kirjastosta kirja, joka puhuttelee omaa sisintä. Lapsuudessa ne juuret ovat, joten tähän aiheeseen liittyvä kirja voisi olla hyvä.
Erilaiset kehohoidot voivat myös olla hyvä keino päästä sisälle omaan kehoon ja kaikkiin niihin tunteisiin, jota olet sinne elämäsi varrella pakannut. Rosen terapia on erinomainen keino oppia tuntemaan itseään ja tunnistamaan tunteitaan ja tarpeitaan.
Kaikilla meillä on kehossamme tukahdutettuja tunteita, jotka on hyvä päästä vapautumaan. Kun sisäinen lapsi alkaa ilmaista itseään, niin voi olla aluksi yllättävää ja jopa pelottavaa, että mitä kaikkea olemme elämän aikana sisäämme sulloneet. Tunteet alkaa voimistua sekä negatiivisella että positiivisella tasolla. Kehosta voi vapautua syvää itkua, joka ravistelee kehoa. Mutta myös ilon tunteet voivat olla todella syviä ja ihania ja ilman mitään ulkoista syytä.
Sinun olosi kertoo, että elämässäsi on muutoksen aika. Entinen elämä ei enää tyydytä, vaan kaipaat jotain uutta elämääsi, mutta et vain tiedä mitä se on. Sinun kaipuusi on henkinen kaipuu. Se kaipuu on meissä olevan jumalallisuuden kaipuu. Jumala on meissä oleva rakkaus, rauha ja ilo. Se on ainoa, joka antaa meille todellisen tyydytyksen.
Olet saavuttanut elämässäsi asioita ja sinulla on ilmeisesti ulkoiset asiat hyvin. Näe myös se hyvä mikä elämässäsi on. Älä tee hätiköityjä päätöksiä (esim älä eroa) vain sen takia, että olet itse hukassa elämästäsi.
Voin olla toki hukassa, mutta ei tämä mikään hetkittäinen olotila ole. Se on vain pahentunut ajan myötä. Ihan tarpeeksi olen opuksista oppeja hakenut, mietiskellyt, kumppanin kanssa terapiassa käyty, yksin terapiassa käyty. Totta, elämä ei voi jatkua näin. Parisuhteen päättymisen myötä, ero ei minua niinkään pelota. Tässä on niin montakin muutakin asiaa elämässä pielessä. Joo varmaan suoritan niinhän me kaikki, mutta en tahdo enää mitään tällaista joka on pelkkää paskaa. En tiedä, en minä paljoja muutenkaan vaadi, mutta jossakin tulee vaan raja vastaan.
Olen aina ollut tietyssä määrin uskovainen, mutta en minä jumalasta mitään asioiden selittelyä tilanteeseen halua. Ehkä tämä on sitäkin, että on aina tottunut pärjäämään yksin ja jos pikkasen on uskaltanut muihin turvautua niin aina on tullut nenille. Ehkä yksinäisyys liitossakin on saanut kaipaamaan hellyyttä, läheisyyttä, mutta uskoa sellaisen saamiseen keneltäkään ei enää oikein ole.
No eikö sitä hellyyttä ja läheisyyttä saa ihan siltä omalta ukoltasi. Kun olet ihminen ihmiselle, etkä vain paasaa ja pidä meteliä, niin sieltä se liittokin lähtee korjaantumaan. Tuo on varmaan tyypillistä parisuhteissa, kun elämä on pelkkää riitelyä ja toistensa nälvimistä, seksiä ei ole ja ei oikeen kehtaa pyytääkkään, kun on just se toinen haukuttu paskaks siinä ohessa. Oma asenne ja teot ensin, sitten katsoo miten asiat lähtee kehittymään.
Mitä enemmän tuijotat omaan napaasi ja mietit mitä "syvempää merkitystä" elämältäsi haluat, sitä varmemmin olet onneton ja kuten kaikki viisaat tietävät, se itseen keskittyminen ja kaikkinaien itsekkyys ei tuo onnea vaan se, miten kohtelet muita ja miten voit oll hyödyksi lapsillesi.
Se, että kuvailet "teatterin jatkuvan " on oma ajatuksesi, johon tunteesi perustuvat. Entä jos et ajattelisi enää noin vaan niin, että haluat hyvää lapsillesi ja hyvän parisuhteen. Tämä on aivan toinen lähtökohta kuin tuo itkuvirtesi !
Lapset ovat hyvä syy jaksaa eteen päin.
Oltko mies vai nainen?
Hyvää joulua kyynelsilmä,voimia sulle!
Lämmin syli
hellät kädet silittävät hiuksia
kello seinällä hiljaa tikittää
anna tunteiden tulla
ja mennä
kyynelvuot
ja naurupurot
pieni ja hento ote
missä kuljetkin
Rakkaus kanssasi.
Eipä ole lämmintäsyliä. En halua enää sitä ailahtelevuutta elämään. Teen mitä tahansa, aina päin persettä. En vaan jaksa. Lähtö edessä, toivottavasti ei riitaisasti, sillä en jaksa. Lapset ainoa syy ylipäätään jaksamiseen, eikä murrosikäiset siihenkään helppoja.
Ennemmin kaikki muu kuin ero,asumuserossa ollaan. Se että patoumat saat jotenkin auki,on se juttu. Minäkin tein väärin kaikki,ei tämä yksinolo ratkaise mitään. Ajattelen,että jollakin menee vielä heikommin,,,,
Mielialaa ei voi pakottaa muuttumaan. Voit tehdä kuitenkin sellaisia aisoita joita rakastat, joista nautit niin että mielialasi kohenee.
Luonnossa liikkuminen auttaa minua. Olen käynyt pohjalla ja sieltä ylös nouseminen oli aluksi raskasta, hidasta ja vaivalloista, mutta ne ajat opettivat kaikkein tärkeimmän: Luota, ole hyvä itsellesi, määritä itse oma polkusi niin kykenet rakastamaan ja kunnioittamaan itseäsi ja muita.
Hähä, mitä kunnioittamista muka sinussa on?
Kun omaa elämääni lukisin. Lopulta tajusin, että elämä on pieniä asioita ja kokonaisuus on oman itseni iloisuus. On yhden tekevää, mitä muut siitä ajattelevat. Olen juuri sellainen kun olen, enkä halua olla sellainen kun muut haluavat. Se antoi minulle luvan elää omaa elämääni. Suhteessa kipuilen yhä, sillä oletettavasti törmäsin väärään tai sitten en ole oikeasti suhde ihmisiä.
Olen ajatellut asioita itse sitä kautta, että elämähän on kokemus. Siihen kuuluu kaikenlaisia tunteita ja tapahtumia. Perheellisenä pidin myös itse kulissia pystyssä lasten takia. Nyt sillä ei ole enää väliä, sillä lapset pärjäävät jo paremmin itse ja keskityn muuhun. Aina sitä kaipaa ihmistä joka olisi lähellä ja rakastaisi, mutta niin ei ole minulle tapahtunut. Se ei haittaa minua. Sattuu kyllä välillä kovasti, mutta se menee ohitse. Katsonkin elämää ulospäin. Kun avaan oven, aukeaa maailma kokonaisuudessaan. Kun tulen kotiin, tulen lepäämään, turvakolooni ja suoritan rutiinit.
Se on elämää. Ajattelen nykyään syvällisemminkin uskonnollisesti asioita. Se auttaa kokonaisuuden hahmottamisessa.
Kuitenkin, oli kiva lukea kirjoituksesi ja niin tutulta se tuntui. Täysin samanlaisia ajatuksia ja kokemuksia. Jos näksin sinut jossakin, halaisin sinua, jos tietäisin että se olet sinä. Uskon lisäksi että meitä on monta samanlaista ihmistä. Ihmisiähän ei loppupeleissä ole kun kymmenkunta erilaista peruspersoonaa. Paljonko kutakin persoonaa on, on varmaan alueellinenkin asia. Johonkin on voinut kasautua jonkin sortin sosialistia enemmän kun toiseen alueeseen.
Oletko sinä eronnut, kun puhut niin kokemuksella? Itse olen suhdeihmisiä kyllä. Tunnen itseni kyllä hyvin, mutta eipä auta nyt tässä.
Sitä eroa ajatellessa jää näkemättä kokonaisuus ja huomaamatta mitä se elämä jatkossa merkitsee.
Kun pienten lasten vanhemmat eroavat, tuo se jatkossa monta ikävää asiaa eteen.
Eroa ajatellessa saattaa kaikki tuntua tyhjältä ja elämä mitättömältä. Mikä siinä sitten onkin ajatukset saanut tähän. Kun todella erotaan, tulee esiin valtavat muutokset, oma sisin on hajalla ja ei tiedä eikä näe mitä tekee ja mitä se vaikuttaa, tulee tehtyä ne elämän suurimmat virhearvioinnit.
Kaikkein suurin asia kuitenkin on todellisuus, että pienet lapsesi ovat todella poissa, sitä tyhjyyttä minkä asia tuo, tuskin tulee ajateltua.
Kun ainakin joka toinen joulu he ovat poissa, se on vaikea paikka, vaikka kuinka olisi uusi kumppani siinä vierellä, hän ei koskaan voi korvata tätä asiaa. Pian koittaa aika, että lapset ovatkin jo omillaan ja takaisin et koskaan saa noita menetettyjä jouluja tai muutakaan.
Ero on todella karmea asia ihmisille ja aivan liian helpolla annetaan periksi, etsitään niitä uusia, ajatellen siten saatavan parempaa, kuitenkaan se ei poista tulevia murheita, jotka ero aiheuttaa.
Useimmiten ne eron syyt ovat ihan siellä omassa päässä, eivätkä puolison aiheuttamia, kun sen oman ajatusmaailman saisi rukattua, niin saisi elää todella perhe-elämää.
Kun ymmärtäisi sen, että nuoruutta ja menevää elämää ei voi elää jatkuvasti, ihmisen pitää kasvaa ja elää omaa elämäänsä, ei lööppien mukaista ja kaupallisuuden edustamaa eliitti elämää, Eihän se ole todellista, vaan luotu mielikuva, josta rahastetaan ja useimmilla meillä ei ole varaa edes moiseen rehvasteluun.
Voin sanoa, että yksikään joulu eron jälkeen ei enää ole ollut todellinen joulu, poissa on jotain hyvin arvokasta ja lapset eivät koskaan saa sitä kunnon perhejoulua. Kyllä taaskin illan puhelu toi sen esiin. Kun lapsi puhelimen ääressä viettää jouluaaton, odottaen sen toisen vanhemman ja isovanhempien yhteydenottoa, sen tunti kuinka oli odotettu ja nousi mieleen kuinka lapsi olisi halunnut olla myös täällä toisen vanhemman luona, jäin miettimään, miten sirpaleinen hänen elämänsä onkaan, kahdeksi kun ei voi revetä ja aina puuttuu osa kun toisen luona on. Millaisen joulun hän pystyy luomaan omilleen aikanaan, jään ajatuksiin.
Luuletko, että en todella ole miettinyt tuota lasten puuttumisen tuskaa osana joulunajasta, monestihan lapset ovat osan joulusta toisen luona ja osan toisen luona, mutta jos tilanteemme on jo nyt sellainen, että on aivan helkuton paha olla ja negatiivinen ilmapiiri myrkyttää kaiken, puolisolle on myös annettu mahdollisuus toimia asioiden eteen. Jos jo nyt tuntuu etten tässä tilanteessa pysty olemaan niin en näe muuta vaihtoehtoa kun eron. Tietysti asiat voi mennä aina pahempaan suuntaan eron jälkeen ja lasten näkemättömyys vielä pahemmaksi, mutta en minä tässä ilmapiirissäkään tynkää heidä kanssa olla, muutamiin silloin kun puoliso on mualla. Mutta jos siis pahemmaksi menee niin llhduttaudun kyllä sillä, että olenhan minä jo elämäni aikana paljon kokenut.
Tiesin kaikki nuo paskat asiat mitkä jo mainitsit ja uskon oivasti loppuelämän loputtomaan yksinäisyyteen. Kyllä se tällä tuurilla niin olisikin.
Joillain on tapana keksiä itselleen mielipahaa ja nähdä asiat huonommin mitä ovatkaan.. Ehkä liian helpolla, itsestäänselvästi tullut perhe lapsineen jne. Ei osata enää arvostaa niitä.
Terveyskeskuksen kautta psykologille tai yksityisten palvelujen kautta, suosittelen. :)
Kaikki on tietysti suhteellista.
On paljon konkreettisesti yksinäisiä, jotka eivät tahdostaan huolimatta ole saaneet perhettä tai ovat menettäneet ne asiat. On paljon ihmisiä ilman lähimmäisiä, jotka eivät kuvittelisi sanoista muuta kuin ovat. Eihän sitä ymmärrä jos ei ole kokenut.
En ole kokenut itsekään mutta lähellä ollut menettää kaikki. Jotain on menetettykin ja sekin riitti aukaisemaan silmät.
Oma asenne merkitsee paljon. Kaikkea ei voi muuttaa mutta useimmiten paljon auttaa se kuinka itse suhtautuu esim.puolisoonsa ja elämään ylipäätään.
Yritän tuntea empatiaa heitä kohtaan, jotka eivät osaa arvostaa sitä mitä heillä on ja nähdä kuinka paljon se onkaan verraten moneen heikommin pärjänneeseen. :(
Olen yksin nytkin. Niin lapset nukkuu ja toinen onneksi poistunut ei enää siträyhää kestäisikään. Tiedän olen huono kun en jaksa siinä lasten ja isänsä välissä olla. Seitsemän joulua sitten, tuo ahdistus ja joulun kaameus iski. Aikaisempana jouluihmisenä, joka iloitsi aina joulusta sai nuo tapahtumat muutoksen. Haluan antaa muille hyvän joulun, itse en ole sen jälkeen joulusta pystynyt nauttimaan, ehkä hetkittäin. En kuitenkaan muilta voi viedä jouluiloa, ehkä heidän olisi parempi ilman minuakin.
Ikävää sekin, että pitäisi jaksaa toisen kanssa sitten alkaa sopia lasten hoitojutuista. Välillä tosiaan tuntuu, että kiva kun ei olisi tavannut koko ihmistä koskaan ja olisi lapset tehnyt jonkun muun kanssa.
Sama ajatus minulla ja olen isä. Ei tunnu joululta. Mietin ja miettinyt sitä terapiaa hänelle,mutta kieltäytyy ja minulle myös. Minä en ole vastaan , jos apua saa. En haluaisi menettää, sitä jota rakastaa.
Ei ole terapia meillä auttanut, mutta toivottavasti teillä auttaa.
Kannattaisi ottaa ne omega3-kapselit. Aivot tarvitsevat ravintioa siinä missä muukin kroppa. Muuten eivät toimi kunnolla. Ihan selvä ravitsemusvaje.
Etsi hänet käsiisi jolta sait huolenpitoa ja hellyyttä.
Hiljaisuudesta huolimatta hän ajattelee sinua.
Hyvä rouva Kyynelsilmä, täysin en saa konkreettista tietoa, mikä elämässä on pielessä. Pettääkö miehesi, juoko hän, oletko muuten hylätty, onko mies ilkeä?
Onko ympäristössä jokin muu seikka, joka ahdistaa ja tekee elämän elämättömäksi.
Toivottavasti hiukan raotat salaisuuden verhoa, missä on se oleellinen epäkohta, joka saa aikaan kyynelvirran.
Jokin sisälläsi etsii ulospääsyä, olisi valaisevaa tietää, miten elät arkesi, siis konkretian tasolla.
Ehkä silloin myös hyvät neuvot osuvat paljon oikeampaan, kun tiedämme, mistä yleensä on puhe ja kyse.
Parahin marga-Reeta. Purin tänne vain pahaa oloa ja ajatuksia ja kyllä todellakin apealla mielellä olen. Ajatukseni on kuitenkin se, että en halua lisätä omaa pahaaoloani kirjoittamalla tarkempia juttuja ja toivomalla vastauksia, jotka vain lisäisivät pahaa oloa. Omat kirjoituksesi ovat kyllä olleet hyviä, oletpa sitten nainen tai mies? Kiitos, että välität.
Olen nainen, jo ikääntynyt, terve, harrastava, liikkuva, perheellinen, mutta en vanhus.
Kiitos sinulle sanoistasi!
Pahan olon alkujuuri olisi hyvä selvittää.
Voin lohduttaa sinua, että suurten kriisien läpikäymisen ja ikääntymisen, vuosien myötä asiat saavat toisen näkökulman. Tällä hetkellä merkittävät asiat tuntuvat kymmenen vuoden päästä aivan merkityksettömiltä. Useimmille käy niin.
Asioita joita nyt et huomaa merkityksellisiltä, ovatkin vuosien päästä katsottuna todella tärkeitä.
Aina kannattaa tähdätä tulevaisuuteen, eteenpäin ja siihen, että tunnelin päässä löytyy valoa. Mikään ei kestä ikuisuutta. Kaikella on alkunsa ja loppunsa tässä ajassa.
Pahan olon lievittämiseen on viisasta etsiä helpotusta, pientäkään väheksymättä. Helpotus voi löytyä muista asioista, ei ongelmien ratkomisita, vaan uusista, rikastuttavista löydöistä arjessa.
Ota joka viikko haltuusi yksi päivä pyhitettynä juuri sinulle, jolloin annat luvan tehdä kaikkea hauskaa, mikä vain tulee mieleesi. Siis rakentavaa hauskaa.
Järjestät, jos mahdollista, kaikkea hemmottelua itsellesi, vapaata liikkumista, ystävien tapaamista, hierontaa, kampaajalla käyntiä tai muissa hoidoissa käyntiä, ihan mitä vain.
Usein pahaan oloon liittyy syyllisyys, joten omalle päivällesi järjestät vapauden itsesyytöksistä. Omalla päivälläsi pidät itsesi prinsessana, joka kehuu itseään kaikesta onnistumisesta ja myös epäonnistumisesta. Hienosti epäonnistuttu! Eikö niin, taito se on sekin?
Vaikka olisi joissain asioissa paha olo, joissain toisissa voi havaita nautintoa. Näistä hyvän olon tunteista pidä itsepintaisesti kiinni.
Kun en tiedä tilannettasi tarkemmin, en voi enempää "neuvoa".
Joskus paha olo on viesti sielulta, että on muutoksen aika elämässä, että on aika elää toisin ja aika löytää elämäntehtävänsä uudelleen.
Tiedän, että antamillani tiedoilla on vaikea neuvoa. Kyllä tuota pahan olon syytä on etsitty ja tiedetäänkin osittain ja ratkaisua on haettu. Olen myös kokeillut kaikkia noita keinoja mitä mainitset tuossa ja tottahan ne hetkellisesti auttavat, mutta eivät niihin kotona olevien ongelmien pääsyihin. Olet oikeassa, että elämä pitää järjestää toisin ja vanhasta luopua. Itse kuulun niihin ihmisiin, jotka on vaan kasvatettu niin että avioliitot säilytetään. Toisaalta, kun lähimmäiset ovat huomanneet missä tarvon niin yllätyksekseni hekin ovat asialle olleet suopeampia.
Älä ap ryve itsesäälissä.Monella asiat aikas paljon huonommin kuin sinulla.Mieti mitä kaikkea sinulla elämässä ja mistä voit olla kiitollinen.Suuntaa itsesi valoa kohti, tarkoitan elämänvaloa ja pidä lippu korkealla.Niin tässä on muidenkin pitänyt tehdä.Ajattele lapsiasi
Lapsen silmin katsottuna. Lapsuuteni koti oli hyvin riitainen. Vanhempani haukkuivat toisiaan ja toistensa sukua päivittäin. Joskus eripura sa myös fyysisiä muotoja.
Jouluaatto oli "pakkorauhan" aikaa. Kuitenkin jo hyvin pieneä aistin sen pidätellyn ilmapiirin. Ollaan riitelemättä kun on joulu. Tuntui tuokin ahdistavalle.
Sitten joulupäivänä repesi normaali meininki päälle.
Itkin lukuisia kertoja kun en voinut välttyä kuulemasta vanhempieni toistensa törkeää sättimistä. Muutaman vuoden ajan epäilin sitä, että olenkohan lainkaan heidän lapsensa. Joskus kuulin myös olevani syyllinen heidän kurjuuteensa siten, että isäni mainitsi, että jos minä en olisi syntynyt niin hän olisi jättänyt äitini. Sitä ei ollut tarkoitettu minun kuultavakseni.
Lapsuuden onnelliset joulut? Minulla ei ollut sellaisia. Ensimmäinen, hyvä jouluni oli kun 17-vuotisena pääsin joulupyhiksi paperitehtaan jouluremonttiin tekemään pitkiä työpäiviä.
Heti vapaaentoisen intin jälkeen oli helppo vaihtaa valtakuntaa.
Oman turhautumiseni ja masennukseni sain unohdettua kun ostin vesivärit ja akryylivärejä ja vetelin tukevalle pahville ja maalauspohjalle tunteeni väreinä. Nämä tunnepurkaukset helpotti hetkittäin.
Eiköhän ne kulissit synny siitä, että ne tehdään ja vielä itse pidetään pystyttä?
Sen verta voinen avata ja purkaa ajatuksia, kun ehtinyt tuumaakaan taas, että vuosien aikana miehen perusnegatiivisuus ja asioista räyhääminen ja lasten kanssa kinastelu on syönyt vähitellen energiani ja voimani. Samoin vähitellen hiipunut se positiivisuus, joka itselleni luonteista. Samat asiat huomattavissa lapsista. Ollaan yritetty vaikka mitä, mutta itse en voi toista muuttaa enkä toisen puolesta toisin toimia. Ehkä olen sitten liian heikko ja herkkä, mutta en voi elää elämääni negatiivisena. Sanotaan, että ihminen masentuu silloin, kun ei näe asioissa toivoa, ei näe toivoa ja mahdollisuutta paremmasta. En pysty enää pitämään toivoa yllä tässä suhteessa. Olen pahoillani, hän tietää ja ehkä ymmärtää jos on minusta koskaanvälittänyt.