Sotamarsalkan uudenvuodentervehdys joukoille 1942
Tänään, uuden vuoden ensimmäisenä päivänä lähetän tervehdykseni teille, sotilaani, jotka talven pakkasessa, tuiskussa ja tuulessa rakennatte isänmaan tulevaisuutta Kannaksen rajalla, Syvärillä, Äänisen rannoilla ja Vienan korpimailla, ilmassa, merellä ja meren luodoilla. Minä tervehdin myös teitä, Suomen miehet ja naiset, jotka seisotte armeijan tukena yksimielisenä kansana ja kotiseudulla kukin paikallanne uutterasti työskennellen.
Päättynyt vuosi on kansamme historian merkillisimpiä. Kun vuosi alkoi, oli maa silvottu, mutta kansa murtumaton, Ahtaampien rajojensa sisällä se oli ryhtynyt uudelleen rakentamaan sitä, minkä talvisota oli hävittänyt. Olimme katkeria sen vääryyden vuoksi, joka meitä oli kohdannut, kun meiltä Moskovan rauhassa oli riistetty kallis osa maatamme. Mutta siitä huolimatta tahdoimme vain rakentaa meille jäänyttä maata rauhassa ja rauhan aseilla. Suomi ei ollut koskaan uhannut kenenkään rauhaa, eikä uhannut nytkään, vaikka olimmekin joutuneet häikäilemättömän saaliinhimon kohteeksi.
Mutta sittenkään me emme saaneet olla rauhassa. Vihollinen hyökkäsi jälleen maahamme ja pakotti meidät taas tarttumaan aseisiin, puolustamaan rajojamme ja kotejamme. Kansamme nousi yksimielisenä, tietoisena siitä, että meidän on seistävä ja taisteltava sillä paikalla, mihin Luoja on meidät asettanut.
Meidän aseemme olivat nyt terävämmät ja vahvemmat kuin edellisellä kerralla. Armeijamme talvisodassa viholliselta valtaamat aseet kääntyivät hyökkääjää vastaan. Me kykenimme iskemään entistä lujemmin. Ja ihme tapahtui! Se isku, jota vihollinen oli perusteelisesti valmistellut meidän maamme lopulliseksi tuhoksi, kääntyi sitä itseään vastaan. Suomen armeija tempaisi aloitteen käsiinsä. Taajaan seurasivat toisiaan meidän voimakkaat hyökkäysliikkeemme, ja ennen pitkään vihollinen työnnettiin Moskovan rauhassa ryöstämiltään alueilta. Hyvin varustetun vihollisen vastarinta oli kaikkialla itsepintaista, mutta voitontahtoinen armeijamme mursi tieltään kaikki esteet.
Armeija, sen johtajat ja rivimiehet ovat kuluneen vuoden aikana kirjoittaneet raudalla ja verellä Suomen historiaan suurta, sankarillista lukua, jota myöhemmät sukupolvet liikuttuneina ja omaan elämäänsä rohkeutta saaden lukevat.
Olen ylpeä siitä, että olen saanut olla, sotilaat, teidän johtajanne tässäkin kansamme vapaustaistelun ratkaisevassa vaiheessa, ja olen kiitollinen Kaitselmukselle siitä, että Hän on määrännyt minut aseeksi siihen työhön, jonka päämääränä on isänmaan vapauden turvaaminen kaukaisiin aikoihin saakka. Mutta niin on myös teidän jokaisen oltava ylpeä ja kiitollinen siitä, että Hän on teidät kunkin kutsunut tähän raskaaseen, mutta samalla kunniakkaimpaan palvelukseen, mieskohtaiseen taisteluun isänmaan ja kansan puolesta.
Maailmanpalo on tällä hetkellä levinnyt laajemmalle kuin milloinkaan ennen ihmiskunnan historian päivinä. Sotaa käydään kaikilla valtamerillä ja kaikissa maanosissa. Tällaisen hirmumyrskyn raivotessa pienen kansan ainoana turvana on ehdoton usko, epäilytyksetön uskallus ja väsymätön ponnistus. Isänmaan on saatava meidän rakkautemme täydellisenä ja työmme voimakkaana. Sota, jota isänmaan suojaksi käymme, on saatava voitokkaaseen päätökseen. Älköön kukaan antako uskonsa horjua ja rohkeutensa lannistua, vaan katsokoon, mitä jo on saavutettu. Taistelumme tiellä olemme päässeet pitkälle. Rintamajoukot ovat Itä – Karjalan kaukaisimmilla mailla sen itse nähneet, ja kotiseudun kansa on sen tietoonsa saanut. Valtaosa niistä vihollisen hyökkäyslähtöasemista, joita se pitkin itärajaamme oli meidän tuhoksemme rakentanut, on hävitetty ja vihollisen uhka työnnetty etäämmäksi.
Kaiken tämän on aikaansaanut Suomen armeijan herpaantumaton iskuvoima ja katkeamaton sisu. Ja armeijaa on tukenut urauksiin valmis kotiseutu. Me näemme, että pieni kansamme on koonnut voimansa ja pystynyt saavutuksiin, joihin kykenee vain elinvoimainen tulevaisuuden kansa.
Työ ei ole vielä loppumassa. Uuden vuoden alkaessa armeija seisoo vartiopaikoillaan, valmiina jatkamaan tehtäväänsä, varmistamaan tähänastiset saavutuksensa, täysin takaamaan isänmaan turvallisuuden. Siihen se tarvitsee kaikki ne voimat, jotka sen työtä tähänkin asti ovat tukeneet, oman urhoollisuutensa ja kestävyytensä, kotiseudun uskollisuuden ja alttiuden.
Historia ei anna kansalle mitään ilmaiseksi, vaan kansan on lunastettava tulevaisuutensa kärsimyksillä ja uhreilla.
Mutta nykypolvi tietäköön, että sen usko, sen urhoollisuus, sen ponnistus ja sen kärsimykset avaavat Suomen kansalle rauhan ja siunauksen tulevaisuuden.
Me taistelemme ja me uhraamme, mutta Suomi käy kohti valoisaa tulevaisuutta.
Mannerheim
Tänään, uuden vuoden ensimmäisenä päivänä lähetän tervehdykseni teille, sotilaani, jotka talven pakkasessa, tuiskussa ja tuulessa rakennatte isänmaan tulevaisuutta Kannaksen rajalla, Syvärillä, Äänisen rannoilla ja Vienan korpimailla, ilmassa, merellä ja meren luodoilla. Minä tervehdin myös teitä, Suomen miehet ja naiset, jotka seisotte armeijan tukena yksimielisenä kansana ja kotiseudulla kukin paikallanne uutterasti työskennellen.
Päättynyt vuosi on kansamme historian merkillisimpiä. Kun vuosi alkoi, oli maa silvottu, mutta kansa murtumaton, Ahtaampien rajojensa sisällä se oli ryhtynyt uudelleen rakentamaan sitä, minkä talvisota oli hävittänyt. Olimme katkeria sen vääryyden vuoksi, joka meitä oli kohdannut, kun meiltä Moskovan rauhassa oli riistetty kallis osa maatamme. Mutta siitä huolimatta tahdoimme vain rakentaa meille jäänyttä maata rauhassa ja rauhan aseilla. Suomi ei ollut koskaan uhannut kenenkään rauhaa, eikä uhannut nytkään, vaikka olimmekin joutuneet häikäilemättömän saaliinhimon kohteeksi.
Mutta sittenkään me emme saaneet olla rauhassa. Vihollinen hyökkäsi jälleen maahamme ja pakotti meidät taas tarttumaan aseisiin, puolustamaan rajojamme ja kotejamme. Kansamme nousi yksimielisenä, tietoisena siitä, että meidän on seistävä ja taisteltava sillä paikalla, mihin Luoja on meidät asettanut.
Meidän aseemme olivat nyt terävämmät ja vahvemmat kuin edellisellä kerralla. Armeijamme talvisodassa viholliselta valtaamat aseet kääntyivät hyökkääjää vastaan. Me kykenimme iskemään entistä lujemmin. Ja ihme tapahtui! Se isku, jota vihollinen oli perusteelisesti valmistellut meidän maamme lopulliseksi tuhoksi, kääntyi sitä itseään vastaan. Suomen armeija tempaisi aloitteen käsiinsä. Taajaan seurasivat toisiaan meidän voimakkaat hyökkäysliikkeemme, ja ennen pitkään vihollinen työnnettiin Moskovan rauhassa ryöstämiltään alueilta. Hyvin varustetun vihollisen vastarinta oli kaikkialla itsepintaista, mutta voitontahtoinen armeijamme mursi tieltään kaikki esteet.
Armeija, sen johtajat ja rivimiehet ovat kuluneen vuoden aikana kirjoittaneet raudalla ja verellä Suomen historiaan suurta, sankarillista lukua, jota myöhemmät sukupolvet liikuttuneina ja omaan elämäänsä rohkeutta saaden lukevat.
Olen ylpeä siitä, että olen saanut olla, sotilaat, teidän johtajanne tässäkin kansamme vapaustaistelun ratkaisevassa vaiheessa, ja olen kiitollinen Kaitselmukselle siitä, että Hän on määrännyt minut aseeksi siihen työhön, jonka päämääränä on isänmaan vapauden turvaaminen kaukaisiin aikoihin saakka. Mutta niin on myös teidän jokaisen oltava ylpeä ja kiitollinen siitä, että Hän on teidät kunkin kutsunut tähän raskaaseen, mutta samalla kunniakkaimpaan palvelukseen, mieskohtaiseen taisteluun isänmaan ja kansan puolesta.
Maailmanpalo on tällä hetkellä levinnyt laajemmalle kuin milloinkaan ennen ihmiskunnan historian päivinä. Sotaa käydään kaikilla valtamerillä ja kaikissa maanosissa. Tällaisen hirmumyrskyn raivotessa pienen kansan ainoana turvana on ehdoton usko, epäilytyksetön uskallus ja väsymätön ponnistus. Isänmaan on saatava meidän rakkautemme täydellisenä ja työmme voimakkaana. Sota, jota isänmaan suojaksi käymme, on saatava voitokkaaseen päätökseen. Älköön kukaan antako uskonsa horjua ja rohkeutensa lannistua, vaan katsokoon, mitä jo on saavutettu. Taistelumme tiellä olemme päässeet pitkälle. Rintamajoukot ovat Itä – Karjalan kaukaisimmilla mailla sen itse nähneet, ja kotiseudun kansa on sen tietoonsa saanut. Valtaosa niistä vihollisen hyökkäyslähtöasemista, joita se pitkin itärajaamme oli meidän tuhoksemme rakentanut, on hävitetty ja vihollisen uhka työnnetty etäämmäksi.
Kaiken tämän on aikaansaanut Suomen armeijan herpaantumaton iskuvoima ja katkeamaton sisu. Ja armeijaa on tukenut urauksiin valmis kotiseutu. Me näemme, että pieni kansamme on koonnut voimansa ja pystynyt saavutuksiin, joihin kykenee vain elinvoimainen tulevaisuuden kansa.
Työ ei ole vielä loppumassa. Uuden vuoden alkaessa armeija seisoo vartiopaikoillaan, valmiina jatkamaan tehtäväänsä, varmistamaan tähänastiset saavutuksensa, täysin takaamaan isänmaan turvallisuuden. Siihen se tarvitsee kaikki ne voimat, jotka sen työtä tähänkin asti ovat tukeneet, oman urhoollisuutensa ja kestävyytensä, kotiseudun uskollisuuden ja alttiuden.
Historia ei anna kansalle mitään ilmaiseksi, vaan kansan on lunastettava tulevaisuutensa kärsimyksillä ja uhreilla.
Mutta nykypolvi tietäköön, että sen usko, sen urhoollisuus, sen ponnistus ja sen kärsimykset avaavat Suomen kansalle rauhan ja siunauksen tulevaisuuden.
Me taistelemme ja me uhraamme, mutta Suomi käy kohti valoisaa tulevaisuutta.
Mannerheim
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.