20 v avoliitossa - oma omaisuus "hävinnytkö'"???

Olisit nyt ihmeessä käynyt maisraatissa ja avioitunut. Voi voi voi.

Nykyään kun tuli se avoliittolaki, että jos on ollut yhdessä sen väh.5 vuotta tai on yhteisiä lapsia niin tasingot menee..
Taidat jäädä miinukselle, valitettavasti.

Olisi ollut teidän helpompi avioitua ja tehdä asiaan kuuluvat avioehdot ym. Kohtuullistaminen toimii osituksessa avioliitossa mutta avoliitossa sekin on monimutkaisempaa. Sillähän nykyään moni mielummin avioituu koska nuo raha-asiat saa selkeämmin sovittua.

Moni miesparkakaan ei älyä että avoliitossa voi menettää paljon enemmän omaisuuttaan mitä avioliitossa, jossa hyvin tehdyt paperit. - itse sain vain vaatteet mukanani AVIOerossa, koska olin nuorena allekirjoittanut vähän tyhmän ehdon, siinä meni omatkin perinnöt miehelle mutta.. oli se sen arvoista ;)

Opiksi muille ettei se avoliitto nykyaikana auta vaan päinvastoin jos lisääntyy tai olette vuosia yhdessä. Heikompi varaisempi, vähemmän säästeliäs saa enemmän erossa.

Joas avoliitossa olessa pystyt todistamaan että olet maksanut enemmän niin saatkin enemmän ja se on tässä erossa perempi asia kun olette avoliitossa missä tärkein ei ole omistus vaan että kuka on maksanut omaisuudesta enemmän ja se siitä. Kun ostitte omakotitalon niin omistus suhde sen mukaan mitä maksetaan eli kun maksoit oman osuuen rivarillasi niin miksi maksoit lainaa asunnosta kun seolisi pitänyt miehen maksaa kokoanaisuudessaan ja se siit. Hyvä lakihenkilö selvittää asian nopeasti ja et joudu maksajaksi olenkaan vaan pidä puolesi. Avoerossa vain yhteinen omaisuus jakoon ja se mikä on vain toisen nimissä on myös hänen.

Lainahan meni miehen tililtä! Koska oli hänen nimissään, joten maksoi siis siten "yksin". Tarkoitin että maksoin tietysti kaiken muun kuten ruuat, lasten kaikki muut tarpeet jne sitten osaltani.
Tunnistin kyllä tilanteen alusta asti ja luulin ettei käy näin kun ei avioiduta, mutta tyhmä mikä tyhmä. Mies ei ymmärrä alkuunkaan, että minun pitäisi saada enemmän ,kun en ole enempää talosta maksanutkaan. Hänen ja lastensa ilmainen piika kun ei näemmä maksa mitään. Yleensä hän ei muutoinkaan vastaa kuin itsestään ja minä sitten lapsista. Olisihan elämä ollut paljon leveämpää, jos mies olisi alkujaan itsekin omistanut jotain muuta kuin velkaa ja peliriippuvuuden. Joku hölmö uskoi, ettei tuollaisia riippuvaisuuksia oikeasti ole ja niistä riippuvaisuuksista pääsee eroon. Ei pääse eli kyllä elämä opettaa kantapään kautta valitettavasti.
Pahinta vielä, että olen hävennyt mieheni vikoja ja kaunistellut hänen juttujaan tutuille ja sukulaisille (mm. epävakaata persoonallisuutta, joka mm tämän peliaddiktion niin raha- kuin muihinkin peleihin aiheuttaa). Monimutkainen juttu ja osaa jutuillaan kääntää kaiken edukseen mm sen , etten ajattele kuin rahaa jne...

Olen valmis oikeusteitse ottamaan osuuteni, mutta jos ei perusteita ole en siihen tietenkään lähde.

Tosiasia on että kyllä, olet menettänyt sen osuuden tuossa mielessä. Sinä itse valitsit ja katsoit että tuossa on mies, minkä ansaitset: et voi syyttää siitä muita. Valitsit miehen, joka pelasi jo ennen omakotitaloa, sinä halusit ymmärtää, olla hyvä, et ahne vaan semmoinen vaatimaton hyvä nainen - ja luulit että se palkitaan? Ja tässä maailmassa vai? No, niin ikävää kun se onkin, on tuommoiset liitot yhteisiä yrityksiä ja talonne on 50/50 ja sinä itse miehesi valitsit. Liittoon kun menee, valitsee juuri sen kenen kanssa häviää tai voittaa. Siksi etenkin naisten, jotka jää kotiin useammin, olisi syytä miettiä sitä miestään: häviät sen vuoksi eläkerahojasi myöten, kun sinulle sitä ei kotonaolosta kerry. Naiset eivät suostu ottamaan vastuuta, nytkin muka sitten on ihme, kun 20 vuodessa asiat muuttuu. Pelurista ei muutu säästäväistä ja kun olet omaisuutesi jakanut muka vilpittömästi, niin se on nyt niin.

Miehen ei tarvitse ymmärtää ja oikeudessa tulet häviämään. Oppirahat on maksettava. Sinulle jäi nyt omista valinnoistasi paha mieli, elätetty mies (kohta ex), onneksi sentään lapset (varmaankin) ja uusi alku. Pahinta väität olevan että olet kaunistellut aisoita: ITSE OLET. Ymmärrä nyt se että voit syyttää miestäsi mistä narsismista tahansa - lopeta se aikuinen ihminen - mutta sinä, sinä ja vain sinä valitsit miehen, liiton, lapset, laittaa rahasi kiinni tuon miehen kanssa. Sinä pelasit ja hävisit.
Olet sentään siinä rehellinen että tunnistit tilanteen. Niin. Moni valehtelee siinäkin. Mutta näin se sitten on. Ja tiedätkö mitä: se vituttaa kun oli hyväuskoinen hölmö, vielä 20 vuotta, mutta olepas rehellinen. Sinä myös ajattelit että olet parempi, pelastat sen miehen, muutat sen miehen (ja saat siitä kruunun päähäsi) ja uhrauduit kuin kiltti lettipäinen koulutyttö, joka opiskelee läksyjä. No, hyvä tyttö. Tuossa on se mitä hyvät tytöt saa kun ne oikein uhrautuu. Sanon näin kovasti, että tajuaisit. Koska kun tajuat, pääset eteenpäin.

Tästä syystä naiset pitäisi opettaa alusta saakka arvostamaan miehen lisäksi ITSEÄÄN. Toisinsanoen, pitäisi opettaa se rahan ja työn arvo, laskemaan laskuja ja pärjäämään. Ei mitään telaketjufeminismiä, vaan selviämistä: mies on aikuinen ihminen ja häntä ei tarvitse pelastaa. Hän voi myös kehittyä ja jos ei kehity ennen lapsia, ei kehity sen jälkeenkään. Jos hän on addikti, hän on. Tytöt pitäisi opettaa pelastamaan itsensä, ei sitä addiktia. Oikeitakin miehiä on. Ja jos niitä ei kaikille riitä, niin joskus olisi parempi olla yksinkin. Yksineläväkin saattaa voida hyvin ja omata elämää, mutta joskus huono mies tuhoaa ne täysin. Nainen on Nainen ilman miestäkin ja arvokas itsenään.
Raha-asiat puhutaan ennen lapsia ja liittoa, ne puhutaan oli se romanttista tai ei. Miehen kanssa keskustellaan ennen lapsia taloustilit, tuot ja menot, paljonko lapset maksaa. Ennen yhteistä omaisuutta pohditaan miten se maksetaan ja nimetään, mitä jos toinen jää työttömäksi. Taloustili sovitaan. Kaikesta tehdään kuitti ja soppari, niin kun kaikissa yrityksissä. Sen jälkeen voi keskittyä oikeasti liittoon ja parisuhteeseen kun se ei perustu romanttiselle hömpötykselle tai luuloille: ihastuminen voi perustua siihen, rakkaus on eri juttu jne. mutta liitto ja yhteenmuutot sekä omaisuudet ovat SOPIMUKSIA lainkin edessä. Naiset: kasvakaa aikuiseksi. Kun raha-asiat ja muut on selvitetty, saattaa olla helpompi sitä romantiikkaakin antaa suhteelle, kun ei tarvitse keskittyä sitä syöviin ristiriitoihin.

No, sinulle ap... Ei voi sano kun että harmi. Vituttaisi itseänikin. Onneksi ehdin olla vain avoliitossa: otin 10tonnia velkaa että pystyimme elämään siinä kun mies lähti työrupeaman jälkeen ulkomaille lomalle :D Minun naivismini loppui siihen jätkään ja kyllä se on takaisin kinunnut, mutta kun minua kiinnosta kannustaa ja paapoa pikkumiestä, elän yksinkin ennemmin. Tottakai toivoisin tervettä parisuhdetta ja elämää, mutta en todellakaan tyydy mihin vaan että olisi joku ja lapsia jonkun kanssa. Maksoin velat ja vuosia köyhyyttä sitten... No joo. Miesten maailma. Hän tietenkin sai äitiltä vielä huolenpitoa, annoin erossa paremman asunnon vielä hänelle ja muutin itse murjuun, ja totta kai hän sai suhteilla töitä. Paska ja epäreilu maailma, kyllä. Miehiä edelleen pidetään aina parempina, vaikka ne olisi mitä shaissea ihmisinä: just näin. Että naiset, oppikaa tai katukaa. Miehet eivät ole teitä piiruakaan parempia.

Oppirahat on maksettava. Ei riitä että on kiva ja komee, pitää olla muutakin, kuten vastuuntuntoa, oikeaa kiinnostusta ja sitä rataa... Mutta sympatiseeraan sinua: jos olisin tullut vahinkoraskaaksi, olisin varmaan samassa jamassa. Mutta tosiasia on se, että siihen ajautuu, kun rakastuu mielikuvaan eikä tosiasioihin. Kun luulee jotenkin uhrautumalla auttavansa. Kun laittaa liikaa likoon muka odottamatta mitään - ja kuitenkin aina me odotetaan. Minä hävisin ne rahat, sinä vähän enemmän. Mutta se oli meidän ihan omaa tyhmyyttä - ja elämää. Semmoista se on. Turha siitä on traumatisoitua.

Totta joka sana "hävisititsesenpelin". Tiedän nämä asiat aika tarkalleen mistä kirjoitit, mutta jostain syystä aina toista on helpompi neuvoa miten olisi pitänyt tehdä. Itsekin olet oppinut kantapään kautta. Niin olen tehnyt itsekin.Ei tästä koskaan tule loppua vaikka kuinka varoittelee, mutta ehkä joku osaa ottaa opikseen, että näin kävisi mahdollisimman harvalle.
Pärjään kyllä vaikka puoliksi kaikki menisikin, mutta harmittaa se toden teolla - enkä tule luopumaan mistään helpolla. Ja haen tällä kertomuksellani voimaa ottaa nämä asiat esille miten ja kuinka helpoiten, etten polta siltoja takana - ainakaan ennen aikojaan.

Olisit vaatinut oston yhteydessä että sinä omsitat 70% ja mies 30% kun sijoitit alussa omaa rahaa niin omistus samassa suhteessa niin avoerossa helpompaa maisuuden jako ja pidä puolesi asuntoa myydessä.

Sinun kannattaa konsultoida asiasta juristin kanssa. Ei jää jälkikäteen kaivelemaan tilanne. Onko sinulla tiliotteet ym tallessa, jolla voit osoittaa käyttäneesi rahat perheeseen silloin kun mies maksoi asuntolainaa ? Jos mies omistaa asunnosta 50 % ja rahat ovat menneet hänen tililtä, hänen omistustaan ei voi muuksi muuttaa.

Sinun olisi pitänyt vaatia miestä osallistumaan perheen kuluihin ja säästää itsellesi pesämunaa tms. Olet varmaan itse valinnut kotiin jäämisen lasten saannin yhtyedessä. Se on oma päätöksesi.

Oletan että olet hankkinut kotiin astiat ja huonekalut. Pidä kiinni kaikesta sellaisesta, jota tarvit uudessa elämässä.

Jos jako menee tasan, niin älä katso taaksesi ja jää suremaan. Päätökset on aikanaan tehty sillä ymmärryksellä, joka silloin oli. Ehdit vielä käydä töissä ja kerätä säästöjä.

Parempaa uutta vuotta 2016.

siitä kaannattikin maksaa,et pääsin eroon väkivaltaisesta pettäjästä tuli mieleen oma eroni jossa menetin omaisuuttani..

Älä nyt kaikkea toivoa menetä, mene ainakin kysymään neuvoa ja kerro asiat. Myös se huomioidaan, että toisen varallisuus on kasvanut , joten kyselemään. Ensiksi vaikka paikalliseen oikeusaputoimistoon ja aina muista kysyä mitä maksaa kyselyt ja neuvot.
Kannattaa esittää asia aluksi, onko sinulla oikeutta ns. tasinkoon miehen puolelta, sulla asunnosta puolet toki kuuluu sinulle, kun olet maksanut, mutta että mies voinut maksaa yleensä lainaansa on sinun pitänyt muista perheen maksuista huolehtia, vaikka olisihan miehen kuulunut ne puoliksi huolehtia, joten hän on päässyt vaurastumaan kustannuksellasi. Kerro myös, että miehellä oli näitä omia velkoja, jotka on pystynyt maksamaan vain siten, että ei ole tarvinnut osallistua kodin menoihin.
No asia olisi helpompi jos olisi mahdollista toteennäyttää vaikkapa tiliottein asiat, viimeisimmät vuodet kyllä löytyvät monilta netin kautta, mutta aikaisemmat tiliotteilta.
Moni on minulle naureskellut, kun säästän papereita kymmeniä vuosi
mutta on ollut hyvä, olen pystynyt todistamaan asiat.
Nykyiset tiliotteet pitää arkistoida nettiin tai ottaa paperikopiot asioista.
Avoliitoissa elävien tulisi säilyttää kaikki tositteet koko ajalta, sillä eihän sitä tiedä, mikä päivä tämä vaurastunut katsookin vaurastuneensa tarpeeksi ja lähtee.
On ikuisesti säilytettäviä papereita ja on niitä jotka pitää säilyttää omistusajan ja kuusi vuotta, tämä verottajaa varten, mutta kaiken varalta onkin syytä säilyttää niin kauan kuin siinä avoliitossa on ja jos uuteen menee alkaa säilyttää taas ihan alusta saakka.
Eron jälkeen yleensä jokainen sentti on varsin tärkeä, sillä rakennetaan sitä oman elämän jatkoa ja lapsien elämää. Minulle tokaisi aika moni nuori aviopuoliso, että kaikkihan on yhteistä ja halusi että on vain yks tilikin porukalla, mikä on täysin väärin.
Avoliitoissa mikään ei ole yhteistä, vaan se on pitänyt todisteellisesti maksaa ja kuitit tallessa.
Niin suurta rakkautta ei saa olla kenellekään, että unohtaa , että jonakin päivänä ei olekaan sitä rakkautta ja jakokin pitää tehdä. Voi olla että miehesi on säästänyt jokaisen kuitin eli ollutkin vain vaurastumassa.