Hei,
Avioerostani on aikaa vajaa neljä vuotta. Olen jo jonkin aikaa miettinyt yksinhuoltajuuden hakemista. Lasten yhteishuolto on ollut hyvin hankalaa ja eroprosessi käräjineen oli monimutkainen ja venyi pitkään.
Lasten isä asuu vakituisesti ulkomailla. Mietin, riittääkö tämä perusteeksi? Meillä on kirjallinen sopimus tapaamisista, jotka harvoin sellaisenaan toteutuvat. Mies käy vähintään kerran vuodessa Suomessa, yleensä kaksi, on muutoin puhelimitse lapsiin yhteydessä kyllä.
Ajatus käräjille lähtemisestä uuvuttaa, mutta en tiedä onko tässä vaihtoehtoja.
Avioerostani on aikaa vajaa neljä vuotta. Olen jo jonkin aikaa miettinyt yksinhuoltajuuden hakemista. Lasten yhteishuolto on ollut hyvin hankalaa ja eroprosessi käräjineen oli monimutkainen ja venyi pitkään.
Lasten isä asuu vakituisesti ulkomailla. Mietin, riittääkö tämä perusteeksi? Meillä on kirjallinen sopimus tapaamisista, jotka harvoin sellaisenaan toteutuvat. Mies käy vähintään kerran vuodessa Suomessa, yleensä kaksi, on muutoin puhelimitse lapsiin yhteydessä kyllä.
Ajatus käräjille lähtemisestä uuvuttaa, mutta en tiedä onko tässä vaihtoehtoja.
Vastaukset 4
Vanhimmat
"Lasten isä asuu vakituisesti ulkomailla. Mietin, riittääkö tämä perusteeksi?"
Ei riitä. Paitsi jos isä puoltaa sinun yksinhuoltajuutta.
Käytännössähän isä ei pysty mitenkään hoitamaan omaa osuuttaan huoltajuudesta. Luulisi tässä tapauksessa ihan lastenvalvojallakin hoituvan äidin yksinhuoltajuuden toteaminen, sitähän tilanne käytännössä on ollut jo pitkään. Jos isältä saa valtakirjan tai suostumuksen, sitä parempi. Yhteishuoltajuudessa tarvitaan molempien vanhempien nimi esim. muuttoasioissa, kouluasioissa aina ja esim. jos lapsi joutuu sairaalahoitoon, hoitoa koskeviin päätöksiin tarvitaan molempien huoltajien suostumus. Kuten tavallisempaankin terveydenhuoltoon, perheneuvolaan yms yms.
Hanki yksinhuoltajuus siten kuin se helpoiten käy. Tapaamisiinhan huoltajuusmuoto ei vaikuta. omaksi ja lasten parhaaksi.
Ei sitä lastenvalvojalla todeta. Joko molemmat suostuu siihen tai sitten se haetaan oikeuden kautta. Näin se vaan on ja pitääkin olla.
"Yhteishuoltajuudessa tarvitaan molempien vanhempien nimi esim. muuttoasioissa, kouluasioissa aina ja esim. jos lapsi joutuu sairaalahoitoon"
Paskanmarjat. Periaatteessa ehkä tarvitaan mutta ei tosiaan käytännössä. Minulta ei ole pyydetty kertaakaan nimea muuttoon tai koulunvaihtoon. Ei edes tytön viemisestä sydänleikkaukseen.
Niin, siis kokemus on osoittanut, missä kaikessa toisen suostumusta tarvitaan. Ex heittäytyy passin haussa tai vaikkapa lasten tilien avaamisessa täysin poikkiteloin (silti haluaisi lapsia luokseen, mikä ilman passia on hankalaa...). Lasten hoidonsaantia on estänyt (perheneuvola), koulupapereita ei kuittaa. Hänellä on periaate olla kaikessa eri mieltä kanssani tai hankaloittaa asioita tosissaan. Tapaamissopimus ei kelpaa (lomien jako tasan vuorovuosin), hänen pitäisi etävanhempana saada valita miten haluaa tavata ja millaisella varoajalla haluaa, jopa ilmoittamatta (kaikenlaista on nähty, lomien anomista koulusta kertomatta, salaisia tapaamisia).
Samaan aikaan teen parhaani, jotta lapsilla säilyisi hyvä isäsuhde, ja että tapaisivat edes joskus, koska he kaipaavat ja rakastavat isäänsä, ja ovat tälle tietysti lojaaleja. Tästähän ei ole huoltajuudessa tietenkään kyse, isyys ei mihinkään häviä. Pelkään vain, että ex ajattelisi juuri näin, että koetan viedä häneltä oikeuden lapsiinsa, vaikkei näin ole. Mutta varmasti vastustaa verisesti huoltajuuden luovuttamista minulle, ja koska olen tässä aika monenlaisissa oikeudenkäynneissä kokemusta jo saanut (ikävä kyllä), osaan odottaa pitkällistä prosessia. Onko se sitten kaiken sen vaivan arvoista, sitähän tässä mietin... Toisaalta kaikkea dataa on kertynyt niin paljon, että kokenut lakimies varmaan osaa arvioida realistiset mahdollisuudet. Sinnepä sitten siis. Jotain boostausta kai haen, jotta uskaltaudun vielä tähän.