Sosiaalisuudesta ja ujoudesta

Jos ihminen puhuu koko ajan ja vielä kovaan ääneen, se vaikuttaa kieltämättä vähän vajaaälyiseltä. Oletko puhelias ja kovaääninen?

Mattila on itse umpisolmussa ja näemmä pyhittänyt uransa sen perustelemiselle, miksi umpisolmussa oleminen on ihan okei.

kovaääninen.vajaaälyinen kirjoitti:

Jos ihminen puhuu koko ajan ja vielä kovaan ääneen, se vaikuttaa kieltämättä vähän vajaaälyiseltä. Oletko puhelias ja kovaääninen?

No itse asiassa en ole, "hikeennyin" siksi että saan (melko) korkeat pisteet erityisherkkyydestä, mutten kyllä koskaan kehtaisi itseäni muita sielukkaammaksi väittää ja kummastuttaa että ns. ammattilainen on moista suustaan päästänyt. En käsitä näitä juttuja, joissa herkkyydestä tai ujoudesta pyritään leipomaan jotain spesiaalia ominaisuutta, joka oikeuttaisi melkeinpä mihinkä vaan, kun kuitenkin ne ovat vain ominaisuuksia muiden monien joukossa.

flowersreally kirjoitti:

No itse asiassa en ole, "hikeennyin" siksi että saan (melko) korkeat pisteet erityisherkkyydestä, mutten kyllä koskaan kehtaisi itseäni muita sielukkaammaksi väittää ja kummastuttaa että ns. ammattilainen on moista suustaan päästänyt. En käsitä näitä juttuja, joissa herkkyydestä tai ujoudesta pyritään leipomaan jotain spesiaalia ominaisuutta, joka oikeuttaisi melkeinpä mihinkä vaan, kun kuitenkin ne ovat vain ominaisuuksia muiden monien joukossa.

Herkkyys on ominaisuus muiden joukossa. Miksei siitä saisi kirjoittaa?
"”Ihminen voi rutinoitua ja panssaroitua niin, että hän menettää sielullisuutensa.”"
Onhan noita kovettuneita ihmisiä aika paljon. Sitten se porukka, joka on valmis tekemään mitä tahansa saadakseen itselleen erityisetuja ja rahaa, muista piittaamatta, muut jalkoihinsa polkien. Joo, minä koen olevani sielukkaampi kuin sellaiset ihmiset. Mutta en olekaan täydellinen, hyvä tai hieno ihminen, vaan ihan omituinen mölli vikoineni. :)

atännä kirjoitti:

Herkkyys on ominaisuus muiden joukossa. Miksei siitä saisi kirjoittaa?
"”Ihminen voi rutinoitua ja panssaroitua niin, että hän menettää sielullisuutensa.”"
Onhan noita kovettuneita ihmisiä aika paljon. Sitten se porukka, joka on valmis tekemään mitä tahansa saadakseen itselleen erityisetuja ja rahaa, muista piittaamatta, muut jalkoihinsa polkien. Joo, minä koen olevani sielukkaampi kuin sellaiset ihmiset. Mutta en olekaan täydellinen, hyvä tai hieno ihminen, vaan ihan omituinen mölli vikoineni. :)

Onko joku kieltänyt kirjoittamasta?

Mutta katsotaanpa: yhtäällä meillä on herkät ihmiset.

Toisella puolella sieluttomat, rutinoituneet, kovettuneet, piittaamattomat, jotka polkevat muut jalkoihinsa.

Alan olla Mattilan kanssa samoilla linjoilla, että on kerrassaan huutava vääryys tulla leimatuksi tuohon herkkien ryhmään.

flowersreally kirjoitti:

No itse asiassa en ole, "hikeennyin" siksi että saan (melko) korkeat pisteet erityisherkkyydestä, mutten kyllä koskaan kehtaisi itseäni muita sielukkaammaksi väittää ja kummastuttaa että ns. ammattilainen on moista suustaan päästänyt. En käsitä näitä juttuja, joissa herkkyydestä tai ujoudesta pyritään leipomaan jotain spesiaalia ominaisuutta, joka oikeuttaisi melkeinpä mihinkä vaan, kun kuitenkin ne ovat vain ominaisuuksia muiden monien joukossa.

Niin no, jos leimaa muut kuin erityisherkät "sieluttomiksi", niin sitten mennään metsään, mutta muuten on vain hyvä, että asiasta puhutaan, siitä on apua monille ihmisille. Varsinkin lasten erityisherkkyys pitäisi huomioida kasvatuksessa ja koulussa paljon paremmin.
Tosin en kyllä pidä termistä "erityisherkkä", se kuulostaa vähän siltä kuin olisi jotenkin vammainen. Ja lisäksi vähän homolta, "Hei, olen erityisherkkä".

flowersreally kirjoitti:

Onko joku kieltänyt kirjoittamasta?

Mutta katsotaanpa: yhtäällä meillä on herkät ihmiset.

Toisella puolella sieluttomat, rutinoituneet, kovettuneet, piittaamattomat, jotka polkevat muut jalkoihinsa.

Alan olla Mattilan kanssa samoilla linjoilla, että on kerrassaan huutava vääryys tulla leimatuksi tuohon herkkien ryhmään.

Oliko tuo sinun mielestäsi todellakin tuon artikkelin sanoma? Minä löysin siitä paljon asiaa. Tässäkin nähdään, että olemme erilaisia.

kovaääninen.vajaaälyinen kirjoitti:

Niin no, jos leimaa muut kuin erityisherkät "sieluttomiksi", niin sitten mennään metsään, mutta muuten on vain hyvä, että asiasta puhutaan, siitä on apua monille ihmisille. Varsinkin lasten erityisherkkyys pitäisi huomioida kasvatuksessa ja koulussa paljon paremmin.
Tosin en kyllä pidä termistä "erityisherkkä", se kuulostaa vähän siltä kuin olisi jotenkin vammainen. Ja lisäksi vähän homolta, "Hei, olen erityisherkkä".

Asiasta on hyvä puhua, ilman muuta. Valitettavasti vain suuri osa puheesta on arvolatautunutta, kuten linkitetty artikkelikin. Asiasta pitäisi kyetä keskustelemaan objektiivisesti, ominaisuutena muiden joukossa, ei hyvänä taikka pahana, vaan pelkkänä ominaisuutena.

Arvolatautunut puhe on karhunpalvelus kaikkia erityisherkkiä kohtaan ja johtaa väärinkäsityksiin sekä erityisherkkien itsensä osalta, että myös muiden osalta. Eivät erityisherkät ole sen enempää homoja, erityisiä lumihiutaleita, muita sielukkaampia tai ujojakaan - defaulttina. He ovat "vain"erityisherkkiä. (josta by the way aistiherkkyys voi olla monelle kuvaavampi sana)

flowersreally kirjoitti:

Asiasta on hyvä puhua, ilman muuta. Valitettavasti vain suuri osa puheesta on arvolatautunutta, kuten linkitetty artikkelikin. Asiasta pitäisi kyetä keskustelemaan objektiivisesti, ominaisuutena muiden joukossa, ei hyvänä taikka pahana, vaan pelkkänä ominaisuutena.

Arvolatautunut puhe on karhunpalvelus kaikkia erityisherkkiä kohtaan ja johtaa väärinkäsityksiin sekä erityisherkkien itsensä osalta, että myös muiden osalta. Eivät erityisherkät ole sen enempää homoja, erityisiä lumihiutaleita, muita sielukkaampia tai ujojakaan - defaulttina. He ovat "vain"erityisherkkiä. (josta by the way aistiherkkyys voi olla monelle kuvaavampi sana)

Joo, varmaan monet "erityisherkät" itsekin saattaa hämmentyä, kun kaikki niihin liitetyt ominaisuudet ei olekaan totta heidän kohdalla.
Tosin täytyy sanoa, että herkissä ihmisissä taiteelliset, luovat ja "sielukkaat" ihmiset on yliedustettuina, eli kyllä noissa on korrelaatiota. Sen takiahan monet herkistyy taiteesta ja musiikista, koska niissä on sitä "sielua".

Näin se justiinsa menee. Ihmisten kanssa tuntuu, että voimat vaan hupenee hupenemistaan. Esimerkiksi nyt jouluhulinoiden jälkeen oon ihan tyytyväinen jos ei puoleen vuoteen tartte nähdä ketään. Ja todennäköisesti seuraava porukassa oleminen tuleekin vasta juhannuksena mökillä, se passaa mulle oikein mainiosti.
Minäkin oon sellainen ihminen josta ei ensinäkemältä uskois että olen tällainen reakko, osaan kuitenkin olla ihmisten kanssa tosi sujuvasti, tuun kaikkien kanssa toimeen, hymyilen ja nauran paljon. Mutta mulle riittää vain se muutama sosiaalinen tapahtuma vuodessa. Muun ajan haluan olla täysin yksin omissa oloissani.

erakkomuija kirjoitti:

Näin se justiinsa menee. Ihmisten kanssa tuntuu, että voimat vaan hupenee hupenemistaan. Esimerkiksi nyt jouluhulinoiden jälkeen oon ihan tyytyväinen jos ei puoleen vuoteen tartte nähdä ketään. Ja todennäköisesti seuraava porukassa oleminen tuleekin vasta juhannuksena mökillä, se passaa mulle oikein mainiosti.
Minäkin oon sellainen ihminen josta ei ensinäkemältä uskois että olen tällainen reakko, osaan kuitenkin olla ihmisten kanssa tosi sujuvasti, tuun kaikkien kanssa toimeen, hymyilen ja nauran paljon. Mutta mulle riittää vain se muutama sosiaalinen tapahtuma vuodessa. Muun ajan haluan olla täysin yksin omissa oloissani.

*erakko* ei reakko.

Minäkin olen lähes erakko omissa oloissani, vahvasti introvertti. Töissä ja harrastuksissa pitää olla tekemisissä toisen ihmisten kanssa, kyllä siihen oppii. Tai jos siihen oppimiseen on halua, eihän kenenkään ole pakko. Aikoinaan ne tilanteet oli vaan niin kiusallisia, että halusin tehdä asialle jotain. Nykyään pärjään niissä tilanteissa. Itseltäni se vie paljon energiaa, mutta pidän kovasti ihmisistä, pieninä annoksina. Lepään,lataudun ja rentoudun yksinäni.

"Jos on syntynyt introvertiksi niin sitä vaan on, ei sitä muuksi voi muuttua."

Ei voi, ei, mutta introverttiys tarkoittaa vain, että pitää varata aikaa myös palautumiseen. Ei se estä olemasta _myös_ sosiaalinen. Erittäin sosiaalisen ekstrovertin kanssa seurustellessa on tullut kyllä hyvin näkyväksi intron ja ekstron ero. Mies latautuu sillä, että viikonloppuisin on kutsuja ja kavereiden tapaamisia ja vieraita kylässä, minä taas kaipaan sitä että ollaan vain kaksistaan. Kompromisseja, sitä se on vaatinut ja vaatii jatkossakin.

old_profile_85204 kirjoitti:

"Jos on syntynyt introvertiksi niin sitä vaan on, ei sitä muuksi voi muuttua."

Ei voi, ei, mutta introverttiys tarkoittaa vain, että pitää varata aikaa myös palautumiseen. Ei se estä olemasta _myös_ sosiaalinen. Erittäin sosiaalisen ekstrovertin kanssa seurustellessa on tullut kyllä hyvin näkyväksi intron ja ekstron ero. Mies latautuu sillä, että viikonloppuisin on kutsuja ja kavereiden tapaamisia ja vieraita kylässä, minä taas kaipaan sitä että ollaan vain kaksistaan. Kompromisseja, sitä se on vaatinut ja vaatii jatkossakin.

Mahtaakohan tuollainen toimia pidemmän päälle...Itse olen kanssa sitä tyyppiä, joka ei kaipaa pippaloita ihmeemmin kotiinsa. Siksi haluankin naisen, jonka kans voi viettää aikaa lähinnä kahdestaan. Mielestäni täysin vääränlaista ihmistä ei kannattaisi hakea, vaan tiedostaa se mitä on itse ja mitä toivoo elämältään, jotta ei tarvitsisi tehdä kaikenaikaa liikaa niitä kompromisseja. Tosiasiassahan kompromissit on rasitteita elämässä.

CamelBoots kirjoitti:

Mahtaakohan tuollainen toimia pidemmän päälle...Itse olen kanssa sitä tyyppiä, joka ei kaipaa pippaloita ihmeemmin kotiinsa. Siksi haluankin naisen, jonka kans voi viettää aikaa lähinnä kahdestaan. Mielestäni täysin vääränlaista ihmistä ei kannattaisi hakea, vaan tiedostaa se mitä on itse ja mitä toivoo elämältään, jotta ei tarvitsisi tehdä kaikenaikaa liikaa niitä kompromisseja. Tosiasiassahan kompromissit on rasitteita elämässä.

Jos ei salli itselleen ihastumista ja rakastumista ihmiseen, jonka vuoksi joutuu tekemään myös kompromisseja, on todennäköisesti varauduttava yksinäiseen loppuelämään. Yksi ulottuvuus (sosiaalisuus) ei tee kenestäkään täysin vääränlaista.

Minä kestän mielelläni lisääntyneet sosiaaliset paineet tämän ihmisen takia, ja ilmeisen hyvin hänkin on kestänyt sen, että välillä ollaan jopa koko viikonloppu ihan kahden kesken. Aikahan sen sitten näyttää nouseeko tämä asia erottavaksi.

old_profile_85204 kirjoitti:

Jos ei salli itselleen ihastumista ja rakastumista ihmiseen, jonka vuoksi joutuu tekemään myös kompromisseja, on todennäköisesti varauduttava yksinäiseen loppuelämään. Yksi ulottuvuus (sosiaalisuus) ei tee kenestäkään täysin vääränlaista.

Minä kestän mielelläni lisääntyneet sosiaaliset paineet tämän ihmisen takia, ja ilmeisen hyvin hänkin on kestänyt sen, että välillä ollaan jopa koko viikonloppu ihan kahden kesken. Aikahan sen sitten näyttää nouseeko tämä asia erottavaksi.

Näinhän se menee, mutta sillä olenkin sanonut, että ne täysin "oikeat" itselleen ovat äärimmäisiä harvinaisuuksia, mutta siihen kannattaa panostaa mikäli haluaa kestävän parisuhteen. Sinullahan on nyt kaiketi seitsemäs parisuhde menossa, mutta en halua neuvoa, jokainen tekee itse ratkaisunsa ja kaikki eivät kykene yksinkään elämään loputtomiin, joten ihan ymmärrettävää.

CamelBoots kirjoitti:

Näinhän se menee, mutta sillä olenkin sanonut, että ne täysin "oikeat" itselleen ovat äärimmäisiä harvinaisuuksia, mutta siihen kannattaa panostaa mikäli haluaa kestävän parisuhteen. Sinullahan on nyt kaiketi seitsemäs parisuhde menossa, mutta en halua neuvoa, jokainen tekee itse ratkaisunsa ja kaikki eivät kykene yksinkään elämään loputtomiin, joten ihan ymmärrettävää.

"Sinullahan on nyt kaiketi seitsemäs parisuhde menossa"

:) Tiedät suhteitteni määrän paremmin kuin minä! En nimittäin osaisi kyllä suoralta kädeltä sanoa, monesko suhde tämä on.

Mutta joo, edelleen olen mieluummin onnellinen kuin "oikeassa" - mitä se sitten tässä asiassa tarkoittaisikin, ehkä sitä että olisi pitänyt lopettaa miehen tapailu siinä vaiheessa, kun kävi ilmi että hän nauttii siitä, että on vieraita/menoja/kutsuja jne?

(Itse asiassa tuokin on aika mielenkiintoinen ajatus, koska muistelen nimenomaan tältä palstalta lukeneeni, että naisten _ei_ pitäisi hylätä miestä, vaikka tämä ei olisi juuri sellainen unelmien prinssi, jota he ovat hakeneet.)

old_profile_85204 kirjoitti:

"Sinullahan on nyt kaiketi seitsemäs parisuhde menossa"

:) Tiedät suhteitteni määrän paremmin kuin minä! En nimittäin osaisi kyllä suoralta kädeltä sanoa, monesko suhde tämä on.

Mutta joo, edelleen olen mieluummin onnellinen kuin "oikeassa" - mitä se sitten tässä asiassa tarkoittaisikin, ehkä sitä että olisi pitänyt lopettaa miehen tapailu siinä vaiheessa, kun kävi ilmi että hän nauttii siitä, että on vieraita/menoja/kutsuja jne?

(Itse asiassa tuokin on aika mielenkiintoinen ajatus, koska muistelen nimenomaan tältä palstalta lukeneeni, että naisten _ei_ pitäisi hylätä miestä, vaikka tämä ei olisi juuri sellainen unelmien prinssi, jota he ovat hakeneet.)

Muistelen lukeneeni, et se on ihan sinun kertomaasi...Jostain syystä kaikki vaan jää päähän sama mitä luen..
Sittenhän ongelmaa ei ole jos on onnellinen, mutta nyt tarttee lähtee töihin..tsau

old_profile_85204 kirjoitti:

"Jos on syntynyt introvertiksi niin sitä vaan on, ei sitä muuksi voi muuttua."

Ei voi, ei, mutta introverttiys tarkoittaa vain, että pitää varata aikaa myös palautumiseen. Ei se estä olemasta _myös_ sosiaalinen. Erittäin sosiaalisen ekstrovertin kanssa seurustellessa on tullut kyllä hyvin näkyväksi intron ja ekstron ero. Mies latautuu sillä, että viikonloppuisin on kutsuja ja kavereiden tapaamisia ja vieraita kylässä, minä taas kaipaan sitä että ollaan vain kaksistaan. Kompromisseja, sitä se on vaatinut ja vaatii jatkossakin.

Kyllähän minäkin osaan sosiaalinen olla kun on tarpeeksi "latingissa", mutta kyllä se vaan kuitenkin on pelkkää esittämistä ja kulissia, väkinäistä irvistelyä kun tarkemmin ajattelee. En ole koskaan tämän ominaisuuteni takia seurustellut ja monesti olenkin miettinyt, että tulisiko siitä edes mitään jos nainen olisi ihan täysin päinvastaisen luonteinen. Ja mistäs ne kaltaisensa verttityypit tunnistaa, jos nekin osaa esittää sosiaalista ja vain vapaalla vetäytyvät omiin oloihinsa. Senkin olen jo koettanut hyväksyä, että yksinäinen loppuelämä saattaa olla hyvinkin todennäköistä. Verttiyden lisäksi kun olen äärimmäisen avuton naisten kanssa muutenkin, enkä tiedä mitä niiden kanssa pitäisi tehdä kun änkeävät niin sanotusti viereen vain ripsiä räpsyttelemään. Meikäläisestä kun ei oikein mitään niiden odottamia pelimiesliikkeitä tahdo irrota :D

Täysin samaa mieltä tuosta asiasta!