22-vuotias herkässä iässä oleva opiskelija. Tieto isäni kuolemasta musersi minut pieniksi palasiksi. Minusta ei ole tullut koskaan ehjää tuon tapauksen jälkeen. Näin tuona yönä, kun tiedon isäni kuolemasta sain, seuraavanlaisen unen. Valkoisen seinän (opiskelijahuoneen seinän) läpi tulivat harmaat kädet, jotka kurottautuivat kohti minua. Olivatko nuo isäni kädet? En muista enää tarkasti kaikkea, mutta koska olin taidealan opiskelija, tein tuosta unesta tarkan piirroksen. Itse asiassa uni ei tuntunut unelta vaan täydeltä todelta.
Isäni kuoli vuonna 1990
Olin_tuolloin_
3<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
En usko, että nuo olivat isän kädet vaan psyykeesi otti vastaan symbolisesti surun. Ennen oli valoisaa, sitten tuo harmaa murhe murtautui valkeuden läpi. Suostuit siihen, ettei tästä eteenpäin ole enää valoisaa. Jospa olisi nyt aika antaa valkoisten käsien ottaa sinut syleilyysi.
Oikea tulkinta. Muistan tuon tekemäni piirroksen ja siinä olevat kädet ovat enemmän naisen kuin miehen kädet. Onhan tuosta surusta jo suurimmaksi osaksi yli päästy, mutta aina silloin tällöin se valtaa mielen. Tai pikemminkin ikävä isää kohtaan. Sinänsä uskon että hän on onnellinen ja se on kaikista tärkeintä.
Varmasti isäsi tahtoo, että elät täällä onnellisena. Surutyö alkaa olla siinä vaiheessa, että olet valmis ottamaan vastaan uuden jakson.