Kun alatte himoita toista ihmistä ns. salasuhdetta , koettakaa pysäyttää ajatukset aivan heti ja menkää omana kotiinne perheenne luo.
Jos vielä unelmoitte niin alkakaa se miettiminen lastenne asioiden järjestämisestä. Miettikää kuinka usein voitte tavata lapsianne ja miten kauan, saatteko viettää juhlapyhinä aikaa lastenne kanssa. Miettikää miltä tuntuu kun jouluna lapset eivät ole luonanne ja kysykää asiaa lapsiltanne jos he jo kykenevät jotenkin asian ymmärtämään. Saavatko lapset tavata isovanhempiaan juuri koskaan. Odotatteko, että isovanhemmat vain antavat teille lasten lahjat ja lahjarahat, ilman lasten tapaamista.
Entä miten tuo uusi ihminen, hyväksyykö hän lapsenne ja ennen kaikkea niillä tavoilla ja antamillanne tavoilla elää, vai pitääkö kaiken mennä tuon uuden ihmisen alistuksessa, suostutteko siihen. Oletteko itsekin tämän uuden vallan alla, vain hänen ajatuksensa ovat oikeita, ette arvosta edes omaa ajatustenne asioissa oikeaksi.
Olen muutaman joulun jo kärsinyt lasten vuoksi valtavaa pahaa mieltä, joulua ei tule kun ajattelee sitä valtavaa jännitettä lasten osalta. Heidän pitää mennä kauas pois vanhemmastaan ja myös isovanhemmistaan. Ei ole lapselle helppo paikka olla siellä ja ajatella ja ikävöidä myös toista vanhempaansa, isovanhempiaan, kavereitaan.
Eivät ole vielä palanneet, viestejä on tullut ja ne ovat kertoneet tuosta ikävästä. Mutta kun sanaan on kirjoitettu, että pitää nyt olla näin, ei heillä ole mitään mahdollisuutta pyytää muuta.
Se ikävä ja paha olo on myös toisella vanhemmalla ja isovanhemmilla ihan varmasti, erojen hyvyyttä ja pahuutta olisi hyvä ajatella laajemmin.
Jos vielä unelmoitte niin alkakaa se miettiminen lastenne asioiden järjestämisestä. Miettikää kuinka usein voitte tavata lapsianne ja miten kauan, saatteko viettää juhlapyhinä aikaa lastenne kanssa. Miettikää miltä tuntuu kun jouluna lapset eivät ole luonanne ja kysykää asiaa lapsiltanne jos he jo kykenevät jotenkin asian ymmärtämään. Saavatko lapset tavata isovanhempiaan juuri koskaan. Odotatteko, että isovanhemmat vain antavat teille lasten lahjat ja lahjarahat, ilman lasten tapaamista.
Entä miten tuo uusi ihminen, hyväksyykö hän lapsenne ja ennen kaikkea niillä tavoilla ja antamillanne tavoilla elää, vai pitääkö kaiken mennä tuon uuden ihmisen alistuksessa, suostutteko siihen. Oletteko itsekin tämän uuden vallan alla, vain hänen ajatuksensa ovat oikeita, ette arvosta edes omaa ajatustenne asioissa oikeaksi.
Olen muutaman joulun jo kärsinyt lasten vuoksi valtavaa pahaa mieltä, joulua ei tule kun ajattelee sitä valtavaa jännitettä lasten osalta. Heidän pitää mennä kauas pois vanhemmastaan ja myös isovanhemmistaan. Ei ole lapselle helppo paikka olla siellä ja ajatella ja ikävöidä myös toista vanhempaansa, isovanhempiaan, kavereitaan.
Eivät ole vielä palanneet, viestejä on tullut ja ne ovat kertoneet tuosta ikävästä. Mutta kun sanaan on kirjoitettu, että pitää nyt olla näin, ei heillä ole mitään mahdollisuutta pyytää muuta.
Se ikävä ja paha olo on myös toisella vanhemmalla ja isovanhemmilla ihan varmasti, erojen hyvyyttä ja pahuutta olisi hyvä ajatella laajemmin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minä olen sisareni kanssa vain hyvilläni, että isäni ja äitini erosivat aikoinaan, kun olimme vielä lapsia. Loppui se jatkuva huutaminen ja tappeleminen. "Huoripukiksi" halukuttu isäni on ollut onnellisesti uudelleen naimisissa jo yli 30 vuotta. Äidillä ei korkeasta moraalistaan huolimatta ole mennyt yhtä hyvin.
Ei vanhempien ero tarkoittanut, etteikö meillä edelleen olisi ollut kahta rakastavaa ja huolehtivaa vanhempaa. Ei edes vanhempien uudet puolisot ole sitä pilanneet. Mukavia ihmisiä ovat olleet. Hyvin tultiin toimeen aikoinaan heidän lastensakin kanssa, vaikkei meistä koskaan ikuisia ystäviä tullutkaan.
Puhumattakaan, että asialla olisi jotain vaikutusta isovanhempiin ollut. Erotakin kun voi niin monella tavalla. Katkeruuden ja sukuvihan vallassa tai säilyttäen parhaat osat vanhasta uutta eläen.
Sitä tosin ihmettelen, että usein moititaan eroperheen lapsia parisuhdekyvyttömiksi, kun ei ole ehjän lapsuudenkodin mallia. Ainakin minä ja siskoni (ja hänen miehensä) yrittävät vaalia suhdettaan sitäkin suuremmalla syyllä kun elinikäinen liitto ei ole mikään itsestäänselvyys.
Jaksamista kuitenkin.
Teitä on todella onnistanut, kun voitte pitää sukunne ja vieläpä uudet ihmisetkin ovat olleet järkeviä.
Sitä ihmettelenkin, mitä varten eronneet vanhemmat tekevät elämästä niin vaikean, vaikka itse ainakin toinen on eroa halunnut. Miksi pitää syyttää muita erostaan, miksi pitää vouhottaa uutta metsällä tai sen uuden kanssa niin, että omille pienille lapsille räyhätään ja vaaditaan aivan mahdottomia.
Miksi omia vanhempia pitää nöyryyttää, ikään kuin he olisivat se eron syy.
Miksi pitää ostaa vaikka ei ole rahaa, kyllä se näin ulkopuolelta ihan "hullun" touhulta näyttää, pitää ajaa itsensä vielä alemmas, eikä sen pahan olon ja räyhäämisen pitäisi loppua, sillä eihän se syntipukki puoliso ole enää matkassa, miksi pitää etsiä uusia syntipukkeja, lapsista ja omista vanhemmista. Mitä tämä kaikki on, kuka kertoisi miksi menettelee näin. Olen niin monen eron eron kohdalla tämän reaktion nähnyt.
Surkeata on myös katsoa, kuinka naisilla muuttuu pukeutuminen, ennen kauniisti pukeutunut nainen alkaa käyttämään suorastaan päälle käymättömiä teinin vaatteita ja kiukuttelee kaikille ja kaikesta.
Miehet sitä vastoin rähjääntyvät, työpaikat menevät, alkoholisoituminen ja kodittomuus. Tässä lähellä on näitä kodittomille miehille olevia paikkoja, on ikävää katsella kun uusi nuori mies alkaa harppoa tätä polkua, alkuun on vielä jotenkin paremman näköinen, mutta kasvot alkavat pian kalpenemaan, vaatteet rähjäistyy ja pian kävelykin muuttuu jo katkonaiseksi.
Kun tuon eron hoitaisivat niin, että elämä jatkuu ilman näitä kirouksia, kuten edellisen kirjoituksen kohdassa, jossa löytyi vielä uusi mahdollisuus.
Toki se on vaikeaa, sillä erossa myös talous rapistuu, on jaksettava alkaa alusta ja monesti vielä alempaa kuin ensi kerralla, tarvitaan selvä pää ja usko omiin voimiin.
Smaa mieltä.
Itse hylkäsin isäni kun kuulin hänen valinneen halunsa ennen perhettään...
Koko lapsuuteni huijattuna!
Kunnioitin miestä jota ei ollut olemassakaan.
Kuvittelin että isä rakastaa meitä lapsia ja äitiä, mutta halut olivat tärkeämpiä.
Ei edes yrittänyt kotona äitiäni treffeille tms.
Puolestani voi elää halujensa kanssa ihan yksin!
Näin voi ajatella myös sinun "pettäjän" lapsi....kannattiko kysyn vaan!
Rehellisyys ennen kaikkea = ero eikä mitään sivusuhteita jollei niihin ole lupaa vaimolta.