Erähenkisyys - Treffi-ilmoitusten sisältö

Nuotioneiti

Jos et ole erähenkinen ja luontoretkeilevä, niin ei kannata kertoa treffi-ilmoituksessa olevansa sellainen. Tai sitten kannattaa....
Luontoretkeilevänä naisena olen hieman turhautuneena, mutta myös huvittuneena seurannut mieshenkilöiden halukkuutta tulla treffi-ilmoituksessa esiin erähenkisinä ihmisinä, vaikka todellisuudessa eivät sitä ole.

Retkeilen itse paljon ja se ei tarkoita autolla ajamista kaupungin puistossa tai kaupungin laitamilla olevalle yleiselle nuotiopaikalle katuvalojen loisteeseen tai kaverin luksusmökille menemistä, vaan aivan aitoa oikeaa retkeilyä, jonne saavutaan kanootilla, pyörällä tai vaeltaen jääden maaston jopa useiksi öiksi. Toki autolla voidaan mennä, jos matkaa on paljon jne...
Retkeilen mielellään ystävien kanssa tai itsekseen enkä sinänsä etsi treffiseuraa saadakseni seuraa retkille, mutta toki kiinnitän huomiota, kun mies kertoo treffiprofiilissaan olevansa erähenkinen ja haaveilensa siitä, että pääsee daamin kanssa tulille eräilemään, mökkeilemään ja kalastamaan jne....

Yksi eräilevä sankari oli kovinkin innostunut kemioistamme. Tein rennolla mielellä samanmoisen "testin" kuin kaikille kumppaniehdokkaille; treffit sekä kaupungissa että luonnossa. Kaupunkitreffit on useiden kohdalla sellaiset, että niitä jännitetään enemmän, kun yleensä silloin ollaan jossain kahvilassa tai ruokaravintolassa ja se yhdessä istuminen tuntemattoman kanssa on yllättävän vaikeaa, ja niin kävi myös tämän miehen kanssa.
Hän sitten sanoikin, että tuntuisi luontevammalta tavata vähemmän virallisesti ja vaikka luontoretkellä. Ehdotin seuraavaksi siis luontoretkeä. Hän itse ei juuri silloin jaksanut tai halunnut järjestää mitään, kun oli muutto, kun oli sitä ja tätä, joten tarjouduin suunnittelemaan nuo treffit. Ihan simppeliä. Autolla suht lähelle leiripaikkaa eli kolmen kilometrin päähän laavulta. Istumista tulilla pari kolme tuntia, sellaista rauhallista yhdessä olemista.
Mutta sopivaa ilmaa ei ollut koskaan. Milloin tuuli tai paistoi liikaa jne... lopulta selvisi, että hän omistaa vain hienoja nahkakenkiä ja takkeja eikä mitään ulkoiluvaatteita saati kalastusvehkeitä eikä hän oikein välittänyt nuotiolla istumisestakaan. Se vaan oli kuulostanut tunnelmalliselta haaveilla sellaisia treffi-ilmoitukseen. Lähinnä hän olisi halunnut, että olisimme istuneet hänen kaupunkiyksiössään...
Toinen luontosankari sentään lähti retkelle. Sympaattisena hän seisoi valtavan ison muovisen kylmälaukun kanssa autonsa vierellä useampia muovipusseja kylmälaukun lisäksi käsissään roikottaen ollen valmiina lähtemään tarpomaan metsäiseen ja kallioiseen maastoon. No silloin minua lähinnä hymyilytti hyväntuulisesti. Yritystä ainakin oli.
Kolmas kalastava sankari lähti kanssani kalaretkelle. Päivän mittaisen reissun aikana selvisi, että hän ei taatusti ole kalastanut juuri koskaan, sillä kalastusvehkeiden saati kalan käsittely ei onnistunut alkuunkaan. Selvisi, että hän oli 8-vuotiaana isänsä kanssa käynyt virvelöimässä.... ihan sympaattista sekin.

Huumorintajuisia sekä terveen itsetunnon omaavia väittivät kaikki olevansa, mutta se ei kuulunut heidän huumorintajunsa tai itsetuntonsa piiriin, että nainen opetti heitä tekemään tulia ja tappamaan kalaa, että nainen otti epämääräisten muovipussien sisällöt reppuunsa. Minulla ei ollut mitään vaatimuksia heitä kohtaan. Se oli vaan söpöä ja sympaattista, että olivat halunneet vaikuttaa joltain mitä eivät olleet...

25

123

Vastaukset

  • Teillä oli mielenkiintoisia trehffi tarinoita. Ihan rupesi hymyilyttämään. Minä olen työ kuin vapaa ajat lukien ollut niin metsällä ja kalareissuilla pienestä pitäen. Parhaillaan noin 260 päivää vuodessa. Olet varmaan melkoinen tekijä alallasi sain sellasen mielikuvan.Kävin eilen testasin jään vahvuuden oli 6sm matalassa lahukassa. Talven ensimmäinen ahven soppa tuli.

  • Kaikki ei oo vissiin aatellu että akathi saattaa nykyään kulukea metässä, minun entinen tyttöystävä kyllä aena mäkätti että pittääkö sitä jatkuvasti siellä metällä ja kalalla ja millon missäkin kulukea siihen loppu se parisuhe

  • monta kertaa, kun olen etsinyt erähenkistä naista, on käynyt juuri noin kuin sinulle. se erähenkisyys on lapissa autolla kääntymistä tai siskon mökillä viikonloppua viettämistä. mukavaahan sekin mutta ei ihan sitä, mitä etsin. minun luontoliikkumiseen kuuluu kalastuksen ja patikoinnin lisäksi myös metsästys ja jahtikoirat. kasvatus ja koulutus. tuoreen lihan hakeminen metsästä on monelle ollut liikaa. en tiedä, ehkä se kaupasta haettuna on sopivampaa. olen jo lakannut etsimästä, tulee kohdalle, jos tulee. tai ei tule. jos näet jokivarresta savun nousevan niin poikkea tulille. mutta jos olet jo nuotiorouva, niin poiketkaa molemmat!

  • Hei, toi liite -henkinen usein juuri tarkoittaakin sitä, et sitä asiaa tykätään fiilistellä himassa sohvalla, katsoa kun muut tekee tai meinata tehdä - on kyse sitten seksistä tai juuri tuosta eräilystä. On erähenkisiä, on bi-henkisiä yms. mut mittää ei ikinä itse tehdä. Runkataan ehkä korkeintaan et oishan se kiva kun ois kanttia :D

    Ollaan siis hengessä mukana,mut ei fyysisesti ;)

  • Lie kyseessä sama ilmiö kun naiset mainostavat olevansa pullantuoksuisia kotihengettäriä➡️Lidilin pullaa😆

    Aika harva nainenhan oikeasti eräilyä harrastaa, siis sellaista että reppu mukaan ja pärjää esimerkiksi ilman autiotupia eräilemässä.

    Kiva ois moinen kummajainen joskus kohdata, sais pitää minusta huolen😆

    • Ai kummajaisia..

      No mukavuudenhaluisena kyllä se teltta mukaan on otettava! Laavun kyl kesäaikaan saa suojaisaksi tai kasaa havuista ym suojaa, makuupussiin sit nukkuus. Mulla on aina pari avaruuspeittoa varuilt, pressunpalanen jne.

      Ne maanomistajat kun ei oikein tykkäis jos itse teet kunnon laavun, onnistuis muuten sekin. :)

      Kaks hlöä riittää hyvin lämmittämään teltan kunhan siel alkuun höpisee lämpimikseen (tai.. ;) ), makuupussit sinnekin ja notski vierelle. Trangiallaki pärjää hyvin mut oltava varovainen jos kikkailee..
      Useampi pvä menisi helposti ulkosalla. Varsinkin jos seuralainen myös jaksaa kantaa osuutensa..
      Nuotiopullalla tms hurmaisin illan päätteeksi, pilkityt paistoahvenet pussimuusin kanssa ikävä kyllä olisi nopein ja helpoin "illallinen". Yksin on helpointa muonaa valmisateriat, energiapatukat jne.
      Kesällä hifistelyä enempi tulee harrastettua, ei koho ja koukku paljon matkassa mukana paina.. joku oksa löytyy aina millä sit onkia. Jos olisi luvallista niin ansalla saa pupupaistiakin, teoriassa. Kunnon puukko pitää olla matkassa aina :D

      On paljon naisia, jotka selviäisi helposti luonnossa. Pienest pitäen kun mettäl oltu ja nörttinä aikuisenakin on maailma siedettävämpi, ladattuaan henkiset akut riittävän usein vaelluksilla.
      Normisti kyl 15kg rinkalla pärjää mukavuussyistä. Äärioloissa vähemmälläkin.
      Tuol eteisen kaapissa on, kiitos isän opetusten, sellainen "hätätilannereppu".. siinä on perusvehkeet jos joskus tarvis. Ei ole onneksi vielä tarvetta ollut.. Välillä vaan käydä läpi, vaihtaa vanhenevat tuotteet pois ja tarkistaa muut.


  • Voi jos olisi tuollainen ollut silloin tarjolla...

    Onneksi ihan muilla perusteilla alkaneesta suhteesta lopulta paljastui nainen, joka pitää paljon retkistä, sienestämisestä, bongailusta ja luonnosta muuten vain. Eikä oltaisi ilman nettitreffejä koskaan tavattu. Kummallakaan ei ollut eräilystä mitään profiilissa, mutta ollaan oltu useamman kerran jo viikon vaelluksella. Käymme myös melomassa, pyöräilemässä ja päivän kävelyretkillä. Metsästys on jäänyt minulle, mökin ja sen pihan hoitaminen enemmän hänelle.

    Tutustumisvaiheessa hän kertoi myös mielenkiintoisia kokemuksia muista nettimiehistä. Oli esitetty kovin luontoihmistä, mutta kahvitreffit Nuuksiossa oli ollut jokaiselle liikaa. Jopa käveleminen keskuspuistossa oli saatu torjutuksi jollain ihme perusteella.

  • harvassa on oikeat eränkävijä naiset. metsästyskoira puolella heitä joskus tapaa mutta ovat tulleet isän tai miehen matkassa. suhteen alussa naiset ehkä luonnossa viihtyvätkin mutta kun uutuuden viehätys on tammukkapurojen miljoonien sääskien tai tammipakkasten palelu kettupassissa mennyt, mieli palaa takaisin sisätiloihin. en minä siitä ketään syytä. olen minäkin naisen mieliksi käynyt oopperassa ja kerran jopa ortodoksien pääsiäisjumalanpalveluksessa. uskovainen en ole. enkä älyä oopperasta vieläkään hevon p....aa. ehkä minä sitten olen se Nuuskamuikkunen joka häviää kairaan reppunsa kanssa. yksin.

  • Tää olikin hauska ketju!

    Kun olin Tinderissä ja treffipalstalla kerroin esittelyssä olevani luontoihminen. Patikointi ja retkeily ovat ykkösharrastukseni. Liikun siis luonnossa joka viikonloppu ja lomilla.

    Ensitreffeille siis lähdettiin pienelle luontokävelylle. Miehet tuli nahkakenkineen paikalle ja jopa reilun tunnin pituinen kävely oli kauheen raskas. Heille ilmeisesti luontokävely oli kaupungin puisto päästä päähän. Miehet ihmettelivät mun kertomuksia riippumatossa yöpymisestä keskellä ei mitään, tuntemattomien polkujen tutkimista. En mä mikään Mc Gyveri ole omasta mielestäni. :D Ja treffeillä kertoivat olevansa teatteri-ihmisiä enemmän. Miksi hemmetissä tätä ei voinut sanoa ennen tapaamista?

    • "Ja treffeillä kertoivat olevansa teatteri-ihmisiä enemmän."

      No teatteriahan tuo on ollutkin noilla.

      Itsekkään en ole erähenkinen,ne on sellaisia erinlaisia miehiä jotka harrastaa sitä tarkoituksella kuten metsästys on.Minulla on ollut viime vuosina ihan tarpeeksi tuota samoilua omalla pihalla jonka nyt meinaan tulevana kesänä myydä.

      Kun olen asunut keskellä ei mitään niin siinä jää ne eräretkeilyt vähemmälle,karhut olen kuvannut omalta terasilta ja pihoilta,susi on tullut myös nähtyä omalla piha tiellä myös ilves jota näkee harvemmin.

      Kyllä toki on tullut lapissa koluttua jonkin verran matkailuautolla useampana kesänä,kyllä minä olen tuosta eräretkeilystä saanut tarpeekseni,ostin talon kaupungista ja myyn sieltä metsien keskeltä toisen nyt pois,en palaa enään asumaan karhujen ja susien keskuuteen tässä elämässä,aikansa kutakin ,tarpeeksi pitkään kun asuu keskellä ei mitään niin siinä eräretkeilyssä ei nää enään mitään viehätystä erikseen.pikemminkin naurattaa ne retkeilijät toisinaan.

      Nyt laitetaan vaan siistit kengät jalkaan ja kävellään putsattuja katuja pitkin,sama on pyöräilessä,helppo kulkea kaikkialle kun ennen piti maitokauppaan mennä miltein 40 km niin nykyisin pääsen parissa kolmessa minuutissa kauppaan,on siinä ero melkoinen.


  • Huomenna lumikenkävaellus. Löysin oman "erä-Jorman" seuraksi koko elämän vaellukselle, mutta huominen reissu tulee tehtyä yksin. Siinä on oma nautintonsa mennä omin päin. Hyvin erilaista.
    Hauskoja juttuja tullut tänne ketjuun ja hyviä näkökulmia ja oivalluksia.

    • hieno juttu! onneksi olkoon! itse olen lopettanut etsimisen, olen alkanut viihtyä luonnossa varmaan liikaakin. tuossa joku kirjoitteli muuttavansa kaupunkiin. toivottavasti viihtyy. minä en viihtynyt. katselin suomus-salmelta myytäviä taloja. hinta-laatu-ympäristösuhteet näyttää olevan kohillaan, kalavesiä jokapuolelle ja lappiin lähtee suora tie. muutamassa tunnissa nokiseen laavuun tunturin juureen!


  • Hei kaikille keskustelijoille.. kerrankin järkevä aihe..
    Aivan pakko kommentoida, kun löysin nykyisen kumppanini täältä. Eräileviä ihmisiä ollaan molemmat, metsästetään(molemmat, pienriista sekä suurriista), kalastetaan(myös minulla omat kalavehkeet, naisena) , mökkeillään(erä mökki, vailla mukavuuksia), samoillaan ja seikkaillaan. Käydään ulkona syömässä -tarkoittaa meillä evästelyä laavulla, vuokralammen rannalla. Toki välillä kaupungissakin käydään ulkona. Alueena koko pohjoinen, lappi ja muut pohjoismaat. 5 ja puoli vuotta siihen etsintään kului, mutta nyt on ollut onnea siitä saakka. Monet pettymykseen päättyneet treffit palkittiin isosti, opin jopa tanssimaan, kun oikea pari löytyi..
    Uskokaa ihmiset siihen, että oikea kumppani tulee vastaan ennen pitkää. Älkää tyytykö vain jonkinlaiseen. Sen oikean tunnistaa siitä hymystä ja määrätietoisesta, hyvätapaisesta, ymmärtävästä ja sallivasta käytöksestä. Onnea matkaan kaikille!

  • on hienoa kun on löytynyt ihminen jonka kanssa askeleet passaa yhteen. enkä tarkoita vaan niitä tanssiaskeleita. meidät luontoliikkujat pitäisi jaotella eri tasoille niin kuin ajokorttiluokatkin niin se helpottaisi treffipalstoilla olevia! toiset kun ovat kuin intiaanit, asuen viikkoja kairoilla ja sieltä syötävänsä pyytävät ja toisessa päässä ne jotka kävelevät kylmälaukku kädessä autolle näkyvälle nuotiopaikalle. toiset ovat raskaan liikenteen ammattilaisia ja toisilla on mopokortti! (-;

  • naiset alkaa viihtyä mökillä ja kalassa vasta kun on kuuskymmentä mittarissa ja "parasta ennen" päiväys alkaa olla ummessa...(-; siihen saakka heitä kannattaa baareista etsiä... eipä silti, ei yksin olemisessakaan mitään vikaa ole, silloin on luonnossa luonnon kanssa kahden. kun liikkuu yksin niin liikkuu hiljempaa ja pääsee eläimiä näkemään enemmän.

  • Heh! Puhu kuitenkin vain itsestäsi.. naisiakin on monenlaisia. Erähenkisiä jo lapsesta, kun metsän keskellä on asuttu ja metsissä leikitty. Kaikella ystävyydellä ;)

  • Mä naisena tykkään luontoretkeillä, marjaataakin ja mökilläkin tykkään olla. Treffi-ilmoitukseen en niitävkuitenkaan laittaisi enkä varmaan yhteyksiä ottaisi mieheen, joka niitä mainostaisi treffi-ilmoituksessa. Ja miksi en? Yksinkertaisesti siitä syystä, että jos esim.mies mainostaa niitä niin yhdistän hänen olevan erakkomainen ja kaiken aikansa luonnon parissa viettävän ja sellaista en haluaisi enkä sellaiseen ite rupeaisi. Oma kokemus miehistä on, että ovat hyvin joustamattomia, esittävät ehkä suhteen alussa ottavan naosen tarpeet hyvin huomioon ja jopa esittävät kiinnostusta naisen asioista. Paskan marjat sanon minä, kun nainen on saatu koukkuun niin kiinnostuksen kohteet onkin ihan eri jutut, joustavuus missään asiassa on nolla. Eli no thanks. Pitää havaita miehen aidot kiinnostuksen kohteet.

  • Nojoo... mä olen tottunut yöpymään metissä ja vetimet ym sen mukaset jopa arkivaatteet sellasia ettei haittais mennä mettään muutamaks päiväks. Kalastus taas, siinä mä olen noiden muiden miesten tasolla. Mutta miks sitä ruokaa tarvis kun voi kuitenkin paastota 3-5 päivää kun on vaan juotavaa? Ja kyllä mua nainen saa opettaa kalastamaan, itsetunto kestää ihan hyvin. Notskin teko onnistuu märistäkin puista multa ja en tarvi ku retkikirveen. Viikon pärjäis kilon ruoilla repussa, säilykkeitä tms.

    Enemmän tykkään kyllä nykyään käydä lenkkipolulla metässä ja on paljon muutakin tekemistä enkä ole erakko, mutta joo.

    Osaan olla niin että itikat ja linnut rauhottuu mun lähellä, ja tulee tutkimaan joskus. Ihminen kun on kanssa eläin :) se tulee jokaiselta luonnostaan, ehkä joiltain helpommin, tiedä sit. Ois kiva tavata joku ihan missä mielessä vaan joka osais arvostaa kaikkee elämää, kärpästen ja nistien ym myös.

  • Minulla erähenkisyys on verissä, luonteessa ja elämäntavassa eikä se ole harrastus. Joillekin eräily puolestaan on harrastus.
    Vaikuttais siltä että aiemmin hehkuttamani "eräjorma" onkin tällainen harrastaja. No minua tuo ei haittais, mutta häntä ilmeisesti haittaa se, että metsä, luonto ja luonnollisuus ovat minulle se ykkösasia. Se on elämäntapani ja luonteeni. Saas nähdä jatkuuko polku itsekseen omin päin... pohtii nuotioneiti

    • Joo. Parempi aina yksin, kun huonon kumppanin kanssa. Muuttaakaan ei voi, kuin itseään! Turha syyttää kumppaniaan joustamattomuudesta.. tai oikeastaan mistään.. kumppaninsa kun valitsee ihan itse, eikä tasapainoista suhdetta tule, kumman tahansa ollessa epärehellinen tai vaatiessa asioita. Yhteisymmärrys ja yhteiset tavoitteet pitää löytyä. Malttia ihmiset siihen valintaan.

      Suomihan on täynnä luonnossa hemmetin hyvin pärjääviä, ihania ja itsenäisiä miehiä. Jäyhiä.. vähäpuheisia.. ehkäpä.. Naisena, joka on kokenut paljon pahaa, arvostaa kuitenkin sitä hiljaista ja uskollista miestyyppiä. Se on se, mikä meille toi itsenäisen Suomen.

      Pahoittelut tästä aiheesta eksymisestä. Jotenkin herkistää, kun oma rakas on löytynyt ja edustaa juurikin tällaista miestyyppiä. Suomalainen mies, suomenhevonen ja suomen pystykorva. Synonyymeinä uskollisuus, uhrautuvuus ja työteliäisyys.


    • elähän sure nuotioneiti! kyllä meitä liikaa luonnossa viihtyviä kummajaisia riittää! joku vertasi meitä suomenpystykorvaan? (-: … minäkin olin kerran kahden vaiheilla, piti valita mennäänkö naimisiin vai otanko pystykorvan.. varovaisena miehenä ostin pystykorvan enkä pettynyt, jos se haukkui portailla niin se älysi lopettaa kun pääsi sisälle.. (-;


  • Olet tarttunut yhteen treffipalstojen isoon ongelmaan. Tuo on niin tyypillistä. Sama harrastus tai mielenkiinto yhdellä sanalla ilmaistuna on todella harhaanjohtavaa.

    Moni kertoo olevansa liikunnallinen, mutta ei sitten olekaan sitä toisen mielestä. Yksi "liikunnallinen" käy kevyellä kävelyllä pari kertaa viikossa, toinen joka päivä. Mutta ei se määräkään aina yksin ratkaise, vaan myös laatu, eli tavoitteleeko peräti maksimaalisia rajojaan kilpailemalla tai muulla tavalla. Lähes kaikki naiset tuntuvat olevan kiinnostuneita tanssista. Yhdelle se tarkoittaa 2-3 kertaa lavatansseissa kesällä, osa näistä jopa paheksuu, jos joku haluaa kehittyä tanssijana ja käy kursseilla. Jotkut käyvät tansseissa viikottain, välillä lähes päivittäin, ympäri vuoden ja lisäksi käyvät jatkuvasti kursseilla, leireillä tai harjoituksissa, niitäkin ympäri vuoden, osa kilpaileekin.

    Hyvät kanssadeittailijat, täsmentäkää harrastuksianne.

    • Niin totta ja käöntöpuolena tästä sais hauskan treffi-ilmotuksen eli: hei, olen simpsakka tyttö hämeestä. Pidän liikunnasta. Käyn jumpissa ja tanssitunneilla 4•60 minuttia viikossa, metsässä liikun 2-3 kertaa viikossa 60-120 minuttia, arkiaskareita pihalla 4 tuntia viikossa, hampaiden pesua 28 minuttia viikossa...


    • Anonyymi kirjoitti:

      Niin totta ja käöntöpuolena tästä sais hauskan treffi-ilmotuksen eli: hei, olen simpsakka tyttö hämeestä. Pidän liikunnasta. Käyn jumpissa ja tanssitunneilla 4•60 minuttia viikossa, metsässä liikun 2-3 kertaa viikossa 60-120 minuttia, arkiaskareita pihalla 4 tuntia viikossa, hampaiden pesua 28 minuttia viikossa...

      Onhan tuo jo paljon kuvaavampi kuin "simpsakka liikunnallinen tyttö Hämeestä". Tuohon ilmoitukseen liikkumista tärkeänä pitävä mies voisi jo tarttua. Silti aiheuttaisi jatkokysymyksiä, ajallinen määrä tuli kyllä hyvin esille. Kun itseä kiinnostaa paritanssi, kysyisin heti ovatko tanssitunnit ohjattua yksintanssia, casinoa, humppaa vai kaikkea mahdollista? Liikkuuko metsässä moottorisahan, sauvojen, koiran vai minkä kanssa, vai treenaako polkujuoksukisoihin? Kiinnostus tuohon ehdokkaaseen voisi olla hyvinkin erilaista vastauksista riippuen. En silti tarkoita ja vaadi, että kaikkien harrastusten pitäisi olla samanlaisia ja samantasoisia. Tietyntasoinen liikunta on kuitenkin yksi "vaatimus", jota tuskin muut tekijät voivat sivuuttaa.


  • melko monimutkaiselta ja vaikealta tuntuu parisuhteen löytyminen luontoliikkujilla. jospa meidän eräilyn käyttövoima onkin krooninen ihmisiin tympääntyminen? olen ainakin itsessäni huomannut semmoistakin, alussa kun huomasin sen niin huolestuin hiukan mutta nyt tuntuu että näin on hyvä. en silti ole mikään umpimielinen kummajainen, en ainakaan vielä mutta tuntuu että kotileikit on leikitty.

Ketjusta on poistettu 26 sääntöjenvastaista viestiä.