Uskottomuuden arvostelu on kyseenalaista
Yks tuttu nainen, itse asiassa entinen naapuri, aina jaksaa ottaa esille oman uskollisuutensa parisuhteessaan. Jotenkin hän aina osaa esittää asiansa minuun kohdistettuna arvosteluna, koska olenhan pettänyt puolisoani jopa kahden eri miehen kanssa. Mieheni oli ensimmäinen seksikumppanini, ja olin ollut hänen kanssa suhteessa jo 12 vuotta, kun aloimme etääntyä toisistamme ja tuossa tilanteessa tulin pettäneeksi häntä ensin ystäväni, sitten työkaverini kanssa. Suhteemme päättyi eroon jne... mutta ei siitä sen enempää.
Joo tein väärin eikä sitä mikään selitä, mutta tulin sitten kerran ottaneeksi asian keskusteluun tämän tutun naisen, entisen naapurini kanssa, joka aina vaan jaksoi alleviivata omaa uskollisuuttaan omalle miehelleen ja arvostella minun tekoani.... keskustelumme oli erittäin mielenkiintoinen....
Olin ihmetellyt sitä vähän, että miten uskollisena pysyttelevät puolisot kykenevät siihen uskollisuuteensa aina vaan. Jo tuolloin 12 vuoden liiton aikana ja edelleenkin vielä nytkin jopa viikottain, toisinaan jopa päivittäin saan miehiltä aloitteita ja yhteydenottoja. Iso osa siitä on tietenkin silkkaa huttua, joukossa on ollut toki monia otollisiakin tapauksia, mutta itse pysyin uskollisena lähinnä rakkaudesta puolisooni, kunnes liitto alkoi jotenkin rakoilla. Ja koska miehiä oli tarjolla, tulin tarttuneeksi sitten siihen.
Tämä omaa uskollisuuttaan alleviivaava entinen naapuri ei voinut käsittää, kun sai tietää kuinka paljon olen saanut miehiltä alotteita vuosien varrella. Lähinnä hän itsekin huomasi oman uskollisuutensa alleviivaamisen naurettavuuden, hänen uskollisuutensa kun ei ollut tullut missään muotoa testatuksi. Toki hän olisi aina voinut itse iskeä aktiivisesti muuta miesseuraa, mutta tosiasiassa kukaan muu mies ei tuona hänen liittonsa aikana ollut aktiivisesti osoittanut minkäänlaista mielenkiintoa tätä naista kohtaan. Kun heidän suhteessaan ilmaantui ongelmia, tämä nainen turvautui sipsipussiin ja herkkumunkkeihin.
Mitä siis haluan tällä oudolla selostuksella sanoa? Toki kaikella uskollisuudella on arvonsa ja kaikella uskottomuudella ikävät seurauksensa, mutta tosi asiassa meistä jotkut ovat olemukseltaan sellaisia, että mielenkiintoista tarjontaa on koko ajan ympärillä itsestä riippumatta. En tiedä miksi näin on. En ole mitenkään erityisen kaunis, aika tavallinen. Uskottomuus vaan jossain tilanteissa tuntuu sopivalta ja järkevältä, vaikka onkin älytöntä, tosin se on vaan uskottomuutta, eli sitä että hommailee seksinimistä toimintaa jonkun muun kuin oman kumppanin kanssa vaikka sopimus oli, ettei hommaile. Ei se sen isompi synti ole. Mieluummin uskoton kuin, että syö itsensä muodottomaksi.
Jos ihmiset eivät myisi liitoissaan sieluaan ja kadottaisi omaa identiteettiään, osattaisiin uskottomuuteenkin suhtautua vain asiana. En halua puolustella itse uskottomuutta, sillä ei siinä mitään hohdokasta ole, mutta ei siinä ole myöskään mitään ylitse pääsemätöntä pahaa mitä joku joutuu kokemaan. Seksiä se vain on...
Yks tuttu nainen, itse asiassa entinen naapuri, aina jaksaa ottaa esille oman uskollisuutensa parisuhteessaan. Jotenkin hän aina osaa esittää asiansa minuun kohdistettuna arvosteluna, koska olenhan pettänyt puolisoani jopa kahden eri miehen kanssa. Mieheni oli ensimmäinen seksikumppanini, ja olin ollut hänen kanssa suhteessa jo 12 vuotta, kun aloimme etääntyä toisistamme ja tuossa tilanteessa tulin pettäneeksi häntä ensin ystäväni, sitten työkaverini kanssa. Suhteemme päättyi eroon jne... mutta ei siitä sen enempää.
Joo tein väärin eikä sitä mikään selitä, mutta tulin sitten kerran ottaneeksi asian keskusteluun tämän tutun naisen, entisen naapurini kanssa, joka aina vaan jaksoi alleviivata omaa uskollisuuttaan omalle miehelleen ja arvostella minun tekoani.... keskustelumme oli erittäin mielenkiintoinen....
Olin ihmetellyt sitä vähän, että miten uskollisena pysyttelevät puolisot kykenevät siihen uskollisuuteensa aina vaan. Jo tuolloin 12 vuoden liiton aikana ja edelleenkin vielä nytkin jopa viikottain, toisinaan jopa päivittäin saan miehiltä aloitteita ja yhteydenottoja. Iso osa siitä on tietenkin silkkaa huttua, joukossa on ollut toki monia otollisiakin tapauksia, mutta itse pysyin uskollisena lähinnä rakkaudesta puolisooni, kunnes liitto alkoi jotenkin rakoilla. Ja koska miehiä oli tarjolla, tulin tarttuneeksi sitten siihen.
Tämä omaa uskollisuuttaan alleviivaava entinen naapuri ei voinut käsittää, kun sai tietää kuinka paljon olen saanut miehiltä alotteita vuosien varrella. Lähinnä hän itsekin huomasi oman uskollisuutensa alleviivaamisen naurettavuuden, hänen uskollisuutensa kun ei ollut tullut missään muotoa testatuksi. Toki hän olisi aina voinut itse iskeä aktiivisesti muuta miesseuraa, mutta tosiasiassa kukaan muu mies ei tuona hänen liittonsa aikana ollut aktiivisesti osoittanut minkäänlaista mielenkiintoa tätä naista kohtaan. Kun heidän suhteessaan ilmaantui ongelmia, tämä nainen turvautui sipsipussiin ja herkkumunkkeihin.
Mitä siis haluan tällä oudolla selostuksella sanoa? Toki kaikella uskollisuudella on arvonsa ja kaikella uskottomuudella ikävät seurauksensa, mutta tosi asiassa meistä jotkut ovat olemukseltaan sellaisia, että mielenkiintoista tarjontaa on koko ajan ympärillä itsestä riippumatta. En tiedä miksi näin on. En ole mitenkään erityisen kaunis, aika tavallinen. Uskottomuus vaan jossain tilanteissa tuntuu sopivalta ja järkevältä, vaikka onkin älytöntä, tosin se on vaan uskottomuutta, eli sitä että hommailee seksinimistä toimintaa jonkun muun kuin oman kumppanin kanssa vaikka sopimus oli, ettei hommaile. Ei se sen isompi synti ole. Mieluummin uskoton kuin, että syö itsensä muodottomaksi.
Jos ihmiset eivät myisi liitoissaan sieluaan ja kadottaisi omaa identiteettiään, osattaisiin uskottomuuteenkin suhtautua vain asiana. En halua puolustella itse uskottomuutta, sillä ei siinä mitään hohdokasta ole, mutta ei siinä ole myöskään mitään ylitse pääsemätöntä pahaa mitä joku joutuu kokemaan. Seksiä se vain on...
Vastaukset 47
Vanhimmat
Uskottomuus ei ole vain seksiä. Vapaasta suhteesta voi keskustella puolison kanssa. Ei uskottomuudessa se seksi useinkaan ole pahin asia vaan pettäminen. Jos on tahtoa rakastaa, miettii, mikä vie puolisoita yhteen eikä tartu siihen, mitä on tarjolla. Jos ei rakasta eikä enää halua ajatella suhteen parasta, niin fine, mutta ei pettäminen (toisen satuttaminen, loukkaaminen) silloinkaan ole välttämätöntä. Jos ei pidä uskottomuutta kovin isona asiana, on paras tuoda asia esiin suhteen alkuvaiheessa, koska kovin suuri joukko ihmisiä uskollisuutta kuitenkin arvostaa. Ei tule kelleen paha mieli.
Oletko ajatellut, että uskollinen ei ehkä huomaa tarjontaa ja ehdotuksia, jos on suhteessaan suhteellisen tyytyväinen? Ei siis ole otti päällä. Mies voi kokeilla, nappaisiko: joku nainen voi kokea sen aloitteena, joku tsoukkina tai viattomana tapaamisehdotuksena.
Sinänsä naapurin käytös oli kyllä typerää.
En minäkään puolustelisi uskottomuutta, niin kuin ap tekee. Kun on kokenut uskottomuuden petetyn näkökulmasta, tietää miten musertavaa ja raskasta se on. Että ap, et oikeastaan tiedä mistä puhut.
Taidat tuntea sittenkin itsesi huonoksi, kun mollaat naapurisi ulkonäköä. Rivien välistä voi lukea " hänkin pettäisi, jos joku huolisi" Ehkäpä hänellä on vain arvot kohdallaan toisin kuin pettäjillä.
Kyllä miehet näkee käyttäytymisestäsi sun moraalintajusi. Ei sinulla ole niin tarkkaa sen uskollisuuden kanssa. Siitä se vain johtuu että ovat helmoissasi kiinni, ei ulkonäöstä todellakaan.
Niinhän se vain on. Nainen hakee huomiota vierailta miehiltä..näitä tällaisia naisia kutsuttiin nuoruudessani huomio-huoriksi. Ja kyllähän sitä mies mielellään vierasta kokasee...
Totta toinen puoli ja valhetta toinen. Totta sen verran, että uskollinen on helppo olla, jos ei koskaan kiellettyä omenaa tarjota. Höpö höpöä taas se, että pettäminen olisi yhtä pieni synti kuin itsensä muodottomaksi syöminen. Nuo kaksi asiaa ei sitä paitsi ole mitenkään vertailukelpoisia. Vaan pitkän pätkän jaksoi ap. melko triviaaleista havainnoistaan kirjoittaa.
Wau mikä kirjoitus! Harvoin tulee mieleen, että onpas älykäs nainen siellä kirjoittajana! Kunpa joskus tosiaan älyttäisiin, että seksin ja avioliiton/parisuhteen voisi pitää erilläänkin, eikä siitä seuraisi heti jotain kauheaa!
Tottakai seksin ja avioliiton/parisuhteen voi pitää erillään mutta siihen tarvitaan molempien osapuolten yhteinen sopimus. Muutoinhan se on pettämistä pahimmillaan jos toinen ei tiedä mitä toinen puuhailee ja jos hänellä ei ole samanlaisia oikeuksia. Se taas edellyttää sitä, että uskaltaa kertoa puolisolleen, että mä en ole sieltä uskollisemmasta päästä enkä pakota suakaan olemaan. Kuinka moni uskaltaa sen tehdä? Uskaltaisitko sä?
Jos ihminen on älykäs ja fiksu, hän ei mollaa toisten ulkonäköä eikä moraalia. Hän hyväksyy myös muunlaiset ihmiset kuin itse on. Kunnioittaa heidän valintojaan ja tapaansa elää. Ap ei sitä tee. Älykäs ihminen ei myöskään kehuskele pettämisillään vaan pitää ne omana tietonaan.
Mä en kyllä usko että jatkuvasti kukaan nainen saa ehdotuksia vierailta miehiltä. Ehkä ap:n maine on jo kiirinyt, äijät pitää häntä ns. helppona, jolle kelpaa kuka vaan. Tai sitten hän luuhaa jatkuvasti baareissa. Siellä nainen kuin nainen saa ehdotuksia, etenkin valomerkin lähestyessä.
En löydä mitään älykästä ap:n kirjoituksessa. Minusta hän tuntee huonommuutta tätä uskollista ihmistä kohtaan ja siksi tekee numeron hänen lausumistaan. Ja arvostelee tämän ulkonäköä. Kapakat on näitä eronneita pullollaan ja todella on helppo saada humalaisten huomiota, varsinkin jos löysän tytön maine on kiirinyt. Eikä, mensa nimimerkistäsi huolimatta, sinullakaan liene kovin koekealla tuo järjjenjuoksu. Heh, että seksin ja parisuhteen voisi pitää erillään.
No niin mensa, huomaatko että sinua ei ymmärretä?
Don't worry I realized your meaning :)
Olet täysin oikeassa. Monet ns kakkoset mollaavat juurikin sitä petettyä ja tämän ulkonäköä,--- miksiköhän? noh juurikin siksi kun halutaan nostaa itseään, ei sitten millään voida myöntää että pettäminen on väärin. Pettämisen syyksi väitetään jopa petetyn ulkonäkö. Juurikin kun sanotaan että kakkoset eivät välitä pätkääkään petetystä, todellisuudessa välittävät tosi paljon. Syys iihen löytyy pelosta, mustasukkaisuudesta, omasta huonnommudesta ym.
Yks vaan pohdiskelija eli tämän viestiketjun aloittaja tässä...
Olen 37 vuotias ja ollut elämäni aikana neljän miehen kanssa seksisuhteessa. Toinen ja kolmas näistä seksisuhteista oli pettämistä elämäni ensimmäisen suhteen kanssa.
Neljä miestä. Paljonko? Ei kai. Olen olemukseltani pikemminkin nunnamaisen siveä ja vetäytyvä. Savuton. Alkoton. Baareissa en ole käynyt koskaan vaan pikemminkin olen tullut tavanneeksi paljon ihmisiä toiminnallisten harrastusten parissa niin suomessa kuin ulkomailla.
Petin puolisoani kyllä eli rikoin tekemämme sopimuksen. Tosin siinä vaiheessa, kun suhde oli mietinnässä ja jonkinlaisella katkolla. Ei se mitään selitä, mutta valaisee tilannetta hieman.
Olen vuosien varrella saanut lukuisia kertoja kuulla olevani saatanan lesbo, pihtari, pikkusieluinen nipottaja, kun en ole alkanut ehdottelijoiden kanssa millekään. Ison osan vonkaajista saa jättää omaan arvoonsa, kunhan kokeilevat onneaan, ovat satunnaisia tyyppejä, ketä tahansa, mutta yllättävän paljon aloitteita tulee työkumppaneilta ja puolitutuilta harrastusten parissa.
Minimissä ovat törkeät brutaalit ehdotukset - iso osa näistä aloitteen tekijämiehistä ovat todella fiksuja ja mielenkiintoisia.
Aloitusviestin tarkoitus oli ottaa esille se näkökulma, että ei se uskottomuus mitään ylitsepääsemätöntä pahaa ole. Olemme ladanneet ihmissuhteet vääränlaisella omistamisella, ja sitten joku uskottomuus saa hirvittävät mittasuhteet ja ihan turhaan. Se, että parisuhteessa elävät ihastuvat suhteensa aikana muihinkin, on maailman luonnollisin asia. Se on taivahan tosi. Eikä näitä ihastumisia tartte viedä sen pidemmälle, iso osa niistä, varmaan loppujaan lähes kaikki menee ohi, jos vain haluaa eikä se seksi todellakaan ole sen kummempaa kielletyn hedelmän kanssa.
Klassinen tarinahan on se, että parisuhteessa elävä ihastuu johonkin toiseen ja saa siitä jännityksen ja kipinän tunnetta jumiutuneeseen tilaansa, ja hieman viestittelee ja pitää jonkinlaista ihastumiskuviota yllä. Tässä vaiheessa hänen oma omistushaluinen puoliso kotona havahtuu tilanteeseen ja alkaa uskottomuussyyttelyihin. Tunnelma parisuhteessa kiristyy entisestään ja koska kaikenlaiset ihastumiset on parisuhdekentässä kiellettyjä, tilanne kärjistyy juuri siihen suhteen mihin sen ei pitäisi, eli ihastuja alkaa viihtyä entistä enemmän muualla kuin kotona. Oma kulta käy entistä kireämmäksi ja kaikki sysää vaan sitä kakkoskuviota pyörimään vinhemmin.
Olen ollut myös se nainen, jonka mies on ihastunut toiseen. En syyttänyt yhtään mistään ja jatkoin omaa elämääni. Kaikessa rauhan hengessä annoin hänelle aikaa käsittää tunteensa ja tehdä päätöksensä, että haluaako jatkaa minun kanssa. En jäänyt kärkkymään, että hänen täytyy olla minun. Niinhän siinä sitten kävi, että se hänen ihastumiskuvionsa kuivui kasaan.... huumorilla meillä suhtaudutaan ihastumisiin. Siis nykyisessä suhteessani. Ehdotonta uskollisuussäädöstä ei ole, mutta ei ole muita seksikumppaneitakaan....
Just joo. Sinä olet oikeassa ja fiksu, muut uskollisuutta kannattavat väärässä. Ja siinä sivussa voit arvostella naapurisi ulkonäköä. Onneksi on suoraselkäisiä ihmisiä, että tämä yhteiskunta ei mene kaiken maailman hörhöjen vuoksi rappiolle.
Hah hah...että seksin ja avioliiton tai parisuhteen voi pitää erillään. Mikä se sellainen parisuhde on muuta kuin pelkkä kaverisuhde.
Järkevän oloista tekstiä, mutten silti käsitä, miten alussa vertasit ulkonäköä (itsensä vahingoittamista?) uskottomuuteen (sopimukseen, lupaukseen). "Muodottomaksi syömisen" taustalla voi olla muitakin tekijöitä kuin parisuhteen ongelmat.
Onko mielessäsi uskottomuus samaa kuin ihastuminen? Olen ollut avioliittoni aikana ihastunut. Rakastunutkin ehkä. Suorastaan pelästynyt omista reaktioistani, kun keho muisti ja toimi toisin kuin olisi toivonut. Ruoka kuvotti, uni ei tullut, ajatus oli hukassa - aivan klassisia oireita. Joku olisi voinut antaa periksi, sanoa, ettei se nyt niin vakavaa ole kerran kiksauttaa, ehkä se lumous siitä sitten haihtuisi. Tai voisi sanoa kuuntelevansa sydämensä ääntä. Mutta pitääkö aina kuunnella sitä, joka huutaa ensin ja kovimmalla äänellä?
Haluan olla uskollinen - en siksi, että pelkäisin kiinnijäämistä tai seurauksia, vaan siksi, että mieheni ja suhteemme, huonompinakin kausina - ovat sen arvoisia. Mutta myös siksi, että haluan nähdä itseni luottamuksen arvoisena, hyvänä puolisona. Oma napa on tärkeä: haluan pystyä rakastamaan itseäni ja olemaan sovussa sen kanssa, mitä pidän arvossa. Kirjoitit, että jos ihminen ei liitossaan kadottaisi identiteettiään, uskottomuuteen voisi suhtautua vain asiana. Näen juuri toisinpäin: uskollisuus on osa minäkuvaani, yksi arvoistani. En halua kadottaa tätä osaa identiteetistäni. En halua vahingoittaa ketään.
Ihastumisia ei voi kieltää, mutta jos on avioliittoon ryhtynyt, pitää ottaa todesta antamansa lupaukset tahdostaan rakastaa ja osoittaa uskollisuutta. Tai sen mukaan, mitä suhteessa on sovittu. Helppoa se ei aina ole, muttei kukaan ole luvannutkaan sen olevan. Fyysisessä uskottomuudessa on selvästi ylitetty tietty raja, ei siitä mihinkään pääse. Tunteita tulee ja menee eikä ajatuksia voi aina kontrolloida, mutta toimintaansa voi. Jos ei halua, kannattaa purkaa sitoumuksensa. Sama koskee henkistä uskottomuutta. Ruokkiiko sitä vai näkeekö sen mahdollisuutena tutkiskella itseään ja tarpeitaan, suhdettaan.
Kannattaa oikeasti miettiä, mitä sana "sitoutuminen" omalla kohdalla tarkoittaa. Sanon tämän täysin ilman sarvia ja hampaita, vailla tarvetta näpäyttää.
Mä olen samaa mieltä siinä aloittajan kanssa, niin julmalta kuin se kuulostaakin, mutta vaikeatahan se on lihonneena ja elähtäneenä sohvaperunana pettää ketään. Siihen en ota kantaa pettäisikö hyvännäköisenäkään.
Ja tuohon yhteen kommenttiin, jossa mainittiin, että AP tai joku muu nainen joka saa huomiota miehiltä tekisi sen itse tahallaan käyttäytymällä huoramaisesti yms. No ei pidä paikkansa! Jossain naisissa kuin myös miehissä on vain jotain mikä vetää miehiä/naisia magneetin tavalla itseensä, toki ulkonäöllä on osuutta asiaan, mutta ei tarvitse olla mikään älyttömän kaunis, seksistisesti pukeutuva/käyttäytyvä.
Vaikka antaisi selkeästi ymmärtää, että ei itse mitenkään ole kiinnostunut, pettämässä yms. niin usein miehet vaan ihastuvat mm. minuun.
Tunnen suurta myötähäpeää teidän puolesta jotka olette niin pinnallisia että mollaatte toisen ulkonäköä.
Teidän arvostelulle ei ole mitään järkeä.
Minun tarina on tämä:
Menin naimisiin maailman ihanimman miehen kans. Meillä oli kummallakin elämää jo takana joten osasimme arvostaa toisiamme.
Minulla oli urheilija tausta joten olin erittäin stimmi kropaltani. Nauravat silmät virheetön iho, kiiltävä hiukset ja minua sanottiin kauniiksi. Miehenikin sanoi minua kauniiksi. Mieheni oli normaalirakenteinen komea, humoristinen. KAikkea mitä nainen voi toivoa.
Olin suosittu ja arvostettu työpaikallani. Samoin hän. Kummankin läheiset olivat onnellisia puolestamme. MIeheni kertoi usein kuinka työpaikallaan ja harrastuksissa kehuu ihanaa vaimoaan- Hän kertoi myös kuinka veljensä on monta kertaa kertonut toivovansa samanlaista vaimoa kuin minä.
Palvoin maatankin hänen jalkojensa alla enkä itsekään tuntenut saavani huonompaa kohtelua.
JO naimisiin mennessämme tiesimme minun fyysisetä sairaudesta joka vaani taustalla. Sitten kun se todenteolla puhkesi niin sain tukea ja ymmärrystä puolisoltani. Hän kuitenkin alkoi kulkemaan veljensä kanssa viihteellä. Käytös kotonakin muuttui kärtyiseksi.
Itse jouduin käymään läpi monet leikkaukset. Mies istui sairaalassa sänkyni vieressä itkien. Kertoi pelkäävänsä menettävänsä minut.
Kun sitten aloitin kuntoutuksen niin palasin melko pian entisiin mittoihini mutta kuntoni ei enää palautnut. Eikä tähän päivään mennessä ole palautunut. Leikkauksia on tullut lisää.
Kuitenkin halusi puolisoni piristää minua lähtemällä syntymäpäiväni ravintolaan. Olin vielä leikkauksen jälkeen toipilas.
Ravintolassa eteeni ilmestyi pieni pullukka nainen joka kertoi hällä olevan suhteen mieheni kanssa.
Mies keilsi kaiken. Hän ei koskaa voisi seurustella noin lihavan naisen kanssa(hän käyttu sanaa läskin kanssa) MUtta kuinka ollakaan. monien vaiheiden jälkeen he päätyivät yhteen ja ovat tällähetkellä naimisissa.
Olen kuitenkin eron jälkeen kuullut arvosteluja itsestäni, Mitäänsanomattoman näköinen jota ei peräseinän tapeteista erota. Olin avioliiton aikana käyttänyt huonoa fyysistä kuntoani kiristysvälineenä pitääkseni miehen.
Rikollinen, epäluotettava. ym.
Siis tarkoitan tällä että koskaan ei pidä arvostelle ihmistä ulkonäön perusteella. Minun ex arvosteli kakkostaan mutta meni hänen kanssa kuitenkin naimisiin. Siis se rakkaus ei punnitse ihmistä kilojen perusteella vaan siihen kuuluu aivan jotain muuta.
Nyt haisee käry... et olisi tätä kirjoittanut jos todella et välittäisi miehesi valinnasta.
Sinulle on siis kuitenkin se ulkonäkö tärkeä, niinhän?
Ulkonäköasioille heitetään piutpaut eikä niille voi kuin nauraa mutta sinäkin käytät sanaa "pullukka" mikä sinänsä on lievä ilmaisu mutta koska olet p-pöksy haluat haudata "läski" sanan miehesi suuhun. Olkoonkin niin, eli sanottu häneltä mutta miksi toistat sitä? Kerronko? Koska olet elänyt tuon lauseen voimalla siitä kohtaamisesta asti...ja näet siitä jopa päiväunia...sekä odotat miehesi paluuta stimmin (mitä se tarkoittaa) kroppasi viereen?
Kaikki me joita on petetty ja huijattu tunnistamme tuosta tarinasta punaisen langan.
Nainen oli sinua (ehkä) kauniimpi ja nuorempi. Mies ei ollut varma naisen saamisesta vaan hän halusi pitää sinut narussa kunnes...sinuunko upposi nuot jutut?
Otan osaa.
Nyt sinulla viiraa ja pahasti. Kerroin vain esimerkin siitä kuinka arvostelut eivät todellisuudessa ole sitä mitä sanotaan. En tuomitse pullukkaa mutta tuomitsen miehen joka haukkuu naista. En yleensäkään arvosta miestä joka hakee puolisostaan syytä omiin vääriinkin valintoihin. Jos minä olin väärä valinta hänelle niin hän ei koskaan sitä sanonut vaan sen kertoi kakkonen esittäytymällä minulle.
Sehän on siinäkin niin että siinä kuulija missä sanojakin. Omista sanoistaan joutuu vastuuseen.
Kuten myös totesin rakkaus ei ole kiinni kiloista eikä ulkonäöstä vaan siitä mitä löytyy ihmisen sisältä. Siis taas omasta tapuksestani sanoisin että he sopivat paremmin yhteen jostain muusta syytä kuin ulkonäön perusteella. Eikä se ole katkeruutta vaan totuus.
Se pitäisikin aina muistaa kun erotaan. Eikä alkaa syyttelemään toista milloin mistäkin. Leikkaus arpien inhottavuudesta tai sairastamisesta johtuvaa laihuutta ja väritöntä olemusta. Mies joka noista ottaa syyn pettämiseen on todella sairaampi kuin sairas itse. Vielä kun kakkonen kaiken tuon syytää silmille niin eipä muuta kuin terve menoa eikä ole takaisin paluuta.
Minulla ei viiraa mistään. Mutta osaan lukea. Joten älä nyt minua ala haukkumaan.
Hyvää uutta vuotta ja osta itsellesi vuosikortti kauneushoitolaan voit ehkä saada itsetuntosi kohdalleen. Huomaa myös että vaikka kuinka kirjoittaa korulauseita ja kehuskelee itseään niin aina on meitä jotka osaamme tulkita kirjoituksen sävyt ja tunnelmat.
Minäkin muistan kuinka vertasin itseäni exän tyttöystävään. Siinä vertailussa jäin toiseksi siis ulkoisesti. Mutta kauneus on katsojan silmissä. Nykymieheni rakastaa minua ja se on tärkeintä. Ex ja nuorikko ovat onnellisia. Nyt hävettää ne vertailut. Onneksi eivät koskaan saa tietää. Siinä avautuisi minun takki kyllä nolosti. Mitä enemmän puhuu tai kirjoittelee sitä enemmän asia vaivaa...
Sivusta. Höpö, höpö. Mitä varten hyökkäät nimimerkkiä" terveelämänkatsomus" vastaan. Et tiedä, millaisessa koulussa ihminen voi olla sairautensa kanssa. Itse olen käynyt tuon mankelin läpi, joka muuttaa ainakin väliaikaisesti ulkonäön. Mutta siinä koulussa noiden asioiden merkitys vähenee. Tosi kurja temppu puolisolta pettää sairauden vuoksi heikoilla olevaa vaimoa. Röyhkeästi ehdotat vuosikorttia kauneushoitolaan. Sinulle voisi suositella hyvää kirjallisuutta ja jotain henkisen kasvun kurssia, että oppisit kunnioittamaan toisia. Ei ole vaikea tulkita sinun omaa kirjoitustasi.
En ole koskaan verrannut itseäni kakkoseen ja olenkin eron jälkeen yllättynyt kaikista ilkeistä kommenteista joita olen itsestäni kuullut. MIeshän se vertasi meitä toisiimme koska tuli tulokseen että vaihtamalla paranee.
noh, ei ole ensi kerta että ykköstynyt kakkonen tunnistaa ja hyökkää. Sehän vain osoittaa että kertomani on totta. En tarkoittanut alkaa väittelemään kanssaan, olen hyvlilläni ja onnittelen häntä siitä että häntä ei sairauden vuoksi ole pilkattu eikä jätetty.
Enkä jatka tätä keskustelua. Hyvää uutta vuotta teille kaikille ja itseleni toivon vähän parempaa jaksamista.
et ainakaan ole kiltti ihminen
No huh. Oikein malliesimerkki ilkeästä nyxästä. Sinun kantsis oppia että ilkeys ja pahasuopaisuus rumentaa sievänkin ihmisen.
Olisin niin mielelläni se nyxä tai ykköstynyt kakkonen ja mitä kaikkea muuta kuin tämä realistinen uskottomuudesta juuri selviävä yksinäinen. Yritin avata teidän, jotka vielä olette kateuslaput silmillä, ajatuksia. Myöntää että ex mennyt ja antaa olla. On se toinen kauniimpi tai muuta ei väliä ja antaa olla. Pointti on että me ollaanniitä kakkostuneita ykkösiä tai ehkä nollia! Äläkä yritä harhoissasi kuvitella mua muuksi. En tunne sinua ja en edes haluaisi. Nyt tarvitsen kypsempää ja älykkäämpää keskustelijaa.
Sinä joka tosiaan luulet minua nyxäksi niin ajattele mitä nuo läski,pullukkaviestit tekisivät nyxän huvittuneeksi. Hän tietäisi nyt mitä kateus teki sinulle.
VAstaan vielä sinulle. En minäkään halua tuntea sinua sillä en halua tuota vihaa ja katkeruuttaa osakseni enempää kuin mitä olet tässä keksutelussa vastaani sylkenyt. Mikään viesteistäsi ei tee minusta katkeraa.
Olen sinut kokemukseni kanssa. En hauku nyxää enkä muitakaan vaan toin ainoastaan julki että rakkaus ei ole riippuvainen kiloista tai ulkonäöstä. Miehet usein käryttyään haukkuvat kakkosensa vaikka kuinka pahoin. OLen sen niin monesti täälläkin lukenut vaikka todellisuudessa ovat kauhuissaan jäätyään kiinni valheista ja tietenkin syy siihen löytyy kakkosesta.
Minä en edes tarvitse kauneussalonkia enkä muutakaan hoitoa näyttääkseni paremmalta koska olen täysin tyytyväinen itseeni tällaisena. Vaihtaisin milelläni pois sairauteni mutta sekin on tässä tilanteessa rikkaus koska se on opettanut nöyryyttä elämää ja toisia ihmisiä kohtaan joka sinulta näyttää täysin puuttuvan.
Hyvät jatkot vain sinulle.
Nyt en enää vastaa. KOmmenttisi eivät ole vastaamisen arvoisia.
Selitä mitä haluat. Ei auta nyt.
Älä välitä..
Sait vain jonkun ilkeän ihmisen hyökkäämään, jolla on selvästi ongelmia oman painonsa kanssa.
Tää toinen, sairauden vuoksi, ruipelo haistaa nuo tyypit kaukaa :D
Mulle on fine heittää kusinen pulkannaru, ruipelo tms itsestäni ja läskit on sitten pullukoita, ihrapalloja tms. Kukin ollaan mitä ollaan ja se siitä.
Jotkut vaan vetää herneet nekkuun jo sanasta "pullukka". Ok, onhan se pyöreä toki muoto siinä missä muutkin. ;) Nyt saa alkaa riehumaan, jos lukasee tuo nillittäjä tämän..
Harmillista, että joillain paino-ongelmaisilla on tarve hyökkiä tuntemattomia kohtaan.
Niin sanoisin myös että kun kakkonen arvostelee petetyn ulkonäköä mitäänsanomattomaski jota ei peräseinän tapetista erota. Niin mistähän se johtuu tai kun kakkonen laittaa viestiä jossa uhkaa tehdä kaikkensa saadakseen petetyn elämän pilale, tai kun kakkonen laittaa petturille vietin jossa arvostelee tämän olevan naurettavuuden huippu puolisonsa rinnalla. Siis mistähän tuollainen arvostelu kumpuaa. Ilkeydestäkö vai kateudesta?
Miten uskollinen ajattelee? Minä olen, minä ajattelen niin, että en voisi loukata rakastettuani tuollaisella teolla. Olen valokuvamalli, ja avioliittoni aikana sain viikottain, jatkuvasti epäsuoria ja suoria ehdotuksia muilta miehiltä. Avioliitto päättyi, miehen uskottomuuteen.
Moraali on korvien välissä, sillä ei ole tekemistä seksihalujen, ulkonäön tai tarjonnan kanssa. Vaikka pettäviä ja kakkosia lukiessa tulee joskus mieleen, että itsetunto on kai matala, jos ooma pää menee sekaisin, kun edes yksi kettu tulee imartelemaan ja seksuaalista aloitetta tekemään, siis kertoo ihastuneensa tai palvoo.
Tuokin on totta.
Kahden väliin ei pääse, jos ei siinä ole tilaa.
Jos itsensä kanssa on sinut ja suhde on onnellinen, ei herkästi kyllä petä.
Miten käy kun ei ole enää rakastunut, rakastaa kyllä, mutta ei ole rakastunut, sitten vasta punnitaan se onko uskollinen vai onko mahdollisesti tapapettäjiä, jotka eivät edes pyri olemaan uskollisia. On ihastujia, rakastujia, kännissä sählääjiä.
Rakastuneena, onnellisena kukaan tuskin pettää.
Kahden rakastavan väliin ei pääse, se on niiiiin totta. Vaikka sinne miten yrittäisi kiilaa pukata niin ei mahdu kun rakkaus sulattaa kiilan. Kiilaaja jää nuolemaan näppejään...
Moni asia on niin monimutkaista. Kuitenkaan moni ei mene syvälle asioihin miettien.
Usein ihminen ei näe omaa virheitään,vaan loukantuu,jos toista joku arvostelee. Onko pettäminen oikein,jos suhteessa menee huonosti? Tavallaan on kyse tunnetiloista,joita ei usein ajatella syvällisimmin,vaan heikkona aikana sorrutaan siihen helpompaan lenkkiin. Liekö pelko jostakin? Ottaa härkeä sarvesta pelottaa eli vastuu.
Mutta sekän ei ole oikein,että toinen tuomitsee toisen virheitään millään tavalla,koska kukaan ei ole täydellinen,vaikka moni uskoo siihen ja peittää sen moraali vartiana.
On ihmisiä jotka ei pittaa siitä mitä tekevät ja satuttaako toista ihmistä esim. sanomisillaan,vaan jokainen näkee asiat omalla tavallaan. Toiseen sattuu pettäminen enemmän kuin toiseen. On ihmisiä,jotka ei edes välitä,että heitä petetään,vaan laittavat vahingon kiertämään,katsomatta ketä se satuttaa.
Mut kuitenkin ajattelevainen ihminen myöntää omat virheensä ja koittaa muttaa itseään,eikä toista. Mutta eihän ihminen opi mitään virheistään,vaan jatkaa samaa "vauhtia" aina. Mikään ei muutu,jolloin omien virheiten myöntäminen on vaikeata.
EIHÄN KUKAAN MYÖNNÄ OLEVANSA VIRHELLINEN JA HEIKKO.
Muutama kysymys aloittajalle:
-Onko sinua koskaan petetty?
-Jos tienposkessa on polkupyörä, otatko sen, kun se kerran juuri sinun eteesi sattui?
Omaa haureuttaan voi yrittää selitellä monella tapaa, mutta ei se huoraaminen yhtään vähäpätöisemmäksi tai kauniimmaksi asiaksi muita mollaamalla muutu.
Ymmärrän aloittajaa. Mutta moni muu ei näytä ymmärtävän. Hänellä nyt vain sattuu olemaan enemmän vientiä mitä hänen tuomitsevallaan ylipainoisella naapurilla. Joka varmaan itsekkin heräsi että " Ainiin, oliko mulla edes mahdollisuuksia saada huomiota"
Lisäksi kukaan ei tiedä mitä aloittajan puolisolle on tapahtunut, pettikö hänkin suhteen loppumetreillä.
Lähes kaikilla hyvännäköisillä naisilla olisi aivan mahdottomasti vientiä esimerkiksi silloin, kun ovat vieläpä nuoria. Hyvin monella naisella on siis kokemusta siitä, että on hyvin paljon vientiä, mihin ei silti vain siksi tartuta. Nuorena minäkin tympäännyin yöelämään nopeasti siksi, ettei ollut kiinnostusta katsella iskuyrityksiä ja jaella pakkeja.
Sitten on saanut ihmetellä näitä hormoneilla käyviä narsistinarttuja, joiden mukaan vienti tarkoittaa, että mukaan on pakko lähteä. Oma valinta, en moralisoi muiden valintoja, mutta mikseivät he ymmärrä, että se on oma valinta? Kai heillä aivotkin kuitenkin on.
Minä lähentelen jo 60:ä ja vieläkin olisi vientiä. Olen kuitenkin vuosia sitten kokenut tosi järkyttävän eron jossa minut jätettiin, halvennettiin, häväistiin toisen vuoksi enkä sen jälkeen ole halunnut uutta kumppania.
Olen kypsässä iässä mukiinmenevän näköinen, hauskakin. en käy baareissa, en hae seuraa nestissä ja kuitenkin olen vuosien varrella törmännyt useampaan mieheen jotka haluaisivat parempaa tuttavuutta kanssani, jopa maitokaupassa sain kysymyksen että jos minulle saisi soittaa. Ystävänä kyllä mutta muusa tarkoiteuksesea ei kiitos.
Harrastan monenlaisia asioita, tanssikursseja, uintia ym. Harrastusten parista on löytynyt mahtavia ihmisiä mutta minua ei vain enää kiinnosta miehet.
Siis se järki pitää olla naisellakin päässä. Turha syyttää ainoastaan petturia koska naisella on valta päättää.
Olen itse ollut pitkässä liitossa joka edelleen jatkuu. Olen saanut liittoni aikana useita ehdotuksia ja jopa erään joka on jatkuvasti yrittänyt vuosien ajan yrittänyt.
En kuitenkaan ole kertaakaan sortunut tällaiseen edes minkäänlaiseen merkin antamiseen, että olisin valmis hänen kanssaan mihinkään.
Kerran toi esiin, kuinka on ihastunut ulkoiseen olemukseeni, pidän itsestäni huolta, ja pukeudun normaalisti ajan henkisesti.
En osaa sanoa, mikä saa toisen samassa tilanteessa pettämään, itselleni ei ole sellaista tunnetta tullut ja olen myös sanonut suoraan ehdottajille, että minulla on perheeni, jonka luona vietän kaiken vapaan aikani ja lomailen myös.
Turhaan tuot esiin, etteikö naapurisi olisi saanut ehdotuksia, mutta hän ei katso niitä sellaisiksi, että toisi esiin. Hän ei kaipaa kilpailuttaa itseään, sillä vahvalla itsetunnolla oleva ihminen ei sellaista kaipaa.
naulan kantaan. niin se on Hän ei kaipaa kilpailuttaa itseään, sillä vahvalla itsetunnolla oleva ihminen ei sellaista kaipaa.
Olen myös nähnyt kuinka heikolla itsetunnolla varustet naiset ovat helppoa saalista miehille.
Tässä miehen kertomaa . Kuinkahan se on ...... kuinka syyttömiä ne naiset ovatkaan kakkosena oloonsa?????
Kuikeloinen
17.12.2015 8:51
Oletteko muuten huomanneet, että vaimon ulkoisella olemuksella on osuutta iskuyrityksiin? ;)
Mitä näyttävämpi nainen, niin makeampi on se toisen naisen "voitto".. Näin selitti eräs ystävättäreni viime viikonloppuna. Hänellä on hieman ongelmia itsetuntonsa kanssa.
Jos naisella on komplekseja esim.ylipainosta, niin hän yrittää hoikan vaimon miestä. Vastaavasti hoikka nainen yrittää muhkumman naisen miestä.
Näin hoikempana versiona kun aloin miettimään niitä naisia, jotka ovat silmieni edessä itseään tuoneet tykö ukolle niin hitsi, aika pulleita ovat olleet. Tietääkseni ei mies ole niihin hairahtunut. Oma olisi asiansa, ketään ei voi omistaa.
Työpaikan "pirkot" ovat kuulemma suht hyvin syöneitä myös, kun piti kysyä minkälaisia ne yrittäjät ovat olleet.
Olin tyrmistynyt silti kuinka jotkut voivat iloisesti kertoa ukkomiesharrastuksistaan. Ystävätär on hoikka niin ei lie kiinnostunut miestäni yrittämään, heh heh.
Samoin se sormus vaikuttaa. Rengastettu on mitä tod.näköisimmin varattu. Sinkkumiehille suosittelen siis sormusta, jos haluaa helppoa panoa baarista. :)
Ilmiann
expuolisoni kertoi samaa, hän vain oli heikko ja lankesi.
aijaa sulla paino-ongelma ;) kuulinkin jo siitä
vartioi ihan rauhassa, senhän sä osaat.
No nyt tuli sitten taas uusi selitys pettäjien selitysrepertuaariin - hahahahah
Niin onhan se niin jos joka nainen ottaisi miesten vonkailut aina tosissaan ja tarttuisi tilaisuuteen niin 90 % naisista pettäisi koko ajan miestään. Tottahan se on että naisille on sata kertaa enemmän tarjontaa kuin miehille. Miehet ovat niitä jotka kautta aikojen on viimoisilla voimillaankin aamuyön taksijonossa vielä koittaneet ihan sama keneltä kunhan on naisen näköinen että irtoaako? Naiset on niitä jotka ovat tottuneet sanomaan ei mutta onhan joukossa niitäkin jotka sanovat että joo ja aina voi yrittää. Suurin osa miehistä vonkaa vaan vonkaamisen ilosta ja miehet ovat tottuneet että 90 % tulee pakkeja. Kai sinäkin ymmärrät että naapurisi on naisena poikkeustapaus ja todennäköisesti hän liikkuu hyvin vähän ihmisten ilmoilla. Sinä olet vähän niinkuin pettävä ukkomies joka tarttuu tilaisuuteen kun joku itseään tarjoaa koska sen kokee niin hienona juttuna? Pakkohan se on sekstailla. Naisten pettämiset yleensä perustuu ajan kanssa syntyneeseen läheisyyteen jonkun ulkopuolisen kanssa ja siihen liittyy näin ollen vähän syvällisempiä juttuja kuin vain seksi. Harvoin nainen haluaa seksiä ilman aivoja olevan miehen kanssa kun naisella on taipumus hauta myös sinne miehen pään sisään. Miehille riittää kunhan pääsee sisään. En tumitse kenekään halua sekstailla milloin mistäkin syystä mutta niinkuin joku jo edellä kirjoitti voisi sen tehdä pettämättäkin. Pettäminen ja toisen satuttaminen (vaikka selän takana) on raukkamaista. On helppoa ajatella että se mitä toinen ei tiedä ei loukkaa mutta jo pelkästään se että sen jälkeen et ole enään itse sen luottamisen arvoinen ja jopa tiedät sen on raukkamaista. Antaa siis toisen elää siinä uskossa että olet uskollinen. Se on kusettamista kun itse tietää ettei ole.