Olen ollut parisuhteessa nyt noin vuoden ja viisi kuukautta ja tunnettu ollaan viisi kuukautta enemmän. Olen 25-vuotias ja tyttöystäväni 24.
Arki on astunut suhteeseen, ja sen myötä molempia on alkanut enemmän ärsyttää toistemme huonot puolet. Tyttöystävääni käsittääkseni ärsyttää se, että hänen mielestään minä en pidä huolta itsestäni (olen normaalipainoinen, mutta en kuulemma tarpeeksi seksikäs), arkemme on tylsää ja hänellä on hieman huonot välit perheeseeni, joita minä en ole aktiivisesti ratkomassa. Tuo viimeinen johtuu siitä, että vanhempani pitävät tyttöystävääni lapsellisena, henkisesti 18-19-vuotiaana, johtuen työasioista joista myöhemmin lisää. Tyttöystävääni ei myös oikeastaan yhtään kiinnosta alle vuoden ikäisen kummipoikani (siskoni lapsi) kuulumiset, mikä ihmetyttää sekä siskoni perhettä että vanhempiani. Tästä en ole vielä muodostanut mielipidettäni, koska mielestäni molemmat "osapuolet" ovat osittain oikeassa ja osittain väärässä. Joka tapauksessa skismaa se on aiheuttanut.
Omasta mielestäni olemme aika erilaisia ihmisiä. Tyttöystäväni elää hetkessä, menneitä muistellen. Hänellä on ollut vaikeahko elämä ja traumoja on jäänyt. Itse olen enemmän keskittynyt tulevaisuuteen nykyhetken lisäksi. Minä olen kiinnostunut maailmasta, matkustelusta, uutisista, penkkiurheilusta, opiskelemisesta ja pidän syvällisistä keskusteluista monista aiheista. Olen korkeakoulutettu. Tyttöystäväni on matalasti kouluttatunut, koska, no, älykkyys ja opiskelutaidot eivät riitä enempään. On kuitenkin tietoinen alasta joka häntä eniten kiinnostaa, ja onkin alalla jonkin verran työskennellyt. Hän on kiinnostunut enimmäkseen kuntoilusta, kotitöistä ja ihmisistä, tykkää puhua ihmisten luonteista ja parisuhteista. TV:n kiinnostavin tarjonta on Salkkarit, Jutan superdieetit ja romanttiset elokuvat. Matkustelu lienee mahdotonta ylitsepääsemättömän lentopelon ja rahan puutteen vuoksi.
Meillä ei oikein ole sellaista yhteistä mielenkiinnon kohdetta, josta saisimme paljon keskustelua aikaan. Oikeastaan ainoa syvällisempi keskustelunaihe on parisuhteet ja ihmiset. Emme todennäköisesti koskaan pysty yhdessä käymään unelmien romanttisella lomamatkalla jossain kaukana ja lämpimässä. En pidä todennäköisenä yhteistä asuntolainaa eli yhteistä omaa kotia, sillä hän ei lainaa välttämättä koskaan saa. On riski, että perheen elatusvastuu jäisi kokonaan minulle. En oikein ole varma, haluanko lapsiakaan hänen kanssaan. Tällä hetkellä suhteemme elää säästöliekillä, omat ajatukseni ovat ettei tästä välttämättä koko elämän mittaista tarinaa tule, mutta mennään nyt niin kauan kun on ihan hauskaa. Myönnän jossain määrin olevani suhteessa siksi, että muuten olisin yksin. Viihdymme kuitenkin yhdessä ihan hyvin, ja siksi parisuhde on tuonut elämääni myös todella paljon sisältöä, sitä on turha kiistää. Tyttöystävän luonne ja ulkonäkökin noin pääosin miellyttää.
Yhteen muuttamisessa on ongelma: Ainoa vaihtoehto on hänen nykyinen asuntonsa. Hän on siihen sekä omistamiinsa huonekaluihin niin rakastunut ettei halua mistään luopua. Keikkatyötä tekevälle 720 euron kuukausivuokra on aika iso kuluerä. Minä en voisi viedä oikein mitään tavaroitani sinne, ei ole tilaa. Minusta yhteenmuutto saattaisi tuntua, että on olemassa hänen kotinsa ja hänen sääntönsä, eikä suinkaan meidän kotia ja meidän sääntöjä. Hän on myös taistellut työttömyyden ja työllisyyden välimaastossa koko suhteemme ajan, tekee siis epäsäännöllistä keikkatyötä. Koko ajan on iso riski pidemmästä työttömyydestä, jolloin vuokran maksu lankeaisi minulle. Hän tuskin saisi tukia niin paljon ettei minun pitäisi jotakin kustantaa hänen puolestaan. Hyvää on se, ettei hän sitä haluaisikaan. Näistä syistä olen jarrutellut yhteenmuuttoa.
Rahaongelmat johtuvat shoppailuinnokkuuden lisäksi siitä, että tyttöystäväni on erittäin huono hakemaan töitä. Ei kuulemma osaa, eikä siksi edes yritä. Viimeisin lähtenyt työnhakukirje on tasan vuoden takaa. Aina pitäisi jonkun olla auttamassa. Hän ei myöskään ota kaikkia mahdollisia sijaisuuksia, joita hänelle tarjotaan, jottei asumistuki lähtisi alta. Sijaisuuksia hänellä kyllä on suht paljon, ja hän saa kuukaudessa bruttona vaihtelevasti 400-1200 euroa palkkaa. Loput Kelasta, asumistukea ja soviteltua päivärahaa. Puhuu kyllä vakituisen työn kaipuusta, joten sinänsä työntekomotivaatiossa ei liene puutteita.
Kun puhun näistä asioista tyttöystäväni kanssa, saan ymmärtää että tyttöystäväni mielestä minun pitäisi elää hetkessä eikä miettiä tulevaa. Ymmärrän kyllä, ettei elämästä mitään tule jos ei koskaan siitä nauti. Jossain määrin myönnän ajattelevani liiaksi tulevaa suhteessa hetkessä elämiseen. Kuitenkin mielestäni aikuisen ihmisen pitäisi tehdä tulevaisuuden suunnitelmia, omata päämääriä ja haaveita. Ja yrittää tehdä jotakin saavuttaakseen ne! Mielestäni on ihan tervettä miettiä, onko kumppanissa potentiaalia perheen perustamista varten. En yritä häntä muuttaa. Ei toista voi muuttaa. Hän yrittää muuttaa minua.
En tee mitään hätiköityä ratkaisua kuitenkaan.
Arki on astunut suhteeseen, ja sen myötä molempia on alkanut enemmän ärsyttää toistemme huonot puolet. Tyttöystävääni käsittääkseni ärsyttää se, että hänen mielestään minä en pidä huolta itsestäni (olen normaalipainoinen, mutta en kuulemma tarpeeksi seksikäs), arkemme on tylsää ja hänellä on hieman huonot välit perheeseeni, joita minä en ole aktiivisesti ratkomassa. Tuo viimeinen johtuu siitä, että vanhempani pitävät tyttöystävääni lapsellisena, henkisesti 18-19-vuotiaana, johtuen työasioista joista myöhemmin lisää. Tyttöystävääni ei myös oikeastaan yhtään kiinnosta alle vuoden ikäisen kummipoikani (siskoni lapsi) kuulumiset, mikä ihmetyttää sekä siskoni perhettä että vanhempiani. Tästä en ole vielä muodostanut mielipidettäni, koska mielestäni molemmat "osapuolet" ovat osittain oikeassa ja osittain väärässä. Joka tapauksessa skismaa se on aiheuttanut.
Omasta mielestäni olemme aika erilaisia ihmisiä. Tyttöystäväni elää hetkessä, menneitä muistellen. Hänellä on ollut vaikeahko elämä ja traumoja on jäänyt. Itse olen enemmän keskittynyt tulevaisuuteen nykyhetken lisäksi. Minä olen kiinnostunut maailmasta, matkustelusta, uutisista, penkkiurheilusta, opiskelemisesta ja pidän syvällisistä keskusteluista monista aiheista. Olen korkeakoulutettu. Tyttöystäväni on matalasti kouluttatunut, koska, no, älykkyys ja opiskelutaidot eivät riitä enempään. On kuitenkin tietoinen alasta joka häntä eniten kiinnostaa, ja onkin alalla jonkin verran työskennellyt. Hän on kiinnostunut enimmäkseen kuntoilusta, kotitöistä ja ihmisistä, tykkää puhua ihmisten luonteista ja parisuhteista. TV:n kiinnostavin tarjonta on Salkkarit, Jutan superdieetit ja romanttiset elokuvat. Matkustelu lienee mahdotonta ylitsepääsemättömän lentopelon ja rahan puutteen vuoksi.
Meillä ei oikein ole sellaista yhteistä mielenkiinnon kohdetta, josta saisimme paljon keskustelua aikaan. Oikeastaan ainoa syvällisempi keskustelunaihe on parisuhteet ja ihmiset. Emme todennäköisesti koskaan pysty yhdessä käymään unelmien romanttisella lomamatkalla jossain kaukana ja lämpimässä. En pidä todennäköisenä yhteistä asuntolainaa eli yhteistä omaa kotia, sillä hän ei lainaa välttämättä koskaan saa. On riski, että perheen elatusvastuu jäisi kokonaan minulle. En oikein ole varma, haluanko lapsiakaan hänen kanssaan. Tällä hetkellä suhteemme elää säästöliekillä, omat ajatukseni ovat ettei tästä välttämättä koko elämän mittaista tarinaa tule, mutta mennään nyt niin kauan kun on ihan hauskaa. Myönnän jossain määrin olevani suhteessa siksi, että muuten olisin yksin. Viihdymme kuitenkin yhdessä ihan hyvin, ja siksi parisuhde on tuonut elämääni myös todella paljon sisältöä, sitä on turha kiistää. Tyttöystävän luonne ja ulkonäkökin noin pääosin miellyttää.
Yhteen muuttamisessa on ongelma: Ainoa vaihtoehto on hänen nykyinen asuntonsa. Hän on siihen sekä omistamiinsa huonekaluihin niin rakastunut ettei halua mistään luopua. Keikkatyötä tekevälle 720 euron kuukausivuokra on aika iso kuluerä. Minä en voisi viedä oikein mitään tavaroitani sinne, ei ole tilaa. Minusta yhteenmuutto saattaisi tuntua, että on olemassa hänen kotinsa ja hänen sääntönsä, eikä suinkaan meidän kotia ja meidän sääntöjä. Hän on myös taistellut työttömyyden ja työllisyyden välimaastossa koko suhteemme ajan, tekee siis epäsäännöllistä keikkatyötä. Koko ajan on iso riski pidemmästä työttömyydestä, jolloin vuokran maksu lankeaisi minulle. Hän tuskin saisi tukia niin paljon ettei minun pitäisi jotakin kustantaa hänen puolestaan. Hyvää on se, ettei hän sitä haluaisikaan. Näistä syistä olen jarrutellut yhteenmuuttoa.
Rahaongelmat johtuvat shoppailuinnokkuuden lisäksi siitä, että tyttöystäväni on erittäin huono hakemaan töitä. Ei kuulemma osaa, eikä siksi edes yritä. Viimeisin lähtenyt työnhakukirje on tasan vuoden takaa. Aina pitäisi jonkun olla auttamassa. Hän ei myöskään ota kaikkia mahdollisia sijaisuuksia, joita hänelle tarjotaan, jottei asumistuki lähtisi alta. Sijaisuuksia hänellä kyllä on suht paljon, ja hän saa kuukaudessa bruttona vaihtelevasti 400-1200 euroa palkkaa. Loput Kelasta, asumistukea ja soviteltua päivärahaa. Puhuu kyllä vakituisen työn kaipuusta, joten sinänsä työntekomotivaatiossa ei liene puutteita.
Kun puhun näistä asioista tyttöystäväni kanssa, saan ymmärtää että tyttöystäväni mielestä minun pitäisi elää hetkessä eikä miettiä tulevaa. Ymmärrän kyllä, ettei elämästä mitään tule jos ei koskaan siitä nauti. Jossain määrin myönnän ajattelevani liiaksi tulevaa suhteessa hetkessä elämiseen. Kuitenkin mielestäni aikuisen ihmisen pitäisi tehdä tulevaisuuden suunnitelmia, omata päämääriä ja haaveita. Ja yrittää tehdä jotakin saavuttaakseen ne! Mielestäni on ihan tervettä miettiä, onko kumppanissa potentiaalia perheen perustamista varten. En yritä häntä muuttaa. Ei toista voi muuttaa. Hän yrittää muuttaa minua.
En tee mitään hätiköityä ratkaisua kuitenkaan.
Vastaukset 17
Vanhimmat
LUIN kertomuksesi ja ajattelin että meidän avioliitto on kestänyt 42 vuottta.MIETIPPÄ SITÄ riittääkö rakkaus,ei ole aina ollut tähdenlentoa ylä ja enemmä alamäkeä,Mieti tarkkaan jos ei ole työhaluja noin nuorella ihmisellä ja yhteisen tulevaisuuden rakentamista.ei kannata tuhlata kallista aikaa eikä elämääsi maksamaann toisen vuokria ja elättämään Soppailut sun muut hulapaloot ei kuulu todelliseen elämään ,ON LAMA AIKA ja rahat tiukilla.Varmasti löudät vielä naisen todellisen rakkauden joka haluaa perheen ja sen yhteisen kodin.Olemisen ja näöllä ei elämää rakenneta Onnea matkaan
On tossa niin paljon varoitusmerkkejä, että suosittelen pakenemaan. Kohta se on paksuna ja sitten oletkin kusessa. Sitten se varmaan alkaakin jo pettämään kun et täytä sen tarpeita. Toi lapsen teko kun on helppo keino saada sut (ja valtio) maksamaan sen elämä.
Oikeasti juokse pakoon ja nopeasti, olet todella pahassa vaarassa. Been there, done that.
Ensimmäisenä haluan sanoa, että päätöksesi suhteenne suhteen on täysin sinun. Kukaan muu ei sitä päätä, kuin sinä itse (tietysti yhdessä naisystäväsi kanssa päätätte, jos keskustelette asiasta ja päädytte johonkin lopputulokseen).
Kuitenkin loppupeleissä aina jokainen on vastuussa itsestään. Vaikutat itse hyvin vastuuntuntoiselta ihmiseltä ja naisystäväsi taas ei tunnu kauheasti välittävän vastuusta tai asioista, jotka kaipaisivat vastuullisempaa otetta (ainakin tulkitsen asian näin kirjoituksesi perusteella).
Nostan oikeasti hattua sinulle siitä, että otat elämästäsi ja elämän eri asioiden hoitamisesta vastuuta, sillä niin niistä pitääkin ottaa! Meidän kaikkien.
Kuten alussa kerroin niin päätöksesi on täysin sinun/teidän. Mutta kerron tähän loppuun henkilökohtaisen mielipiteeni tai huomioni asianne suhteen (jonka olen kirjoituksesi perusteella tulkinnut):
- älä muuta hänen asuntoonsa, hänen asenteensa vaikuttaa negatiiviselta tavaroiden yms suhteen, ainoa oikea vaihtoehto tässä tapauksessa on uusi osoite
- jos on paljon selvittämättömiä asioita, menkää oikeasti keskustelemaan psykologille tai jonnekin missä on mahdollista keskustella, vaikka kirkon työntekijöille, jos on rahasta tai ajansaannin puutteista kiinni
- jos ei ole kiinnostusta lähteä keskustelemaan niin juokse heti karkuun, komppaan tässä asiassa täysin Mgtow44:n postausta, voit olla oikeasti pahassa liemessä pian, jos ette saa asioitanne hoidettua
- listaa plussat ja miinukset paperille koskien suhdettanne ja se kertoo jo paljon ihan kirjaimellisesti mustaa valkoisella mikä on tilanteenne, voit esittää listan myös naisystävällesi ja hänkin voi tehdä oman listansa, joita voitte sitten vertailla ja keskustella
- tee johtopäätöksiä myös realistisella ajattelutavalla, eikä pelkällä tunteella, pelkällä tunteella ajatellen olet todellakin liemessä
- jos on pelkoja tai vaaroja, joita mietit suhteessanne -ne saattavat olla täyttä totta ja faktaa, luota siis omiin vaistoihisi, ne kertoo jo paljon ja silloin pitäisi hälytyskellojen soida
Toivottavasti oli jotain apua. Tsemppiä.
Teistä ei kumpikaan kunnioita toistaan sellaisena kuin on. Toinen sanoo ettei toinen ole riittävän seksikäs, toinen arvostelee toisen älykkyyttä... Uskomatonta että olette yhä yhdessä! Hirvittäviä juttuja.
Erilaisia varmasti olette, mutta liian tylysti näette toisenne. Erilaisuudesta tiettyyn pisteeseen asti ei ole haittaa, jos kunnioitusta kuitenkin olisi. Teillä ei ole.
Turha miettiä yhtern muuttoa, kun menee niin huonosti.
Ymmärrän että tyttöystävän laiskuus työnhakuun ärsyttää. Ymmärrän että perheesi nuiva suhtautuminen ärsyttää tyttöystävääsi. (Ja se että sinä vätys vetäydyt asiasta, etkä ole tyttöystäväsi tukena. Mitä hemmettiä se vanhemmillesi kuuluu, miten naisesi tekee töitä tai kiinnostaako joku siskosi lapsi!!!!???) Ymmärrän että sua ärsyttää, ettei tyttöystävääsi kiinnosta monet asiat jotka kiinnostaa sua. Ja ymmärrän että tyttöystäväs voi haluta vaikka urheilla yhdessä.
Te olette vain sellaisia. Mutta ongelma on, että ette kumpikaan kunnioita. Erotkaa, molempien parhaaksi.
Paras asia on se, ettet tee hätiköityä ratkaisua!
Mielestäni sinun ei pidä muuttaa yhteen näin lapsellisen tytön kanssa vielä pitkään aikaan.
Tytön on kasvettava vastuullisuuteen ihan itse. Ei sinun paimentamanasi, vaan aivan omin aivoin, kokemuksin ja pohdiskeluin.
Sinun ei tarvitse eikä pidä ollakaan missään kasvattajan roolissa, eikä välttämättä auttajanakaan. Parhaiten voit auttaa, kun et auta. Joskus se on siis noinkin.
Näen, että tyttösen harrastama "hetkessä eläminen" on vain selitys hänen omaan saamattomuuteensa tulevaisuuden suhteen. Osasyynä myös tytön henkinen laiskuus itsensä kehittämiseen.
Pidä itsellesi tavoitteena, ettet muuta yhteen tytön kanssa ennen kuin hänellä on vakituinen, kokopäiväinen työpaikka ja raha-asiat kohtuullisella tolalla ja shoppailu järkevissä kantimissa.
Ilman näitä vakuuksia, olet pulassa ja saat raskaan taakan kantaaksesi, jos muutat yhteen tämän hetkisen tilanteen vallitessa.
Joudut sen jälkeen sanomaan hyvästit monelle tulevaisuudessa suunnittelemillesi asioille. Oma tulevaisuutesi on naulattu kiinni tytön ongelmiin, eikä sinun haaveesi paremmasta tule toteutumaan.
Nimittäin tällaisella asenteella oleva typykkäinen hakee mieluusti elättäjää, joka toimii varapankkina ja jonka turvin voi taata, ettei itse joudu liikaa yrittämään eikä kontrolloimaan raha-asioita.
Työuraakaan hänen ei tarvitse sen enempää pohtia, koska hän luottaa sinun ahkeruuteesi ja koulutukseesi.
Olisi tyttöäkin kohtaan väärin päästää hänet menemään aidan matalammasta kohdasta.
Ilmeisen lapsellisen joustamatonta on tuo hänen omiin tavaroihinsa rakastuminen, ettei yhteen muutossa saisi soviteltua sinun tavaroitasi yhteiseen kotiin.
Sehän kuvastaa teidän suhdettanne kokonaisuudessaan!
Suhteessanne on tilaa siis vain hänelle ja hänen etunsa on edellä! Eli tyttö on dominantti, ja sinä sopeutuja.
Se, että yhteenmuutossa hänen tavaransa olisivat etusijalla osoitetaan symbolinen ja alitajuinen viesti sinulle. Hän on pomo, hän määrää, sinä sopeudut ja sovittelet.
Ehdottomasti sinulla saisi nyt palaa punainen hätävalo siinä mielessä, että kannattaako todella pitkän päälle hukata aikaa tähän vielä kypsymättömään tyttöseen.
Se, kuinka pitkän ajan vie hänen kypsymisensä ottaa vastuuta elämästään ja huomata myös muiden ihmisten tarpeet, sitä ei kukaan voi ennustaa. Vain aika näyttää, onko se vuosi vai viisi tai peräti kymmenen vuotta, tai sitten ei koskaan.
Hyvä mies, peräänkuulutan nyt vastuuta – sinulta. ”…mennään nyt niin kauan kun on ihan hauskaa”? Luettelit asioita, jotka teitä erottaa. Näetkö mitään yhdistävää? Kuinka tärkeää yhteiset mielenkiinnon kohteet sinulle ja hänelle ovat? Mitä odotat suhteelta, kumppanilta, mitä taas voi saada muilta elämänalueilta?
Kerrot, että olet naisen kanssa osin siksi, ettet halua olla yksin, vaikket näe teillä yhteistä tulevaisuutta. Toivottavasti keskustelet tästä naisen kanssa mahdollisimman pian etkä ala rakentaa tulevaisuutta, johon et usko. Ethän halua olla hyväksikäyttäjäkään? Vaikka naiselle hetkessä eläminen vaikuttaisi sopivan, ehkä hänkin haaveilee jostain enemmästä. Voit hyvin selventää naiselle, että mielestäsi yhteinen elämä edellyttäisi häneltä suurempaa panostusta työ- tai opiskelupaikan hakuun ja ylipäätään vastuunottoa elämästään. Sen sijaan vanhemmillesi tai sisaruksillesi hänen ei tarvitse osoittaa kelvollisuuttaan.
Pohdit aivan liikaa mitä tyttöystäväsi on ja mitä ei, mitä hän tekee ja miksi ja mitä ei. EHkä haluat täältä komppaavia vastauksia ajatuksillesi ja ilmeisesti myös arvostelua tyttöystäväsi ominaisuuksista. Rivien välistä voi lukea epäkunnioittavan asenteen tyttöystävääsi kohtaan - ikävää. Ei teistä paria tule ainakaan tuon kirjoituksesi perustella; lähtökohta on väärä, sinulla.
Useimpien kommentoijien ymmärtämättömät ja ihmistä halveksuvat mielipiteet varmaan miellyttävät sinua.
Rivien välistä voi lukea että vanhempasi halveksivat tyttöystävääsi. Tämä halveksunta on tarttunut sinuun. Hän on ''laiska ja tyhmä'', sinä taas'' älykäs ja korkeakoulutettu''.
Jokaisesta lauseesta huokuu ylimielinen, lapsekas halveksunta: Äly ja opiskelutaidot eivät riitä, katsoo Salkkareita....
Korostat ylemmyyttäsi:olen kiinnostunut maailmasta, syvällisistä keskusteluista, hän taas kotitöistä...
Et ole syvällinen, vaan riippuvainen tyttöystäväsi halveksunnasta. Tallaat häntä maahan jotta voisit tuntea käveleväsi korkeammalla.
Sanot että hän haluaa elää hetkessä, ja annat ymmärtää että hän on tyhmä haihattelija. Kuitenkin kerrot että hänellä on ollut vaikea ja traumaattinen menneisyys.Uskallan siis epäillä että hän olisi typerä haihattelija, hän on kokenut vaikeita asioita ja tietää siksi hetkessä elämisen tärkeyden. Häneen asenteensa ei ole typerää sinisilmäisyyttä vaan traumaattisten kokemusten värittämä. Sinä taas tunnut eläneen hyvissä olosuhteissa ja siksi sinulla on ''varaa'' olla lapsekkaan ylimielinen. Niin kukas nyt onkaan 18 vuotiaan tasolla?
Syytät häntä laiskaksi. Kuitenkin hän taiteilee raha-asioitten kanssa, käy töissä, maksaa vuokran ja elantonsa. Juuri ja juuri varmaan pärjää, ja hän siis tietää kuinka rankkaa nykyelämä voi olla. Sinä kuitenkin sanot että vaikeudet johtuvat ''shoppailuinnokkuudesta''!
Sanot suhteestanne että ''mennään nyt niin kauan kun on hauskaa''. Myös sanot että haluat olla hänen kanssaan koska muuten olisit yksin. Toisinsanoen hyväksikäytät häntä. Ilmiselvästi ennakoit jättäväsi hänet koska hän ei ole tarpeeksi hyvä. Olet siis se, joka tunnutkin olevan: Lämpimällä maidolla ruokittu mammanpoika joka on jo kotona kasvatettu siihen että hän on parempi kuin muut ja että ''alempiarvoisia'' voi polkea jalkoihin.
Lopeta suhde. Päästä tyttö elämään omaa elämää. Hän ehkä löytää miehen joka arvostaa häntä. Mutta varaudu siihen, että sitten sinä et enää voi peilata itseäsi laiskasta ja tyhmästä, köyhästä ja traumatisoituneesta tytöstä ja todeta: Olenpa älykäs ja korkeakoulutettu, ylemmän tason mies joka voin kohdella tuota tyhmää köyhää tyttöä miten haluan.
Jos jo 1,5 vuoden jälkeen löydät noin paljon negatiivista suhteestanne, ei teidän todellakaan kannata jatkaa. Et selvästi arvosta kumppaniasi kovin paljoa.
"Yhy-yyh, jäisin yksin jos eroamme." Niin? Ei se kuule niin mene että tuhlataan toisen elämää ja odotellaan että uusi suhde hoidetaan alulleen ja sitten vasta erotaan toisesta kun itsellä on back-up, vanhan kumppanin elämäntilanteesta viis.
Jos et kumppanisi kanssa halua jatkaa niin alkeistason riskinottoa elämään: eroa ja alan katsella uutta. Vai oletko joku läheisriippuvinen mammanpoika joka ei selviä muutaa kuukautta elämästään ilman "äitiä".Ikuisesti ihmettelen tätä miehille tyypillistä nyhverö-asennetta: kumppani jätetään vasta, jos joku toinen vaihtoehto on jo olemassa.
Kun sinulla on noin paljon epäilyksiä suhteen toimivuudesta ja suhde on "melko tuore", kyllä helpoin ratkaisu on tottakai erota.
Henkilöt jotka ovat nuoruudessaan syystä tai toisesta traumatisoituneita kärsivät usein oppimisvaikeuksista, itsensä vähättelystä ja muistakin ongelmista, kuten he usein ovat henkisesti nuoremman henkilön kehitystasolla. Tämän vuoksi kumppanisi ei mahdollisesti osaa asettaa itselleen mitään pidemmän aikavälin tavoitteita.
Mikäli olet kiinnostunut jäämään suhteeseen kannattaa kannustaa tyttöystävää opiskelemaan alaa, joka häntä tietoisesti kiinnostaa auttaa häntä nostattamaan itsetuntoaan (esim. yhteisillä urheiluharrastuksilla) käsittelemään traumojaan. Olisi myös hyvä, että tyttöystäväsi ymmärtäisi millainen vaikutus tosiaan traumoilla voi olla minäkuvaan ja oppimiseen, jottei hän pitäisi itseään urpona, jos kaikki tieto ei mene heti perille jne. Opiskelutaitoja pystyy kehittämään joten kannattaa ottaa selvää hyvistä opiskelutekniikoista.
Ymmärrän kyllä tuon asumistuki kikkailun, keikkatyö on henkisesti tosi raskasta eikä sitä mielellään tee yhtään enempää kuin on pakko, ja tukien saanti voi viivästyä, jos tyttöystäväsi tekee töitä yli sallitun rajan.
Minä (töissä käyvä) vein poikaystäväni (opiskelijan) ulkomaille, eikä minua yhtään harmittanut, että maksoin matkasta suurimman osan. Kaikilla on kuitenkin eri tilanne suhteessaan, joten en alkaisi neuvoa mikä on oikein ja mikä väärin.
Yhteenmuuttoa en suosittelisi ainakaan tässä vaiheessa :)
Kirjoituksestasi huomaa ettet ole tyytyväinen suhteeseenne.Itse ajattelisin että jos olisit rakastunut niin pienillä vioilla ei olisi merkitystä.Olet nuori ja elämä edessä.Oletko ajatellut keskustella tyttöystäväsi kanssa tilanteesta?Yhteenmuuttoa en minäkään suosittelisi tässä vaiheessa!Onnea matkaan!
Ehkä sinun kannattaa etsiä tasoisesi tyttöystävä.Vai oletko alistajatyyppiä,tunnet olevasi parempi kun olet korkeammin koulutettu ja kaikkea paskaa...mitä sillä nyt on merkitystä jos toisesta tykkää?
Tyttö on kitkutellut itsellensä jotenkin mieluisan kämpän ja siihen kalusteet, siis ainoa asia mitä on risaisen elämänsä aikana saanut, ja sinä haluaisit hänen luopuvan niistä että voisitte muuttaa yhteen ihan vaan paremman tekemisen puutteessa? Tosiasiassahan haluat tästä tytöstä erota ja myös tulet eroamaan joten aivan uskomatonta että yhteenmuutto on edes vaihtoehto sinulle. Mitenköhän selität itsellesi rouvan toiseen vaihtamisen sitten kun olevinaan löydät tasoistasi seuraa ja asut kuitenkin jo nykyisesi kanssa eli olet liitossa? :-D Varmaan kuvio on silloinkin tyhmän tytön vika ja sinä olet oikein hieno ihminen. Onnittelut, menee tosi hienosti.
Ajattelepa miten käy, kun löydät ''tasoisesi''tytön joka kelpaa vanhemmillesikin ja hän on koulutettu , hyvin ansaitseva? Hänellä on hyvä itsetunto eikä hän siedä sinulta tippaakaan ylimielistä, halveksivaa asennetta.... Niin miten sinun sitten käy? Sinun minäkuvasi murenee, kadotat itsesi. Et enää voi määrittää itseäsi nykyisen tilanteen mukaan. Nythän määrität itsesi suhteessa huonompaan tyttöystävääsi....
Tämä on se mitä viestisi perusteella haluat kuulla:
olet liian älykäs tyttöystävällesi.
Noin muuten,
jätä tyttöystävä jos halveksut häntä ihmisenä. Parempi molemmille.
Minkä tahansa päätöksen teetkin, niin se tulee olemaan huolellisesti pohdittu. Hyvä kun ihminen osaa harkita asioita.
Tässä sulle vielä muutamia asioita mietintämyssyyn:
- olisi hyvä, että perheesi "hyväksyisi" tyttöystäväsi. Käy henkisesti raskaaksi myöhemmin, jos suku ei tykkää.
- sanot, että tyttöystävän luonne miellyttää. Se on iso plussa.
- yksinäisyyden pelko on inhimillinen syy olla suhteessa. Tiedosta kuitenkin, että saatat kävellä onnesi ohi. Todennäköisesti voisit löytää jonkun muunkin, mutta kun olet nykyisen kanssa, niin et voi ketään löytää.
- sinun kaltaiselle analyyttiselle mielelle olisi varmaan kiva toinen samanlainen. Nyt joudut joustamaan älyllisestä keskustelusta. Pidemmän päälle se alkaa kypsyttämään, usko pois. Ei ole varmaan poliittisesti korrektia sanoa tätä ääneen, mutta älykäs joutuu polttelemaan jäitä tyhmän seurassa. Fiksujakin naisia on vaikka kuinka.
- aikatekijä: ajan myötä saatatte molemmat haluta samaa tai sitten huomaatte olevanne erilaisia, kiirettä teillä ei ole koska olette nuoria. Aikaa ei voi muuta kuin elää ja hyväksyä, että kaikkea ei tiedä, ja useammat asiat selviävät ajan myötä.
Kuten sanoit, tästä tuskin tulee loppuelämän suhdetta. Jos tyttö olettaa muuta, reilua ei ole pitää ketään varalla toistaiseksi. Nyt teillä on hyvä sauma lopettaa suhde. Tai sitten jatkatte nykymallilta erillänne asuen.
- sellainen kokeneen neuvo vielä, että pitkittyessään asiat mutkistuvat. Selvästi asia pohdituttaa sinua, joten anna sille (epävarmuudelle) arvoa ja jatka asian pohdintaa kunnes olet valmis omaan ratkaisuun. Pohtimasi asiat eivät ole mitään pikkujuttuja. Niillä voi olla kauaskantoiset seuraukset, voi tulla lapsia ym.
Tsemppiä vaan teille molemmille.
Kuule. Miksi ylipäänsä olet tyttöystäväsi kanssa, koska et yhtään arvosta häntä, eikä teillä ole mitään yhteistä? Parisuhde kestää kyllä, vaikka sen osapuolet olisivat hyvinkin erilaisia, kunhan on yhdistäviäkin intressejä. Ja sitä arvostusta, puolin ja toisin.