Olen jo 30-vuotias mies. Olen tapaillut monia naisia elämäni aikana ja seuran saaminen on ollutkin helppoa minulle. Olen pisimmillään tapaillut naista kolmisen kuukautta, mutta joka kerta "ahdistun" ja kyllästyn naisen tapaamiseen, mutta useimmiten se käy heti ensimmäisen seksikerran jälkeen.
En haluaisi olla tällainen ja haluaisin pitkän suhteen, jopa avioliiton jonain päivänä. Tämä näyttää kuitenkin epätodennäköiseltä, koska en vaan jaksa olla kenenkään kanssa pitkään. Olen tapaillut monenlaisia naisia joten ongelma ei ole myöskään naistyypissäni. Onko mitään miten voisin parantua tästä?
En haluaisi olla tällainen ja haluaisin pitkän suhteen, jopa avioliiton jonain päivänä. Tämä näyttää kuitenkin epätodennäköiseltä, koska en vaan jaksa olla kenenkään kanssa pitkään. Olen tapaillut monenlaisia naisia joten ongelma ei ole myöskään naistyypissäni. Onko mitään miten voisin parantua tästä?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kuulostaa tutulta...Kysehän on siitä, että he eivät ole sitä mitä itselleen hakee.
En näkisi, että vika on sinussa. Tunne ei koskaan herää pakottamalla ja kaikkein viimeks tyhjillä pusseilla. Minusta jopa vakipanosuhteet on liian rasittavia,rajoittavia ja energiaa ottavia. Sellainen toimii, jossa voi tavata vaikka esim. parin kolmen kuukauden välein yhtä ja samaa ihmistä.
Tuskin moni nainen sellasta miestä haluaa, joka on ollut monen kanssa. Ei sellaisista suhteeseen ole, yhen asian perässä ja pettävät jossain välissä kun kyllästyvät. Jatka vaan samaan malliin, suhde ei ole selvästikään sinun juttusi.
Mulla on sama vika, mutta kyllästyn niihin useimmiten jo tutustumisvaiheessa ennen seksiä. Vika on varmaan siinä, että olen introvertti ja pohjimmiltani viihdyn yksin. Erityisen nopeasti kyllästyn tyhjänlörpöttäjiin, jollaisia naisissa on paljon. Aina pitäisi jutella, vaikkei olisi asiaakaan tai mitään erityistä sanottavaa. En usko että tämä tästä muuttuu. Vika ei ole sinänsä naisissa, monista ne varmaan joihin olen kyllästynyt on ihan kiinnostavia naisia.
Olin samanlaisessa tilanteessa aikanaan 10-vuotta sitten. Nyt vain naisten tapaamiset ovat tippuneet käytännössä nolliin ja voi oikeasti jo haudata haaveet mistään parisuhteesta. En ole koskaan oikein viihtynyt baareissa ja kaverit ovat jo perheellisiä, niin ei oikein tapaa ketään "illanvietoissa", enkä laittaisi koskaan profiilia deittipalveluihin, koska mielestäni se on sama asia, kuin ennen vanhaan lehtien senssi-ilmoitukset, jotenkin luotaantyöntävää. Ehkä minä olen väärässä ja muut oikeassa tässä asiassa, enkai muuten olisi yksin.
Suomalainen nainen ei ole suhteen arvoinen. Suhteeseen pääseminen perustuu liikaa statukseen ja ulkonäköön joten minäkään e aio koskaan seurustella koska en usko että on naisia joita kiinnostaa luonne.
Ei minusta suomalaisissa naisissa ole niin pahasti mitään vikaa. Jotenkin tämä kuuluu suomalaiseen kulttuuriin, että haukutaan vastakkaista sukupuolta melkeinpä syyttä. Toki ulkomaalaiset näyttävät erilaisilta ja tulevat erilaisesta kulttuurista mikä jollakin tavalla lisää kiinnostavuutta, mutta sisimmiltään kaikki ovat samanlaisia.
Olen särkenyt aika monta sydäntä ja oikeastaan en halua tehdä tätä enää. Ehkä olisi vain parempi olla tapailematta ketään, mutta jossain vaiheessa kuitenkin tulee se läheisyyden- ja seksin kaipuu. Varmaan jokin panosuhde olisi varmaan paras vaihtoehto, mutta kaipaan myös muunlaista läheisyyttä kuin pelkkää seksiä.
Itse en suostu miehille näyttelyesineeksi enkä leluksi , tarvittaessa.
Seuraan tunkijoita riittäisi, kuka milläkin meriitillä yrittävää.
Yksin elossa on paljon hyviä puolia.
Toivoa en ole menettänyt, ehkä joskus se tietty mies haluaa minut kokonaisena ja jää.
Eipä sitä kannatakaan sitoutua. Näin eronneena miehenä neuvoni on kaikille että älkää herran tähden menkö koskaan naimisiin, avioliitto on suurin virhe mitä mies voi ikinä tehdä.
Sä pelkäät sitä sitoutumista. Kysy itseltäsi että mitä sä pelkäät siinä.