Eli jos oma puoliso rupsahtaa, lihoaa, löystyy, kaljuuntuu, rypistyy, rapistuu tai sairastuu siten, että se vaikuttaa omasta mielestä merkittävästi puolison ulkomuotoon, niin onko mielestäsi hyväksyttävää jättää tämä silloin? Jos nyt sattuu olemaan hyvin ulkonäkökeskeinen ja ulkonäölliset asiat ovat elämässä todella suurella sijalla, niin tällainen ihminen varmaan valitsee puolisokseenkin vastaavanlaisen henkilön ja ehkä esteettisistä syistä jätetty henkilö tällöin kykenee jotenkin ymmärtämään, ehkä hyvinkin, sen, ettei oma puoliso halua olla enää hänen kanssaan, koska hänestä on alkanut tulla ulkonäöllisesti vastenmielinen tälle. Silloin ei varmaan valittamisen aihetta pitäisi olla, jos itsekin on kokenut puolison ulkonäön hyvin tärkeäksi seikaksi parisuhteessa.
Tapasin tässä taannoin vähän itsekeskeisen oloisen miehen, joka kertoi eronneen hetki sitten vaimostaan. Kun kysyin eron syytä, niin hän hulettomasti kertoi jättäneensä vaimonsa "esteettisistä syistä". Itse olin vähän hämmentynyt tästä ja se varmaan näkyi minusta päällekin päin, jäin toljottamaan suu hitusen ammollaan tätä miestä. Ja joku sisälläni sanoi, että "lähde nyt herranjumala menemään, tuo tyyppi ei ole ok" ja niin minä sitten kohteliaasti jonkun mahdollisimman todesta otettavan tekosyyn lähdölleni keksiessäni hipsin paikalta nopeasti pois.
Mutta jäin miettimään tätä. Aluksi tuomitsin teon mielessäni, mutta sitten mietittyäni tätä asiaa enemmän, tulin tuon tämän tekstini ensimmäisen kappaleen mukaiseen tulokseen, ettei se ehkä kaikissa tilanteissa olisi niin väärin, jos jotkut ihmiset nyt sattuu olemaan elintavoiltaan ja arvomaailmoiltaan sellaisia, että ulkonäkö on kaikki kaikessa, niin kai heillä on silloin oikeus ihan hyväksytysti jättää puolisonsa "esteettisistä syistä", jos tämä alkaa rapistua tjmv.
Millaisia ajatuksia teille tästä herää? Itse en ole niin ulkonäkökeskeinen, en voisi valita puolisoani pelkän ulkonäön perusteella, vaikka se varmaankin vähän olisi valintapäätökseeni vaikuttamassa, mutta ei kuitenkaan merkittävästi. Tai ei se ainakaan ihan mikään ykkös juttu olisi. Enemmän arvostan ihmisen sisintä, koska seurustellessa tosiaan seurustellaan, eli ollaan sosiaalisessa kanssakäymisessä ja siinä ei se ulkonäkö ole kauhean merkittävässä asemassa, ainakaan enää pidemmän päälle (ehkä alkuun tekee jotain päätelmiä sen perusteella, ennen kuin alkaa tuntea toista), joten kyllä ne sosiaalisettaidot, empatia, kyky kuunnella ja keskustella ja vastavuoroinen kunnioitus siinä enemmän vaakakupilla painaa. Enkä myöskään ihan äkkiseltään voisi kuvitella jättäväni puolisoani "esteettisistä syistä", kyllä siinä olisi paljon muutakin oltava taustalla. Vaikken kylläkään ihan hirveästi tykkäisi siitä, jos puolisoni alkaisi lihoa kauheasti, siinä kärsisi varmaan seksielämä ja tulisi sellainen olo, ettei puoliso voi enää hyvin, eikä välitä itsestään, kun vain pulskistumalla pulkistuu. Ei sellaisen ihmisen kanssa olisi varmaan enää hyvä olla, en tiedä, varmaksi ainakaan, ku ei ole kokemusta tällaisesta. Ennen mahdollista eroa, yrittäisin keskustella puolisoni kanssa tästä ja yrittäisin myös auttaa, jos jotenkin voisin.
Tapasin tässä taannoin vähän itsekeskeisen oloisen miehen, joka kertoi eronneen hetki sitten vaimostaan. Kun kysyin eron syytä, niin hän hulettomasti kertoi jättäneensä vaimonsa "esteettisistä syistä". Itse olin vähän hämmentynyt tästä ja se varmaan näkyi minusta päällekin päin, jäin toljottamaan suu hitusen ammollaan tätä miestä. Ja joku sisälläni sanoi, että "lähde nyt herranjumala menemään, tuo tyyppi ei ole ok" ja niin minä sitten kohteliaasti jonkun mahdollisimman todesta otettavan tekosyyn lähdölleni keksiessäni hipsin paikalta nopeasti pois.
Mutta jäin miettimään tätä. Aluksi tuomitsin teon mielessäni, mutta sitten mietittyäni tätä asiaa enemmän, tulin tuon tämän tekstini ensimmäisen kappaleen mukaiseen tulokseen, ettei se ehkä kaikissa tilanteissa olisi niin väärin, jos jotkut ihmiset nyt sattuu olemaan elintavoiltaan ja arvomaailmoiltaan sellaisia, että ulkonäkö on kaikki kaikessa, niin kai heillä on silloin oikeus ihan hyväksytysti jättää puolisonsa "esteettisistä syistä", jos tämä alkaa rapistua tjmv.
Millaisia ajatuksia teille tästä herää? Itse en ole niin ulkonäkökeskeinen, en voisi valita puolisoani pelkän ulkonäön perusteella, vaikka se varmaankin vähän olisi valintapäätökseeni vaikuttamassa, mutta ei kuitenkaan merkittävästi. Tai ei se ainakaan ihan mikään ykkös juttu olisi. Enemmän arvostan ihmisen sisintä, koska seurustellessa tosiaan seurustellaan, eli ollaan sosiaalisessa kanssakäymisessä ja siinä ei se ulkonäkö ole kauhean merkittävässä asemassa, ainakaan enää pidemmän päälle (ehkä alkuun tekee jotain päätelmiä sen perusteella, ennen kuin alkaa tuntea toista), joten kyllä ne sosiaalisettaidot, empatia, kyky kuunnella ja keskustella ja vastavuoroinen kunnioitus siinä enemmän vaakakupilla painaa. Enkä myöskään ihan äkkiseltään voisi kuvitella jättäväni puolisoani "esteettisistä syistä", kyllä siinä olisi paljon muutakin oltava taustalla. Vaikken kylläkään ihan hirveästi tykkäisi siitä, jos puolisoni alkaisi lihoa kauheasti, siinä kärsisi varmaan seksielämä ja tulisi sellainen olo, ettei puoliso voi enää hyvin, eikä välitä itsestään, kun vain pulskistumalla pulkistuu. Ei sellaisen ihmisen kanssa olisi varmaan enää hyvä olla, en tiedä, varmaksi ainakaan, ku ei ole kokemusta tällaisesta. Ennen mahdollista eroa, yrittäisin keskustella puolisoni kanssa tästä ja yrittäisin myös auttaa, jos jotenkin voisin.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.