Istuin eilen suomalaisen meikkifirman tuotteita markkinoivan mallin kanssa saman keittiöpöydän ääressä aivan yhtä humalassa kuin kaikki muutkin. Helvetinmoinen pulina.
Jälkikäteen on vaikea asettaa suomalaista naiskauneutta tuuliselle luodolle harmaan meren velloessa taustalla. Kaislat taipuvat tuulessa. Suortuva kullankeltaisia hiuksia telmii rennoilla kasvoilla, kun jäänsiniset silmät katsovat minua kuin taivas itse lapsiaan.
Hoh hoijaa
Jälkikäteen on vaikea asettaa suomalaista naiskauneutta tuuliselle luodolle harmaan meren velloessa taustalla. Kaislat taipuvat tuulessa. Suortuva kullankeltaisia hiuksia telmii rennoilla kasvoilla, kun jäänsiniset silmät katsovat minua kuin taivas itse lapsiaan.
Hoh hoijaa
Vastaukset 8
Vanhimmat
Pikku briiffauksen jälkeen on huomioitava, että kyseinen nainen ei ole enää aktiivipalveluksessa, vaan toimii tätä nykyä muissa tehtävissä.
Eli kauneus on telakalla mutta huumorintaju ei.
Oikeastaan mua mietityttää se kuinka nämä ihmiset valikoituvat massasta.
En nyt kehdannut lähteä kyselemään, koska se olisi saattanut kuulostaa siltä, että en pitänyt häntä kovinkaan erikoisena, tai ehkä jopa vähemmän kuin kauniina, tai jollain tasolla erityisen luonnollisena tai pohjoismaalaisena, puhdaspiirteisenä tai selvärajaisena. Oikeastaan hänessä ei ollut mitään erikoista - muuta kuin hämmentävä rentous kasvoilla, kun hän kuunteli minua. Ilme oli rauhallinen, syvä ja odottava.
Se oli naisen ilme, kun tämä myötäelää, sukeltaa toisen sisään ja on hetken tämän kanssa tarinan syövereissä. Hän piti kädestä kiinni ja katsoi ihmiseen tämän äärille asti. Hän oli sekä mukana että läsnä. Hän oli kuin maisema, merellinen luoto ja suolaveden tuoksu, kaislojen kahina lounatuulessa, paljaat jalat sileällä, ikuisuuksiin ulottuvalla kivellä tai kalliolla.
Mielikuva. Nainen kuin toinen ulottuvuus, maailma maailmassa.
Taisit kunnolla tykästyä kyseiseen daamiin. Et sä häntä muutoin noin ylistäis maasta taivaisiin ;). " mistä rakkaus alkoi...."
Kenties
Jos puntaroi sitä tunnetta, joka syntyy toisen ihmisen läsnäolosta, johon kuuluu sen erottamattomana osana valtava, lähes vastustamaton vetovoima, ja jonka näkymättömät langat kiskoisivat jokaista soluasi kohti jotain, joka tuntuisi olevan ainoa suunta, ainoa tie syvälle itseesi - nainen kuin ovi minuuteen itseyteni edessä - niin on sanottava, että tätä voimaa vastustava vastavoima, se, joka piti minut tuolilla istumassa, on tutkimisen arvoinen asia.
Hän tuli reviirini tälle puolelle edes yrittämättä sitä. Ihmisyyteni oli alaston ja avuton kuin vastasyntynyt ihmislapsi veitsilaatikossa, ja hänen lämpimät kätensä ja kaikennäkevät silmänsä minun ainoa mahdollisuuteni, ainoa lämpöni ja pehmeyteni, turvani ja tulevaisuuteni.
Kaunis uni helvetissä, sitä hän on. Hän on tutkimusmatka totuuteen tai ihmisyyteen, rakkauteen.
Kumma juttu, mutta en muista mitä hänellä oli päällään. Kai hänellä nyt jotain päällään oli, koska istui bilekeittiön pöydän äärellä ja kippaili kilpaskumppaa.
Rinnoistakaan en osaa sanoa juuri mitään - tai muusta repertuaarista. Tästä on vedettävä se johtopäätös, että en tunne omakseni normisäätöä naisihanteiden suhteen, vaan näen jotain muuta, joka on trendikkäästi salattu ihmisen sisälle piiloon.
Jepjep. Oot ihan lätkässä siihen daamiin ;). Toivottavasti kohtaat uudestaan hänet jossain ja pääset tekemään lähempää tuttavuutta.
Ei ole tarvis. Suurina annoksina nautittu kauneus lumoaa ihmisen ja kohta hän kävelee pitkin lyhtypylväitä kuin vajaamielinen.
Tosin taiteellinen sieluni ei juurikaan ole piitannut rajotteista... Ainakaan tähän mennessä.
(Naurua)
Rakkaus on muutenkin varsin vahva sana, lähes sietämätön. Itse käytän sitä erittäin harvoin, jos koskaan kuvaamaan jotain muuta kuin orkideoja, jotka saavat minut täysin pois tolaltaan.
Orkidea (mikä hyvänsä) on muotovalio. Tämä siksi, että orkkareiden sukukunnassa ei ole muotoa tai kaarta, joka olisi muuta kuin täydellinen.
Tämä on kukan suurun ongelma, jos hänellä nyt ongelmia on.
(Hihitystä)