Olen viimeisen vuoden aikaan käynyt läpi raskaan prosessin (omaan terveyteen ja sitä kautta luotuun minäkuvaan liittyen). Nyt viime päivinä kun näitä viestejä tuolta Aasiasta päin on kiirinyt, niin en pysty tuntemaan yhtään mitään muuta kuin väliinpitäämättömyyttä. Ei surua, ei mitään. Saman olen huomannut ihan jokapäiväisessä elämässä, en tunne mitään muuta kuin katkeruutta omaa menetettyä terveyttä kohtaan. Tai jotain tunnen, pieniä rakkaudentuulahduksia omia lapsiani kohtaan..
Kun mikään ei tunnu
Tunteensa menettänyt
61579
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Itse taas liiankin paljon mietin asioita ja annan erilaisten ikävien tunteiden(esim vihan ja katkeruuden) tehdä pesän pääni päälle.Tää se vasta helvettii on.
...kuin luuletkaan. Kun koet omaa surua, ymmärrät että tämä suuri tragedia koskee kuitenkin vain omaisia. Vierestä voivotteleminen on vaan oman egon buustaamista ja tirkistelyä. Ja minkäköhän takia roskalehdet kirjoittaa Niinistöstä ja Sirkesalosta... ne tekee rahaa!
Ne, joita asia ei koske voivat lähettää rahaa alueelle.
vituttaa kun pitää saada hyvä olo itselle muiden surun kautta.
Kyllä se suru koskettaa kaikkia..omaisia tietenkin enemmän...
Ja kyllä minua ainakin koskettaa todella paljon. Vaikka en tiedä menettäneeni yhtään omaista. Enkä todellakaan sure sen takia, että saisin siitä itselleni hyvän olon...!!!
Kaipa Niinistö ja Sirkesalo ovat ihmisiä kuten muutkin. Eikä niistä ole minun mielestäni yhtään enempää uutisia kuin muistakaan kadonneista. Minulle on samantekevää onko julkkis vai ei..mutta ihmisiä kaikki!!!
En ikina mistään katastrofeista ole piitannut enkä piittää nytkään, maailmassa kuolee kumminkin kokoajan milloin mihinkin. Suomalaisia tai ei.
niinpä niinpä, ja USAn sotilaillekkin maksetaan siitä että ne tappaa porukkaa!!!
Mä oon ihan samanlaisessa tilanteessa... Mun isä kuoli 7,5 vuotta sitten, oli sillon 13 v, ja sen jälkeen en oo pystyny tuntemaan periaatteessa mitään. Jos joku kertoo mulle läheisensä sairaudesta tms, mä en yksinkertasesti tunne mitään. On aika raskasta, ku pitää näytellä, et nyt tässä tapahtuu jotain tunnekuohuja... Mitenhän tästä pääsisi...?