oletteko jatklaneet uskottomuuden

uskottomuuden jälkeen. Ei mitään ongelmia, kun asia silloin riidelty kunnolla ja tulisesti loppuun asti.

kyllä olemme jatkaneet, ja suhde on jatkunut mitä mainioimmin. että kyllä se voi onnistuakin.
ihme kun joku täällä sanoo että "kuulostaa pahalta mutta ei voi onnistua". ehkä voi, ehkä ei, riippuu ihmisistä. turha ruveta kenenkään yleistämään että ei varmasti onnistu.

Luulenpa että selviämme. Mieheni petti ja on päässyt suhteestaan yli ja minullakin alkaa ahdistus helpottaa. Luottamus alkaa palautua. Anna itsellesi aikaa toipua kuukausia tai vuosia niin minulle sanottiin.

Edell. viesti tark. jo kaikille kommentoijille. Meni väärään paikkaan

Kyllä, olemme jatkaneet uskottomuuden jälkeen ja tällä hetkellä tuntuu menevän paremmin kuin ennen uskottomuutta... Kuten joku edellä jo mainitsikin; asia pitää riidellä ohi perusteellisesti ja tulisesti ja jättää sitten taakse. Meille aihe ei ole tabu, siitä voi mainita ja puhua (yleensä käytämme hyvin korrekteja termejä, jotta emme enää loukkaisi toisiamme), mutta ketään ei enää syyllistetä.

Jatkamisen ehdottomana edellytyksenä oli tietysti miehen (pettäjä) sitoutuminen tilanteen korjaamiseen. Vaikka pettämiseen liittyi valehtelua, jossakin vaiheessa pitää tulla se piste, jossa asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä, kiertelemättä ja salaamatta. Jos pystyy kohtaamaan toisen ihmisenä (yök, mikä klisee) ja näkemään kipeätkin kokemukset mahdollisuutena oppia, kaikki on mahdollista. Samanlaista suhteesta ei enää tule pettämisen jälkeen, mutta se kai ei ollut tarkoituskaan.

Mutta vuosi pettämisen jälkeen voin vilpittömästi sanoa olevani onnellinen. Luottamuskin on suurimmaksi osaksi palautunut ja vaikka välillä epäilyttääkin, mies tunnistaa merkit ja asia voidaan puhua pois.

Joo ollaan ja ollaan voitu. luin ton edellisen ja oon aika paojon samaa mieltä. Alku shokki oli tietty aikas, kuinka sitä nyt kuvais...suhde oli jatkunut yli vuoden:(((
Kun tuki ilmi, niin kysyin, että haluaako hän jäädä, jos , niin yritetään....ja kuinka ollakkaan meillä menee nyt paremmin kuin koskaan, uskomatonta kyllä.
Aikaa tapahtunesta on kulunut noin puol vuotta ja alan olla kohta toipunut. Koskaanhan sitä ei voi unohtaa, mutta se että voi yhdessä puhua ja saa kysellä ja saa vastauksia...auttaa kyllä melkosesti. Tosin täytyy varautua kuulemaan sellastakin joka ei miellytä, mutta parempi niin kuin että taas kierreltäis ja valehdeltais.
Ammattiapuakin kandee harkita, jos omat voimat ei riitä, vaikka haluja olis. Mikä tärkeintä....ei sais sortua syyttelyyn...en oo kyllä itsekkään siihen aina pystynyt mutta joka päivä paremmin ja paremmin....
Yhteisiä vuosia meillä on kakskymmentä...eikä ees lapsia, joitten takia niin monet...
Lujaa tahtoa ja rakkautta....paras lääke

Riippuu henkilöistä ja tapauksen yksityiskohdista. Meillä yritettiin jatkaa, mutta ero tuli kuitenkin neljän vuoden päästä. En pystynyt pääsemään siitä yli, että mies pettää luottamuksen ja tuo taudinkin. Itse olin ollut koko ajan, lähes 20 v, uskollinen. Perhe hajosi.