Kyselen täältä kokemuksia/ohjeita miten ihmiset ovat pitkän työttömyyden jälkeen pärjänneet töissä/koulussa.
Itse olen ollut pari vuotta työttömänä ja päätin tosiaan viime syksynä hakea takaisin koulun penkille, jotta saisin paremmat paperit ja parantaisin mahdollisuuksiani työllistyä.
Tosiaan hiukan jännittää tämän työttömyyden jälkeen lähteä kouluun, vaikka en mitään masennuksia sairastakaan. Ohjeita motivoitumiseen ja jaksamiseen? Itsellä tosiaan kouluun on jonkun verran matkaa (n. 2h per suunta), mutta olen muuttamassa helmikuussa lähemmäksi, jotta jaksaisin pysyä motivoituneena.
Itse olen ollut pari vuotta työttömänä ja päätin tosiaan viime syksynä hakea takaisin koulun penkille, jotta saisin paremmat paperit ja parantaisin mahdollisuuksiani työllistyä.
Tosiaan hiukan jännittää tämän työttömyyden jälkeen lähteä kouluun, vaikka en mitään masennuksia sairastakaan. Ohjeita motivoitumiseen ja jaksamiseen? Itsellä tosiaan kouluun on jonkun verran matkaa (n. 2h per suunta), mutta olen muuttamassa helmikuussa lähemmäksi, jotta jaksaisin pysyä motivoituneena.
Vastaukset 13
Vanhimmat
tääl on kans yksi samanlainen. kokemukset hyviä, arki mielekkäämpää, näkee päivittäin positiivisesti tulevaisuuteen suhtautuvia ihmisiä, oppii uutta, tuo toivoa saada töitä (muttei takaa sitä). suosittelen kelle vaan. paikalleen jäänti olis ollu luovuttamista, ns. normaalit ihmiset alkaa ennemmin tai myöhemmin karttamaan jos jää ihmettelemään ja selittelemään miksei oo missään ollu vuosiin
Periaate on se, että olen kuluttanut koulun penkkiä jo liian pitkään tähänkin mennessä. Se on käynyt yhteiskunnalle kalliiksi: Nyt jos yhteiskunta ei pysty järjestämään firmojen tilanteita sellaisiksi, että työllistyisin se on kurja juttu yhteiskunnan kannalta. Ja kallista..
Tuli vaan mieleen, että jospa sie oot kuluttanut väärän koulun penkkiä. Kallista se on tietenki sittenkii ja tietyst kurja ettet työllisty.
sama täällä, ja samaa mieltä. ei pidä ihmetellä että samanlaisia kohtaloita, onhan meitä työttömiä eri arvioiden mukaan 300 - 500 th. ja lisää tulee. Mutta olen figuroinut sen silleen, että jos yhteiskunta on työllistymispuitteet sössinyt verotuksin, byrokratioin ja virkamiehiä suojelevine politiikkoineen, en jää sitä murehtimaan vaan otan koulutusta vastaan maksakoon valtio viulut. Kerään uusia taitoja, pidän mielen virkeänä, tutustun uusiin käytäntöihin, aloihin ym. Jos tämä maa suurtyöttömyyden, suurbyrokratian, suurverotuksen ja suurmaahanmuuton jälkeen vielä vuosien päästä normalisoituu, vaikka sitten jonkun ulkopuolisen tahon pakottamana (esim IMF), niin ne keitä töihin taas palkataan, ei ole niitä jotka on maanneet vuosia kotona katkeroitumassa ja tekemättä mitään vaan niitä jotka on hankkinut uusia taitoja. mikä ala, ihan sama. ei täällä töitä saa millään alalla kuitenkaan ns. normaalisti. perusrakenteet on niin pielessä valtiolla. opiskelkaa mikä kiinnostaa.
kiva lukea keskustelua missä ollaan positiivisia eikä synkistellä ja murjoteta kotona kun kaikki on hallituksen ja valtion syytä : ) täälä vastailee työläinen mutta opiskelu on käynyt mielessä kun se jäi nuorempana repaleiseksi. Jos nyt ei muuta niin ainakin uusia kokemuksia ja toivon mukaan ystäviäkin ja nehän elämän elämänarvoiseksi tekeekin.
vaikuttaa super naivistien iltasadulta, tms...mömmöltä nää jutut....- sorry vaan....
Itseä lähinnä kiinnostaisi kauanko muilla meni siihen, että tottui perinteiseen arkeen eli esim opiskeluun tai töihin "pitkäaikaistyöttömyyden" (suluissa koska ei virallisesti täytä pitkäaikaistyöttömyyden kriteereitä) jälkeen? Ja olisiko jotain vinkkejä miten lievittäisi muutosta. Alle parin viikon päästä tosiaan alkaa koulu. Jännittää perkeleesti, hyvällä tavalla ainakin vielä.
siihen tottui tosi nopeasti. Itseasiassa se että arki on eka päivästä eteenpäin ennustettavaa, lukujärjestyksistäkin tarkistettavaa ajanviettoa voi sanoa jopa luksukseksi. Mutta siihen ei kannata heittäytyä passiiiiseksi. Läksyjä ja pientä pänttäystä on myös harjoitettava, niin kuin muutkin. säälipisteitä vuosien työttömyydestä ei kannata alkaa kalastelemaan muilta oppilailta, vaan koittaa sulautua joukkoon ja keskittyä tulevaisuuteen, ryhmätöihin ja siihen että hoitaa oman osansa. Nykynuoret (ammattikoulussa, korkekoulussa) on myös aika positiivisesti elämään ja arkeen orientoituneita, ja sellaiset marisemiset, negatiivinen angsta ja valitusviret esim. maahanmuuttajista ja pienistä palkoista ei kovinkaan kiinnosta muita, vaikka ne työttömyystoimiston pakkokurssilla joskus onkin olleet hyviä smalltalkin aiheita. Fyysisesti herääminen aamuisin, siihen tottuu ennen kuin huomaakaan. Jos jotain tilapäistä huolta herättänyttä pitäisi mainita koulun penkille menosta työttömyysputken jälkeen, niin ehkä sellainen kaoottinen monen asian hoitaminen samaan aikaan. On opintokorttia toimistosta, lomaketta toisiin toimistoihin, kirjojen lainausetsintää, kopiointia, aikataulutusta, ilmoittautumista, koulun oma nettiverkko ja kännykän siihen liittäminen, asetuksia, harjoittelupaikan etsintäsivustolla kirjautumista, elektronista materiaalia opettajalta paikasta x, tehtävien lataus paikkaan y, opintopisteiden kertymisen jännittämistä jne. mutta kaikki selviää, alussa vaikeaa, parin kuukauden jälkeen rutiinia. Kriittisin hetki jolloin on pidettävä vain pää kylmänä on ensimmäiset pari kolme viikkoa. Sitten helpottaa. Itsensä karaiseminen, päättäväisyys jättää luuserius, tehkää kaikki itsepsyykkaukset mutta älkää luovuttako. Se menee ohi. Meidän luokassa syksyllä aloittaneista lopetti ennen joulua kaksi, mutta niiden asenteesta näki sen jo ensimmäisillä viikoilla. Kaikki oli niin rentoa niin rentoa. Opiskelijoiden organisoimat viikottaiset bileet baareissa on monelle houkutus, mutta jos ei ole itsekuria alkoholin ja tehtävien hoitamisen suhteen, ne kannattaa jättää väliin. Ei ole sosiaalinen pakko vaikka haalareissa kulkevat silmäpussiset ja krapulaiset tutorit kuinka niin toitottaa toimintaa esitellessään. Mitäs vielä olis ?, kysykää jos joku jäi mietityttämään
Mää sit tykkään opiskelusta, ai että mä tykkään. Tottakai töistäkin, mutta sillon kun töitä ei ole ollut niin opiskelu on aina maittanut. Opiskelijat on pääosiltaan mahdottoman upeita ihmisiä, muihin on ollut kiva tutustua. Tsemppiä sulle, hyvin se menee.
ihminen laitostuu opiskeluun yms. sijaistoimintaan.
- ja laitostunu, vanha liika opiskllu pissis on huonoa työvoimaa....
Vierivä kivi ei sammaloidu. Ihan tavallista nykyään, että opiskelu ja työ vuorottelevat. Harva pystyy tekemään samaa työtä tai edes välttämättä samaa alaa koko elämänsä. Jotkut heittäytyy vetämättömäksi, mutta se on heidän valintansa.
moni ns. vieriväkivi ikävä kyllä laitostuu erilaisiin muoti uskomuksiin, mm koulutus, terveys, globaali, voimautuminen, suvaitsevaisuus naivismi, yhteisöllisyys, jne, jne
Ja hokee mantran tavoin asioita, joita ei sitten ymmärrä.
Mutta parempi sekin terapoiva sijaistoiminta ja puuha, jos ei ajattelun kykyä ole suotu.
Suomen ongelma on se, ettei tehdä töitä vaan opiskellaan eri tutkintoja, ammatteja ja muuta huuhaata. ja näin parhaat työvuodet tuhlataan opiskeluun. Vanhat pierut on sitten opiskeltuaan laitostuneita vanhoja, eikä osaa mitään ....
Parhaat työvuodet on tuhlattu. Edes perheitä ei ole saatu aikaan... kuivetaan vaan hedelmättömiksi vanhoiksi pieruiksi,,,opiskeluun...tuhlautuu elämä...
Ei viestiketjua ilman löylykauhamiestä tai masennusmantran apostoleja. Jos sinä "piilossaelämää", näet positiivisen opiskeluun aikansa käyttävän ja itseään kehittävän ihmisen noin negatiivisena, ymmärrätkö mitä samalla sanot itsestäsi joka ei ilmeisestikään tee mitään edellämainittuja...