Lapsenlapset

Luulisi että 16 vuotias lapsi osaisi kaivella sinun yhteystietosi ja ottaa yhteyttä jos haluaisi... viimeistään parin vuoden kuluttua on täysin vapaa ottamaan yhteyttä.

Tätä samaa yritettiin minullekin saada aikaan lasten vanhempien avioeron aikaan, saada katkaistua yhteys myös lapsenlapsiin ja omaan lapseenkin.
En antanut asioiden vain olla, pidin yhteyttä lapseeni, kyllä sieltä tuli pahaakin tekstiä, mutta myös syitä, miksi näin. Yksi oli häpeä epäonnistumista liitossa ja toinen varmasti kilpailuhenkinen, että tässäkin tilanteessa hän on itsenäinen ja hoitaa lapsensa, oli hyvin arka kaikesta loukkaantumaan. Ihan kuin murrosikäinen uskoo tietävänsä kaiken ja osaavansa ja pärjäävänsä. Sitä toivon minäkin, mutta niin ei todella ollut, oli monenlaista vaikeutta ja loppuun palamista yrittäessään näyttää pärjäämistä omin avuin. Kun kuvioon taustalla liittyi uusi suhde, joka oikein toden teolla yritti kaikin tavoin saada välit huonoiksi.
En todellakaan suostunut noin vain, oli onni että toinen lapsista oli saanut puhelimen ja hän voi soittaa ja soitin hänelle ja pidin yhteyttä jatkuvasti lapseeni, vaikka hän olikin kylmäkiskoinen. en yrittänyt ohjata häntä, vaan kuunnella miten voi ja todellakaan ei voinut hyvin, ajatukset olivat aika sekaisin. Kerroimme jatkuvasti hänelle, että on rakas kaikesta tapahtuneesta huolimatta ja tarjosimme apua, jos vain kelpaa.
Uusi kumppani muutti pian saman katon alle ja nyt sitten ei jättänyt , sanoisin onneksi lapsia hänen kanssaan työmatkojensa ajaksi, vaan toi meille isovanhemmille, joskus olivat viikon muutaman kerran pari viikkoa. Kyllä siinä koville joutui, vastuu oli valtava ja huoli myös, vanhin oli juuri aloittanut ekaluokan, ei ollut lapseni itse siinä kunnossa, että olisi pystynyt näkemään, miten paha lapsilla oli, hehän eivät ymmärtäneet muuta, kuin että koti vaihtuu ja vanhemmatovat kireitä kuin korkkiruuvit ja uudet ihmiset kotona määräämässä.
Lapset ovat kasvaneet ja tilanne rauhoittunut, mutta entiselleen mikään ei ole palannut, lapset ovat todella joutuneet liiallisen riepottelun alle, olen yrittänyt auttaa siinä missä voin ja saan. Hiljalleen olen saanut hieman enemmän olla lasten kanssa.
Uusi suhde on kuitenkin jo monta elämää eli liittoa käynyt ja hyvin määräävä, joten emme voi vierailla lapseni kodissa lainkaan, toki toivon senkin päivän tulevan, että tuo jarru poistuu.
Käy lasten kanssa silloin tällöin, yleensä asian perään, on hyvin sulkeutunut kaikesta.
Uudella paljon lapsia entisistä suhteista, tämä vaikuttaa paljon asioita varsinkin viikonloppuina ei voida tavata, kun nämä toiset lapset ovat siellä ja uusi kumppani ei tunnu meitä hyväksyvän tai piitavan tapaamisista.

Nämä vieraat lapset alussa olivat myös hyvin agreksiivisia ja särkivät lelut, jotka lapsenlapset olivat saaneet lahjoina.
Koska tuo uusi suhde ei antanut omilleen pientä viikkorahaa, piti se poistaa myös meidän lapsenlapsilta. Ostimme omille lapsenlapsillemme joululahjoja , syntymäpäivälahjoja, tosin kysyimme lahjatoiveita. Lapsemme kertoi, mutta samalla tuli esiin asia, että olisi pitänyt kumppanin ex-liittojen lapsille laittaa samalla tavalla lahjoja, en lähtenyt tähän, sillä en tunne heitä, enkä koe sen olevan edes minulle kuuluvaa, heillä on läheisensä. Lapselleni olen myös joululahjat ja syntymäpäivät ja nimipäivät muistanut, kuten huomioinut myös, että lapset pystyvät muistamaan äitienpäivänä.
Olen viettänyt monta unetonta yötä peläten, miettien. Lapseni on hyvin yritteliäs ihminen, joka melkein eron vuoksi tuhoutui, en tiennyt miten rankasti häntä oli edellisessä suhteessa kohdeltu.
Tässä on menty eteenpäin, tuskaton tie ole ollut eikä ole vieläkään, voin kuitenkin pitää yhteyttä niin lapseeni kuin lapsenlapsiini, eilenkin kyydin toista harrastukseensa, siinä hän kertoi kuulumisiaan, joita kuuntelin ja yritin olla kommentoimatta, vaikka mieli olisi tehnyt.
Muutoinkin joudun jatkuvasti miettimään mitä puhun. On rankkaa kun pitää jokainen asia miettiä, sanat millä sanoo jotakin, eli yritän olla näkymätön ja kuulumaton, että en loukkaisi ja aiheuttaisi pahaa heille, rakkailleni.

Kun en pysty lukemaan kenenkään ajatuksia, toivoisin niin hartaasti näitä eronneita ihmisiä, jotka nyt lukevat tämän kirjoituksen kertomaan. Kertokaa, miksi omia vanhempia aletaan näin pahoin syrjiä ja miten heidän tulisi toimia, että yhteys säilyisi , vaikka näitä elämän muutoksia tapahtuu. Eihän ero pitäisi erottaa omia vanhempia ja lastenlasten tapaamisia milloinkaan.

Tämä ollut ollut raskas polku kulkea, hieman valoa ajan saatossa on tullut. Tunnen kyllä, että olen tästä murheesta vanhentunut, tullut araksi, pelkääväksi. Autoimmuunisairauskin puhkesi, selvästi oirehtii jos murheita kertyy.
Pitäkää yhteyttä, vaikka se vaatii paljon, kun saa lunta tupaan eli se oma paha mieli puretaan . Toivon lapselleni tasapainosita elämää, jossa asiat ovat kunnossa, niin ihmissuhteissa kuin muissakin kodin asioissa ja työn asioissa. Täten hän jaksaa viedä lapsiaan vastuullisesti eteenpäin.

Surullinen tarina aloittajalla. Sääli että 4 vuotta jo on mennyt.
Lasten äiti on varmaan omasta mielestään halunnut mennä eteenpäin elämässä, ja sen vuoksi karistanut vanhan liiton merkit elämästään. Teitä ja lapsiaan kohtaan tehnyt kovin väärin. Toivon ja uskon että lapsenlapset pian itse ottavat yhteyttä, tuon ikäisiin ei äidin määräysvalta juuri ulotu. Hieman ihmetyttää ja nolottaa toki tuon perheen puolesta, jos ei edes rippijuhliin ole teille kutsua tullut. Varsinkin jos ovat ainoat lapsenlapsenne. Äiti ei oikein viisaasti ole kyennyt toimimaan, tunnemyllerrys ja huono omatunto lasten perheolojen rikkoutumisesta tekevät kummia jopa viattomille sivullisillekin. Saattanut iskeä jopa mustasukkaisuus omasta lapsesta?

Oletko postia jaksanut lähettää, kirjeitä, kortteja lasten nimellä?
Huono, epätoivoinen tapa mutta tapa kuitenkin voisi olla kirje lapsen (pojantyttärenne) nimellä hänen kouluunsa, missä kerrot kuulumisia ja pyydät soittamaan teille. Uskon että tyttö ymmärtää, ei kai äiti häntä ole täysin aivopessyt?

Kirjaudu Facebookiin ja pyydä lastenlapsia ystäväksi. Eiköhän se siitä.

Niin ja vielä: oletan, että poikasi on lastenlasten isä. Eikö hän pidä lapsiinsa yhteyttä? Mikset voisi tavata lapsia silloin kun nämä tapaavat isäänsä?

Kovin on ontuvaisia ohjeet. Kun oma lapsi eron jälkeisessä tilassaan ihastuu ja rakastuu päätä pahkaa, silloin astuu kuvaan sellainen voima, että vanhemmat muuttuu vihollisiksi ja lasten pitäisi osta muuttua, jokaiseen mielentilan mukaiseen muutokseen joustavasti, saatikka sitten, miten tämä uusi ihmissuhde määrää kaiken tapahtuvaksi.
Jos edes tämän harkinta-ajan aikana ei olisi ketään uutta ihmistä mukana ei salaisesti eikä näkyvästi, silloin jäisi aikaa sopeutua kaikkien ja sulatella tapahtunutta. Ikään kuin kerätä voimat yhteen ja saada lapsille rauhaisempi tilanne muutokseen.
Jos uusi ihminen on jo taustalla ja vaikuttaa päätöksiin, juuri silloin kaikki entinen vanhempia ja lapsia myöten pitäisi saada pyyhkäistyä pois kokonaan. Eronneilla on aina jonkinlainen historia takanaan, yhdessä päivässä mikään ei tapahdu, joten tulevalla saattaa olla omia salaisuuksia niin, että yrittää saada toisen kaikki yhteydet katkaistua, jotta nämä salaisuudet eivät tulisi ilmi.

Tiedän erään toimineen niin, että suurin piirtein jokainen päivä haukkui uusiokumppaninsa vanhemmat, vaikka ei heitä edes tuntenut, samoin hän alkoi nakertaa tämän ystävien joukkoa, arvosteli heidän puhumistaan, kirjoitustyyliään ja yleensä kaikkea. Aivopesu oli ihan jokapäiväistä touhua, lapset myös syyllistettiin, pienet silloin vielä alle kouluiän, milloin varastivat hänen asioitaan, milloin kävelivät liian äänekkäästi yläkerrassa, valheita yhtenään ja lasten vanhempi oli täysin sokea alkuun, lapsiaan ei uskonut, vanhemmat eivät voineet puhua yhtään mitään, heitä vain komennettiin.

No silmät ovat hieman avautuneet ja tilanne parempi, mutta lapsen luona vanhemmat eivät voi käydä. Uskoisin tilanteen olevan lapsellekin raskaan, sillä luultavasti toivoisi voivansa vanhemmilleen näyttää kotinsa ja viettää joskus lasten syntymäpäiviä, nyt ei ole mahdollista. Lapset saavat lahjat vain hakemalla ne isovanhempien luota.

Jos tämä uusi ihminen voisi hyväksyä sentään kumppaninsa lapset ja vanhemmat olisi se vähintä.