Apu MS ongelmaan

Hitsi vastaan omaan viestiin mutta tämä MS on varmaan tosiaan "mailmalla" Sen verran harvinainen tauti että sen tutkimukset jäävät hivenen syövän,altzshaimerin ym varjoon?

Alkuperäinen (viiden kaljan huppelissa) kirjoitettu tarina oli pohdiskelu siitä että auttaako tässä tosiaan jäädä surkuttelemaan tilaansa ja jäädä kokeilemaan lääkkeitä sivuvaikutuksineen,joista lääkärit JOUTUVAT toteamaan: kun ei paremmasta tiedetä, toki kalliitakin ovat, myös näyttökin jää vähäiseksi koska tämä tauti voi parantua hetkellisesti ilman lääkitystäkin joillakin?

Vaikken mikään Professori olekkaan mutta tänne on kokoontuneena paljon saman taudin kanssa kamppailevia ja samat päämärät.
Joten olisi mielenkiintoista kuulla elämäntavoista/onko suvussa esiintynyt (vuonna miekka ja kypärä on ollut mahdollisuus saada toki hulluus diagnosin)

Nyt jos jäljestäpäin mietin niin nuoruudesta löydän joitain välähdyksiä ensioireista ja kauhukseni vanhempani kertoivat sairastaneeni n 7v silmätulehdusta" seuraksena määrätty silmälasit (muistan tilanteen jotenkin, näköni palautui huippulukemiin parissa kk) ja silmälasit hyljättiin!

En tiiä kertokaa te.

Mä sain ms-diagnoosin 01/2008: primaaristi progressiivinen ms-tauti. 2010 jäin sairaslomalle, joka kesti vuoden. 2011 kesäkuussa aloitin määräaikaisella sairaseläkkeellä, joka vakiintui 2012 pysyväksi sairaseläkkeeksi. 2011-2012 välillä näköni heikkeni voimakkaasti ja lähes sokeuduin. Sain silmälasit, joita käytin vuoden verran. 2012 tein ruokavaliorempan ja ryhdyin syömään margariinien sijasta voita, kookosöljyä, oliiviöljyä sekä omega-3-kapseleita ja suuriannoksista D-vitamiinia. Muutama kuukausi myöhemmin luovuin silmälaseista, koska näköni oli palautunut ennalleen. PPMS etenee tasaisesti, joten siinä ei ole pahenemis- ja paranemisvaiheita; näköni outo palautuminen ei siis johdu siitä. Päädyin ruokavalioremppaan ja D-vitamiiniin siksi, että primaaristi progressiiviseen tautimuotoon ei ole hidastavaa tai parantavaa lääkitystä. Halusin tietää taudista kaiken mahdollisen ja mahdottoman. Kahlasin läpi lukemattomia tutkimuksia, lääketieteellisiä julkaisuja ja satamäärin asiaa sivuavia artikkeleita. Löysin mm. raportin Kanadassa toteutetusta tutkimuksesta, jossa n. 100 aaltoilevaa ms-tautia sairastavaa sai 1000 µg D-vitamiinia päivässä vuoden ajan. Yhtä lukuunottamatta kaikilla ms-taudin pahenemisvaiheet vähenivät ja oireet helpottivat. Kukaan koehenkilöistä ei saanut mitään sivuoireita D-vitamiinista.

D-vitamiinin yhteys ms-tautiin sekä muihin autoimmuunisairauksiin on vakaalla pohjalla ja hyvin perusteltu. Tautia esiintyy eniten siellä, missä auringon syntetisoimaa D-vitamiinia saadaan vähiten, eli eteläisellä ja pohjoisella pallonpuoliskolla. Ms-tautia ei juurikaan esiinny päiväntasaajan läheisyydessä. Sekä ms-potilailla, että muilla autoimmuunitauteja sairastavilla on mitattu verrokkiryhmiä pienempiä D-vitamiinitasoja.

Mikä sitten tekee D-vitamiinista jotenkin poikkeuksellisen?

Suomessa lähes kaikilla lapsista aikuisiin on D-vitamiinin puutos, eli veren D-vitamiinipitoisuus vain sitä luokkaa, että riisitauti ei uhkaa. Suomalaisten S-D-25 on 30-60 nmol/l, kun viranomaisetkin suosittelevat tasoa 60-90 nmol/l ja optimaalinen taso on 100-150 nmol/l. Toksinen raja on 375 nmol/l.

D3-vitamiinia, eli kolekalsiferolia syntetisoidaan iholla skvaleenista auringon UVB-säteilyssä. Skvaleeni on myös yksi kolesterolin lähtöaineista. Elimistössä kolekalsiferoli muuttuu kalsidioliksi, joka yhdessä K2-vitamiinin kanssa puhdistaa verisuonia ja kuljettaa mm. kalsiumia verenkierrosta luustoon. Kalsidioli muuttuu edelleen hormoninkaltaiseksi sekosteroidi kalsitrioliksi, joka säätelee yli 300 geenin toimintaa ja osallistuu immuunijärjestelmän toimintaan. Riittävät D-vitamiinitasot suojaavat myös A-influenssalta (ei B-influenssalta ja nuha-kuumeilta) sekä alentavat hiljaista tulehdusta.

Tri Alessio Fasano on arvostettu keliakiatutkija. Hänen tutkimusryhmänsä havaitsi, että autoimmuunisairauden kehittyminen vaatii kolmen patofysiologisen mekanismin toteutumisen. Nämä ovat: 1) geneettinen alttius sairastua, 2) vuotavan suolen oireyhtymä, eli ohutsuolesta verenkiertoon pääsee tulehduksia aiheuttavia patogeenejä ja makromolekyylejä, jotka aiheuttavat immuunireaktion, ja 3) ympäristön laukaiseva tekijä. Esim. identtisillä kaksosilla toteutetussa ms-tautitutkimuksessa ilmeni, että jos toinen identtisistä kaksosista sairastuu ms-tautiin, on toisen kaksosen riski sairastua 40%. Se osoittaa, että kyseessä ei ole pelkästään perinnöllinen sairaus (identtisillä kaksosilla on samat geenit), vaan, että tarvitaan jokin laukaiseva mekanismi. Se voi olla ympäristömyrkky, kemikaali, jonkin ravintoaineen imeytymishäiriö ja puutos tai yliherkkyys jollekin ravintoaineelle. Keliakian osalta patofysiologiset mekanismit tunnetaan hyvin: geneettinen alttius löytyy HLA DQ2-DQ8 alleeleista, vuotavan suolen oireyhtymä keliakian tapauksessa on helposti todennettavissa keliakialle tyypillisien ohutsuolen suolistonukan vaurioiden vuoksi ja laukaisevana ympäristötekijänä on gluteeni ja sen sisältämä glykoproteiini gliadiini. Gliadiinia on useimmilla organismeilla viruksista ja bakteereista ihmisiin; se siis muistuttaa sekä patogeenia, että ihmisen omia kudoksia. Verenkiertoon päässyt gliadiini laukaisee immuunireaktion, joka jää päälle ja ryhtyy tuhoamaan myös elimistön omia kudoksia. On huomattava, että gliadiini pääsee myös aivoveriesteen läpi keskushermostoon ja voi siten osoittautua myös ms-taudin laukaisevaksi tekijäksi. Autoimmuunitauteja tunnetaan yli 100 ja niissä kaikissa taitaa olla mukana samat 30-60 geeniä. Keliakiasta on olemassa myös neuropaattinen muoto, jonka oireet vastaavat ms-tautia ja ihokeliakia (dermatitis herpetiformis), jossa ei esiinny keliakialle tyypillisiä suolistomuutoksia, mutta joka paranee, kun poistaa gluteenin ruokavaliosta.

Pidän itse todennäköisenä, että kaikki autoimmuunitaudit kytkeytyvät keliakiaan ja suoliston läpäisevyyteen. Hyvä uutinen on se, että minkä tahansa tautia aiheuttavan mekanismin poistaminen yhtälöstä pysäyttää taudin etenemisen ja lopettaa oireet.