En ole koskaan ollut naisten suosiossa, koska olen yksinkertaisesti vaan ruma.
Työpaikalla naispuoliset ihmiset ovat mua kohtaan ystävällisiä ja jopa antavat flirttailevia hymyjä. Mä koen että ne tekee sen vaan säälistä.
Sääli on vaan pelkkää sairautta ja mä vihaan sitä yli kaiken.
Miten saan sen loppumaan?
Työpaikalla naispuoliset ihmiset ovat mua kohtaan ystävällisiä ja jopa antavat flirttailevia hymyjä. Mä koen että ne tekee sen vaan säälistä.
Sääli on vaan pelkkää sairautta ja mä vihaan sitä yli kaiken.
Miten saan sen loppumaan?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Eli ymmärsinkö oikein? Et ole koskaan ollut naisten suosiossa ja nyt kun naiset flirttailevat niin vihaat sitä ylikaiken?
No muuttamalla OMAT asenteesi, tietenkin.
Aloita kyseenalaistamalla oma asennoitumisesi itseesi.
Sen jälkeen mieti sitä, miksi haluat käsittää muilta saamasi huomion "sääliksi".
Muut ihmiset eivät ole syypäitä sinun omiin ajatuksiisi.
Ehkä sussa on karismaa tai voit olla vaan omasta mielestäsi ruma vaikka olet ihan ok näkönen. Iske kimppuun vaan!
En ole omaa itsetuntoa nostamassa, kun kirjoittelen. Yritän vaan saada jonkun ymmärtämään mun näkökulmasta. Tiedän miltä se tuntuu olla luokan epäsuosittu tyyppi, olla se joka saa pakit tanssilattialla ja olla se tyyppi kaveri porukassa, joka saa sen negatiivisen huomion naisilta.
Nämä pystyin jotenkin ihmeen kaupalla hyväksyä ja olla sinut omien heikkouksien kanssa. Silloin olin työttömänä ja en ollut paljoo vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa, mutta kun pystyin hyväksyä sen ja niin olin onnellisempi. Mun ei tarvinnut odottaa että joku mut huomais, koska tiesin että tää ei paremmaksi muutu.
Nykyinen vuorovaikutus naisiin työpaikalla on ruokkinut toivoa, että joskus löytäisin sen rakkauden. Se on tavallaan saanut mut tuntemaan että en pysty hyväksymään asiaa että tulen olemaan elämässä ilman. Mun mielialat vaihtelee päivittäin ylhäältä alas eikä edes napit tunnu paljoa mua enään mitenkään auttavan.
Kurjuus ei ole pahinta, mikä voi ihmiselle osua vaan se toivo jota siellä kurjuudessa odottelee...
Toivo ei koskaan ole pahinta mitä ihmiselle voi tapahtua. Päinvastoin. Jo toivon kipinäkin antaa voimia jatkaa eteenpäin sillä tiellä, jonka on valinnut.
Tuolla joku jo kehotti muokkaamaan ensin omat asenteet, ja sitä minäkin komppaan. Asenne omaan itseen näkyy aina myös ulospäin. Hiljaisina istuvat ne tyypit, jotka eivät usko itsellään olevan mitään mahdollisuuksia (esim. naisten suhteen). Aktiivisia taas ovat ne sinnikkäät, jotka eivät halua antaa periksi toivottomuudelle. Sinäkin kuulostat jo olevan sillä tiellä, joten jatka matkaa.
Tunteet heittelevät meillä kaikilla sen mukaan, millaisen vastauksen me muilta saamme kommunikointitilanteissa. Erityisen herkästi tunteet heittelevät silloin, kun kyseessä ovat herkät asiat kuten kumppanin etsintä. Mitä nopeammin negatiivisten tunteiden montuista kykenee nousemaan takaisin toimivaksi ihmiseksi, sen vahvempi itsetunto ihmisellä on. Se notkahtelee meillä kaikilla joskus.
En siis näe mitään syytä epäillä, ettetkö sinä löytäisi etsimääsi. Pysy vain positiivisena omien mahdollisuuksiesi suhteen ja kohteliaana muita ihmisiä kohtaan, niin mielikin pysyy tasapainossa. Ketään ei tulla kotoa hakemaan, joten oma-aloitteisuus on tärkeää.
Ja on hyvä muistaa sekin, että ihmisten reaktiot erilaisissa kohtaamistilanteissa riippuvat paljon myös siitä, mitä he itse ovat juuri kokeneet. Positiivista elämänasennetta kaipaavan kannattaa siis lähestyä positiivisia kanssaihmisiä ja vastaavasti pysyä kaukana niistä, jotka kuulostavat vetävän muidenkin mielen matalaksi. Sellaisia valintoja elämässään tekevä ihminen ei ainakaan ole säälittävä!
Hellätunteinen ihminen säälii, jos aihetta on, ei kai sille mitään voi. Hakeudu pois heidänkaltaisten seurasta, tai lakkaa olemasta säälittävä. Jälkimmäinen lienee tosin mahdotonta, jo tälläisestä asiasta itkeminen on säälittävää.
Sinä nyt vaan satut olemaan säälittävä tapaus.
Miten pystyn olla olematta "säälittävä tapaus"? Saisinko siihen vastauksia?
Kyllä minä väittäisin, että ne naiset ovat ihan vain ystävällisiä, ei mitään sääliä, eikä välttämättä flirttiäkään. Se nyt sitten taas on kysymys sinänsä, mikä käsitetään flirtiksi, sillekin on eri määritelmiä. Väittäisin että naiset yleensäkin käyttäytyvät iloisemmin, hymyilevämmin, avoimemmin kuin miehet, ilman että siinä on mitään sen kummempaa taka-ajatusta. (Tokihan on samanlaisia miehiä, ja sitten on tällaisia möllykkänaisia kuten minä.) Sen toki voi päätellä, että kun nyt sinullakaan ei asiakaspalvelutilanteesta ole kyse, jossa on pakko olla iloinen ja ystävällinen, tuskin nämä naiset sinua inhoavatkaan. Eli aika neutraali tilanne, positiivinenkin ilmapiiri.
Nyt vain olet oma itsesi. Ei lähellekään kaikki naiset katso ulkonäköä, ja nyt ei olla enää siellä koulu(kiusaus)maailmassa. Olet ystävällinen, heität (hyvällä maulla aluksi varovasti) huulta jos se sinulla on tapana tai juttelet jostain, aluksi neutraaleista asioista, sitten vaikka enemmän jos huomaat jotain yhteistä kiinnostuksen kohdetta. Vaikkei sieltä työpaikalta kukaan koukkuun tarttuisikaan, niin tulee ainakin tottumusta jutella vastakkaisen sukupuolen kanssa ja ehkä joku osuu ihastumaan sinuun vapaa-aikana. Naisiin vetoaa mukava, hauskakin, lämminhenkinen mies. Kunhan on siisti ja puhdas, ei se ulkonäkö ole kaikki kaikessa. Jollain voi mennä jalat alta vaikka hymystäsi.
Ei kukaan flirttaile säälistä. Nainen on aina hyvin varovainen siitä, kenelle flirttailee ja epätoivotulle henkilölle sellaista ei tehdä, ettei nainen saa peräänsä hankalaa ahdistelijaa.
Joko tulkitset normaalin ystävällisyyden flirttailuksi, tai sitten sinulle ihan oikeasti flirttaillaan ja olet vain oman huonon itsetuntosi uhri. Toki kolmantena vaihtoehtona voisin kuvitella, että löytyisi niin ilkeä naisporukka, että flirttailisivat sinulle pilkallaan ja sitten keskenään nauraisivat, mutta vaikea uskoa sellaistakaan, jos on kyse asiallisesta työpaikasta ja aikuisista ihmisistä.