Heipä.
Minulla on ongelma joka on jatkunut jo viitisen vuotta eli meidän koko yhdessä olon ajan. Olemme molemmat reilu parikymppisiä ja osaksi vielä opiskelut kesken.
Puolisoni valehtelee minulle helposti kaikenlaisista asioista, arvomaailmamme ovat aika erilaiset ja en voi oikein luottaa häneen, en pikkuasioissa enkä tärkeissä perusasioissa.
Hän vannoo minulle rakkauttaan ja ei tahdo erota. Silti hän on aiemmin pettänyt minua ja ollut epärehellinen siitä asiasta ja monista pienemmistä asioista. Hänessä on jonkinverran sovinistin vikaa ja hän päivittäin arvostelee naisia aika törkeästi.
Minä kyllä rakastan häntä, mutta monesti kun hän jää jostain valheesta kiinni tuntuu, että en jaksaisi tätä... toisaalta en haluaisi erota, en tiedä mitä tekisin. Ehdotuksia?
Minulla on ongelma joka on jatkunut jo viitisen vuotta eli meidän koko yhdessä olon ajan. Olemme molemmat reilu parikymppisiä ja osaksi vielä opiskelut kesken.
Puolisoni valehtelee minulle helposti kaikenlaisista asioista, arvomaailmamme ovat aika erilaiset ja en voi oikein luottaa häneen, en pikkuasioissa enkä tärkeissä perusasioissa.
Hän vannoo minulle rakkauttaan ja ei tahdo erota. Silti hän on aiemmin pettänyt minua ja ollut epärehellinen siitä asiasta ja monista pienemmistä asioista. Hänessä on jonkinverran sovinistin vikaa ja hän päivittäin arvostelee naisia aika törkeästi.
Minä kyllä rakastan häntä, mutta monesti kun hän jää jostain valheesta kiinni tuntuu, että en jaksaisi tätä... toisaalta en haluaisi erota, en tiedä mitä tekisin. Ehdotuksia?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jos pärjäät suhteessasi niin siitä vaan jatkat entiseen malliin, mutta tuskin tuo tuosta paremmaksi tulee muuttumaan...
-Pena
Kundi on patologinen valehtelija. Hän ikäänkuin antaa itselleen oikeuden valehdella, koska totuuden kertomisen seurauksena olisi möykkää. Luonnollista, jos toinen ilmoittaa että "sori kulta, olin viime yön yhden toisen naisen kanssa". Mies ei k estä möykkää, joten hän valehtelee. Eli jos ikinä otat tämän asian esille, hän tulee syyllistämään valehtelustaan sinut, koska sinähän se olet joka möykkäät. Näin minullekin kävi, aikani siedin ja uskoin miehen yrittävän tosissaan muuttua. Niin hän vakuutteli. Mutta aina jostain pelmahti aihetta valehteluun. En tajunnut silloin, enkä tajua vieläkään. Tein lopulta tuskallisen päätöksen ja lähdin. Minulla on oikeus ihmisarvoiseen elämään. En koe ihmisarvoiseksi sellaista, että joku pettää ja puhuu minulle paskaa. Itse arvostan toista niin paljon etten ensinnäkään tekisi mitään mikä loukkaisi häntä, enkä toisekseen valehtelisi, jos niin kävisi. Mutta, olet vielä nuori ja ehkä olette tottuneet toistenne olemassaoloon ja ero tuntuu siltä että maailma kaatuu. Mieti asioita itseksesi, suostutko toisen nöyryytettäväksi.
Mullakin oli miehenä patologinen valehtelija ja "lintsari", joka ei puhunut KOSKAAN asioista suoraan sen pelossa, että mä suuttuisin.
Se meni muutaman kuukauden jälkeen poikki, eikä harmita yhtään. Alussa tuntui todella hirveältä, mutta parissa päivässä järki ja ystävien tuki auttoi ja unohdin äijän. Ollaan nykyään väleissä tulevan lapsen takia, mutta järkeäni en suhteessa menettänyt, joten en siedä siltä mitä virheitä tahansa ilman seurauksia.
Ei miehen valheita tarvitse sietää. Miehille ei vain mene päähän "älä petä" "älä valehtele" tai "siedä valheen seuraukset". Toivottavasti tää ei tuu olee mun ongelma jälkeläisteni kanssa kasvatusvaiheessa...
Kuulostaa hyvin tutulta. Entinen poikaystäväni oli täysin samanlainen, sovinistiosaa lukuun ottamatta.
En voi sanoin kuvata sitä helpotuksen tunnetta, joka minut valtasi, kun viimein sain voimia jättää hänet. Minulle ero oli paras ratkaisu, toivon että löydät oman ratkaisusi.