onkohan mahdollisesti jokin vikana kun ja jos kokoajan parisuhteessa on sellainen painostava tunne?? vaikka pitäisi kumppanistaan mutta jokin pieni asia on kuitenkin takomassa takaraivoa että jokin on vinossa kuitenkin.
onko se monilla yleensä johtanut mihinkä suuntaan?? oletko päättänyt jättää kumppanisi vai sinnitellyt suhteessa?? meinaan vaan kun en välttämättä haluaisi kyseisestä ihmisestä erota..mutta.. (se tunne).
onko se monilla yleensä johtanut mihinkä suuntaan?? oletko päättänyt jättää kumppanisi vai sinnitellyt suhteessa?? meinaan vaan kun en välttämättä haluaisi kyseisestä ihmisestä erota..mutta.. (se tunne).
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kyllähän se vaisto on monesti oikeassa ja se takoo siellä takaroaivossa niinkauan että saa itsensä puettua selkeäksi. Kyllä sä jonain päivänä huomaat mitä se yritti sulle sanoa. Myúlla oli sama juttu. Tapasin aivan ihanan miehen ja rakastuimme päätä pahkaa. Hän jätti avoviamonsa minun vuokseni seuraavalla viikolla ja yhteen muutettiin ja neimisiin mentiin jo muutaman kuukauden kuluttua. MUTTA kokoajan oli tuo pieni nakuttava tunne että jokin, jokin, jokin....Ajattelin kuitenkin että äläpä aivo hölmöile, se on keran elämässä kun onni tulee kohdalle ja sitä et nyt hukkaa sen takia että plekäät edelleisten huonojen suhteiden tai jonkun muun tyhhmän traumasi takia. Oletin siis että koko juttu johtui surullisesta menneisyydetäni saamistani traumoista. No, kohta paljastui että jätkä oli väkivaltainen, alistava psykopaatti. Vuoden kerkesi mua rääkätä ennekuin tajusin pelastaa itseni. Eli vaisto oli oikeassa, se oli huomannut ne pienenpienet merkit joita silmä ja aivo ei tajunnut ja tunnelma oli, niinkuin sanoit, ahdistava vaikka ei oikein osannut ahdistuksen lähdettä kohdistaa. ELI oli teilä tilanne mikä hyvänsä, luota vaistoosi. Älä ainakaan sitoudu tai muuta yhteenasumaan tai tee lapsia ennkuin tiedät mistä ahdistava tunne johtuu.
tästä syystä päättänyt et NYT seurustellaan pitemmän aikaan!
koska olen herkkä tälläsissä asioissa "haistan ongelmat kaukaa" ja ikävissä asioissa kun asioissa tai ennen niitä tämä "vaisto" on kolkutellut mieltä.
no joo kyllä ei minunkaan seurustelun tilanne maan mainioimmalla pohjalla ole. aluksi luulin tämän tunteen johtuvan siitä. mutta nyt en olekkaan enään varma.
vaikka en viellä halua ihmistä hylätä. koska tunteita on häntä kohtaan..
ja kiitos kommentistasi:)
"Vaikka en VIELÄ halua hylätä..." Tuota, mitä jos näyttäisit kumppanillesikin mitä olet täällä kirjoittanut. Kerro sitten miten kävi.
tarkoittanut "hylätä" vaan lopettaa suhdetta joskus sanavalintani ei ehkä ole oikeita.
mutta jos oisin jo monet kerrat luottanut tuohon "vaistooni" niin monta ikävää asiaa olisi jäänyt tapahtumatta..
Mulla nakuttaa myös pieni ahdistava tunne takaraivossa.. Reilun kuukauden olen seurustellut upean miehen kanssa eikä teoista tai sanoista voi löytää mitään epämieluisaa, päinvastoin, kaikki on niin hyvin kuin voi olla.
Koen tästä ihmisestä että nyt ollaan oikealla pohjalla.. muista suhteista on puuttunut usko pidempään tulevaisuuteen, mutta tästä suhteesta sitä toivoa löydän..
Sen vuoksi en usko tähän "tiettyyn ahdistavaan tunteeseen" koska luulen sen johtuvan vain siitä, että tavallaan mua pelottaa antautua ja luottaa tähän suhteeseen joka tuntuu liian hyvältä.. En ole aikaisemmin tavannut näin upeaa miestä jonka kanssa tulevaisuuden rakentaminen on mahdollista!
En millään halua riskeerata tätä suhdetta vain jonkun "pienen ahdistavan tunteen" takia, vaan olen ja totuttelen tähän hyvään millä mua on siunattu.. Uskon vahvasti että se tunne lähtee pois kun opin uskomaan että tämä hyvä on oikeasti mua varten.
Näitä tunteita ilmeisesti vaan tulee jostakin alitajunnasta.. kai on vaikea uskoa että kaikki olisi oikeasti hyvin ja alamme keksimällä keksimään jotain epämieluisaa. Varsinkin jos aikaisemmissa suhteissa on ollut ongelmia ja asiat ovat menneet pieleen ruusunpunaisesta alusta huolimatta..
saattaahan sama vaivata muakin. mutta kätotaan kuinka tässä käy.