Olen ollut pari vuotta mukavan miehen kanssa yhdessä. Jostain kumman syystä yön unettomina hetkinä mieleeni putkahtelee edellinen parisuhteeni. Olimme entisen miehen kanssa miltei 10 vuotta yhdessä ja erosimme sopuisasti. En haikaile entisen miehen perään, joten ahdistaa nämä muistot mitkä pyörii mielessä. Päivisin tätä ongelmaa ei ole. En siis mietiskele mitään tiettyä tai erityistä vanhasta suhteesta. Onko kellään muulla tälläistä? Todella vaikea selittää mitä haen takaa. Lähinnä se, että inhottaa että miksi mielessä pyörii välillä tämä vanha suhde.
Olenko ainut?
piutpautt
676
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Aika yleistä, että uudessa suhteessa alkaa nousta pintaan vanhan suhteen muistoja ja usein jopa aletaan vertailla sitä uutta suhdetta vanhaan mikä on myrkkyä uudelle suhteelle.
Jos vanhan suhteen mörköjä ei oo selvitetty niin ne heijastuu uuteen suhteeseen ja alkaa vääristää dynamiikkaa.
En koe vertailevani vanhaa suhdetta uuteen. Suhteet on aina erilaisia, se on ihan normaalia. Ahdistaa vain, että miksi juuri nyt tämä asia on alkanut pyöriä mielessä. En haikaile, eikä ainakaan tunnu siltä että vanhassa suhteessa olisi jokin jäänyt kaivelemaan. Pelkään myös näinkin hölmöä asiaa, että kutsuisin vahingossa nykyistä miestäni exän nimellä. Plaah!
Minä olen joskus kutsunut muruani exäni nimellä. Korjasin heti. Mies ei pahastunut, vaan oli aika ymmärrettävää etenkin silloin ekan vuoden aikana, että ihminen on vaan tottunut käyttämään kumppanistaan jotain toista nimeä... Minullakin oli 7 vuoden liitto aiemmin takana.
Minä kaipasin exääni ehkä 1-2 vuoden ajan erosta. Se oli sellaista romantisointia tavallaan. Itse olin eroa etupäässä halunnut, mutta joskus silti sapetti. Koin myös mustasukkaisuuden tunteita, kun hän eli onnea uusen kumppaninsa kanssa, ja minulla ei vielä silloin mennyt niin hyvin.
Nämä tunteet kuitenkin helpottivat kovasti ajan kanssa, ja nykyään voin vilpittömästi sanoa, että olen onnellinen, että en jaa elämääni exäni kanssa! Hänessä on yhä ne samat asiat, jotka eroon ajoivat. Hän on yhä urariippuvainen, napakan voimakas (siis sellainen minun makuun liian äksy, yleisesti, ei vain naiselle), ja hänen hengitys haisee vieläkin... Yms. Kyllä siihen eroon oli syitä, eikä ne syyt ole muuttuneet. Mutta mikä tärkeintä -minä en rakasta häntä enää! Kunnioitan, koska hän on esikoiseni isä. Mutta en rakasta tai ihaile.
Minulla itselläni on nykyisin suhde, joka on todellakin erilainen kuin se aiempi suhteeni. Tässä suhteessa voin olla aidosti oma itseni, ja hyvä juuri tällaisena. Puolisoni on luonteeltaan turvallisen tasainen, ja ihailen häntä kovasti. En ole koskaan ollut parisuhteessa näin onnellinen.
Toki silti joskus tulee mieleen asioita, joita tapahtui entisen suhteen aikana. Siis neutraalisti. Tai vaikkapa esikoisen syntymä, eihän sitä yhteistä kokemusta kukaan voi poiskaan ottaa. Oli meillä muitakin hyviä hetkiä, paljonkin. Mutta muistelen niitä hyvin neutraalisti, enkä romantisoiden ole ajatellut enää vuosiin.
Toivon exälleni hyvää, ja toivon hyvää myös itselleni. En mistään hinnasta vaihtaisi nykyistä upeaa miestäni exääni, vaikka exä joskus mieleen jossain tilanteessa tuliskin.:)
Hei piutpautt
Kirjoituksestasi tuli minulle mieleen jälleen kerran, että ihminen on kokonaisuus. Itseään ei voi pilkkoa osiin: tällainen olin A.n kanssa, tällainen B:n kanssa.
Parisuhde nostaa aina esiin kaikenlaisia syviä ihmissuhdetarpeita: tarve liittymiseen, tarve jakamiseen, hyväksytyksi tulemisen tarve jne. Näitä ihminen kyselee jokaisessa parisuhteessaan. Ei ole mikään ihme, että entinen suhde pyörii mielessä. Sen sijaan voit kysyä itseltäsi, jäikö siinä jokin sen kaltainen asia käsittelemättä sen loppuessa, että se siirtyisi tähän uuteen parisuhteeseen? Jos, niin kannattaa vaikka itse tai jonkun luottoihmisen kanssa käydä niitä asioita läpi ja hyvästellä mielessään se suhde vielä uudemman kerran. On ihan selvää, että maailmassa ei ole vain yhtä ainutta ihmistä, joka toteuttaisi kaikki tarpeemme. Jonkun kanssa esimerkiksi arjen kotityöt sujuvat hienosti, toisen kanssa taas vaikkapa harrastusmieltymykset osuvat yksiin.
Jos nykyisessä parisuhteessasi on puhumattomia asioita tai et ole osannut ilmaista itseäsi, voi olla, että entinen parisuhde väikkyy ikäänkuin ideaalina mielessäsi. Tämä jättää aina astiat pöydälle, exä laittoi ne suoraan koneeseen -tyyppisesti. Siitä ei kannata huolestua, jos nykyisessä suhteessasi voitte puhua avoimesti. On luonnollista kelata, miten erilaisia ihmiset ovat.
Toivottavasti mukavat yhteiset pari vuottanne jatkuvat vielä pitkään ja voitte luoda yhteistä, molempia osapuolia kunnioittavaa elämää ja selviätte mahdollsisista vastoinkäymisistä yhdessä!
Merja, diakoni
En ymmärrä, miksei saisi miettiä aiempia suhteita tai muistella niitä. Ihan samalla tavoin, kuin muistelemme muutakin, mitä on tapahtunut aiemmassa elämässä. Kun on lapsia, niin muistelemisesta tulee luonnollista. Muistellaan, mitä teimme yhdessä perheenä ja millaista meillä oli silloin ja myös lapsia kiinnostaa aika ennen heitä...millainen isä oli silloin nuorena jne. Eihän sitä voi exää pyyhkiä muistoista kun eihän se eletty elämä elämättömäksi tule kun menemme uusiin naimisiin. Ja onhan se kiva muistella vaikka ensimmäistä oikeaa rakkautta...silloin kun elämä oli vielä "ruusuista" ja helppoa ilman vastuuta perheestä jne. Ne ovat kauniita muistoja ja mielestäni niitä tulee vaalia.
Kuhan ei muistele uuden kuppanin kuullen ja voivottele kuinka asiat olivat niin. Ei nykysen kumppanin tarvitse kuulla miten asiat olivat ennen. Antaa kuvan siitä,että jos muistelut tulee usein mieleen et ole päässyt yli entisestä. Pitäs keskittyä nykyisyyteen ja antaa uudelle kumppanille kaikkensa,että hän ei tuu edes mieleen,että haihattelet entisen perään. Muista miks olet eronnut entisestä,ehkä sit loppuu muistelut.
Eihän se ole oikeinkaan uutta kumppania kohtaan, vaikka hän ei tietäisikään sun muistelevan vanhaa suhdetta. Oletko edes valmis uuteen suhteeseen,jos muistelet vanhoja aikoja. Keskity nykyisyyteen.